julkkiskohtaaminen

Taisin kohdata Sofi Oksasen lipumassa kotikadullani. 

Paitsi että tunsin julkisuuden elleipä virallisuuden tai jopa itselleni saavuttamattomissa olevan menestyksen tuulahduksen, mietin myös tiettyä eroa toisesta suunnasta: itse saan kävellä länsimaiden keskiluokan kultturisena Kain-lapsena täysin inkognito, alistuneessa synkkyydessä, joka ei poikkea Kallion perusmeiningistä mitenkään muuten kuin päällystakin (sic) suhteellisen tyylikkyyden osalta, sellaisena päivänä kun nyt sattuu huvittamaan pukeutua tyylikkäämpään takkiin.

Sofi on eräänlainen Abel, tai mikä onkaan naispuolinen Abel, Abla, hepreaksi ehkä Ablit. Kuitenkin: savu nousee suoraan ideologian taivaalle. Sofin tapa niputtaa kaikki inhuuden muodot (venäläiset, miehet jne.) on niin tyrmäävän tehokas, että siinä kokee jonkinlaista henkisen hatunnoston tarvetta, ja huomaa kuin puolihuolimattomasti alkavansa nieleskelemään sisimmissään, itseltään salaa, vähän kuin nyrkkeilijä punnituksessa.

Kieli sipaisee ienrajaa, jossa maistuu sipuli - tuo eines, joka nousi Puhdistuksessa itäisen raakalaismaisen laatutiedottomuuden symboliksi. Sipulin haju oli "Iivanan haju". Sipuli on myös aika normaali elintarvike kulutettavaksi 500 euron bruttotulojen¹ vallitessa jopa nyky-Suomessa.

1.4.2015

¹) ani harvoin ovat tuloni jääneet oikeasti tuohon kokoluokkaan, juuri tuo kuukausi oli poikkeuksellisen kehno.