stigma, vastastigma, hypermerkki

Ihmisten ruumiinkohdat tavallaan stigmatisoituvat kasvatuksen aikana voimakkaasti, ja ne pitää vapautumisvaiheessa "vastastigmatisoida" tatuoinnein, lävistyksin, muokkaamalla kehoa ja kehontajua liikunnalla, ja niin eteenpäin. Ylipäätään estetiikkaan liittyvät ja motoriset neuroosit (mm. tarve astua tiettyihin katukiviin ja mitä näitä on) ovat tämmöisiä itsen hallinnan juttuja myös.

Psykologiahan nykyään tulkitsee nämä jotenkin aika avuttomasti aivoreduktiolla ja ymmärtämättä, että ihmiset ovat oikeastaan koko elämänsä vaiheessa. Psykassa on liikaa julkisen elämän ja vallankäytön näkökulma, siinä aliarvioidaan ihmisolennon autarkia ja epänormaaliuden hedelmällisyys sekä pakollisuus.

Katolisillahan on se stigmamyytti, että pyhimykset voivat saada elämänsä loppuvaiheessa Kristuksen haavat. Siitä otin idean. Joku aina määrää asennot, ja siinä vaikuttaa mm. mimesis, suggestio, komennot. Lasten ominainen elenöyryys on pitkälti tätä. Aivan kuin vahtiminen olisi lisännyt heidän raajoihinsa ja niskaansa semmoiset jännät näkymättömät painot tai kahleet.

*

Esim. kelasin jotain semmoista, että hiukset ovat ihmisellä jokin merkki, tavallaan kaljuuntuminen on jotain semmoista epänuorekasta ja tosi avuttomalla tavalla miehekästä, ja kun nyt esim. nuoret, vaikka punkkarit laittavat hiuksensa korostuneesti pystyyn, niin se on semmoista että käytetään jotain merkkialustaa joka on jo olemassa ja tehdään siitä, siis sen varaan keinotekoinen "hypermerkki". Ihmiset nuorena elävät tuommoisessa jännässä elinvoimansa ja autarkiansa tiedostamattomassa ylikorostuksessa, mutta ei se nyt ihan täysin häviä myöhemminkään. Pikemminkin tulee juuri tietoisemmaksi ja laskelmoivammaksi, sovinnaisemmaksikin sitä kautta että itsen juhliminen oman itsensä läänityslaitoksena ei enää ole se juttu.

*

Rannekello taitaa muuten olla semmoinen "aikuisten" hyväksymä vastastigmatisaatio.
Jotenkin rannekellomiehet käyttävät sitä semmoisena jännänä kiiltävänä painona. Kun paino on ranteella, niin eleet siirtyvät sisemmäs, majesteettisesti olkavarteen/torsoon. Jätetään ranteiden liikuttelu homoille ja naisille.

Kokeilin opiskeluaikoina kellon käyttöä ja yllättävän moni noteerasi sen. (Halpa kello tietysti oli, mutta sellainen lumelaadukas.) Tuommoiset myös johtaa ihmisten katseita. Tulee vääjämättä mieleen katsojalle, että "mikä tuo on". Siinä vaiheessa katse on jo vangittu ja jonkinmoinen keinotekoinen mielenkiinto viritetty, ennen kuin mitään tietoista ajatusta on voinut muodostua.

1.11.2012, katkelmia pidemmästä kirjeenvaihdosta