Olimme työnjohtaja X.Y:n kanssa läheiset jo lapsina, ja sitten varhaisnuorina, kun hän kokeili siipiään liigajoukkueen junioriporukassa jääkiekkomaalivahtina. Hän asui suuressa omakotitalossa kaupungin laidalla, niin, että matka keskustaan oli vielä hyvin lyhyt, mutta tietty kepuraja oli jo ylitetty - klassinen totuus siitä, että vähemmistöläinen vääntyy aina omaperäiseksi aatesisällön mahdollisesta banaliteetista huolimatta, päti tässäkin. Niinpä kaveri rakensi itselleen suojatkin kellarissa keräilykorteista mallia katsoen - tuo stuntti on eräs käsittämättömimmistä taidonnäytteistä, mitä olen elämässäni nähnyt kenenkään tekevän.
Taidonnäyte oli myös se, kun työnjohtahja X.Y joskus viitisentoista vuotta myöhemmin, seuraavana lamakaunna, toi lavallisen kolmanneslitraisia koffeja keskelle masentunutta työttömyysarkeani ja ilmoitti muina miehinä, että seuraavana päivänä olisi lumenpudotusta. Skandinaavisen mallin nykytodellisuus on tämä: ainoa tuttuni edes viitteellisesti omistavan Suomen puolella lyhensi työttömyyttä puolella.
*
Kirmailimme jollain liikunnan tunnilla koleassa harjoitushallissa. Osalla porukasta oli jääkiekkotaustaa, sen mukaiset Bauerin ja Kohon sun muun turnajaisritarin vehkeet. Minulla taisi olla samat kirpparilta hankitut tsekkiläiset luistimet, jotka olivat olleet jokunen vuosi aiemmin ylikokoiset ja herättäneet yhdessä jäällä esittämieni edesottamusten kanssa melkoista halveksivaa hilpeyttä, ja joiden olemuksesta kertokoon se, että edes google ei näytä tuntevan koko merkkiä.
X.Y oli sen sijaan pitkälti itsetehdyistä varusteistaan huolimatta erinomainen maalivahti, vaikka meitä yhdistikin eräänlainen jatkuva švejkiläinen jekkuilu: maalin katolla molarilla oli tuttipullo ja pottakypärään ommeltu rapakontakaisten maalivahtien petototeemeja pilkkaava pehmonallen karvapeite korvineen. Jossain vaiheessa polvisuojuksissa oli sisäpuolella leopardikuosi. Yhtä kaikki, maalin tekeminen nuorelle työnjohtajan alulle oli hyvin vaikeaa.
Myös opettaja innostui maalivahdin osaamisesta, ja pian rivi poikia sai yrittää vuoron perään ritilänsä takaa outoja ja infantiileja rivouksia huutelevan maskottimiehen ohittamista keskiympyrästä vauhtia hakien. Liigatasollakin heiluneet epäonnistuivat toinen toisensa jälkeen. X.Y tuli vikkelästi vastaan, peitti, sohaisi ikävästi mailalla, tarjosi toista nurkkaa ja venyi sinne sittenkin helposti. Pojat alkoivat jänistää taikka korottaa panoksia, moni sotkeutui omaan vauhtiinsa käytännössä jo menomatkalla.
Meikäkään ei tässä vaiheessa enää ollut pelkkä jäällä konttaaja, mutta edellä mainittuihin taitureihin nähden toki näyttävän huono. Niinpä kukaan ei oikeastaan edes katsonut minua kohti, kun valuin kaukalopallomailoineni empivästi punaista palloa saatellen kohti luisteluvauhtini valossa kaukaiselta tuntunutta häkkiä, ja tuikkasin sitten silmittömän kierouden puuskassa pallon äkkinäisellä liikkeellä vastaan tulleen X.Y:n yli. "Voi pahvi!", taisi kuulua kommentti, kun maalivahti ällistyen tajusi rosopintaisen pienen kuulan tippuneen vääjäämättömästi taakseen ja lipuvan maaliviivan yli.
*
"Kokonainen kierros menty, eikä kukaan onnistunut maalinteossa. On se ihme jätkä tuo maalivahti!", opettaja konstateerasi kaukalon laidalta. Toinen kierros jatkui samoissa merkeissä. Jälleen toinen toistaan näyttävämpiä yrityksiä kilpistyi sankarin itsetehtyihin suojiin tai sinkoili pettymyksen aiheuttaen maalin yli ja ohi. Jossakin vaiheessa uskaltauduin itsekin inahtamaan, etten ollut vielä päässyt yrittämään, ja minun annettiin taas häiritä vauhdikasta menoa hetkisen. Ketään ei erityisesti tainnut kiinnostaa, kun valuin jäykässä varovaisessa asennossa maalille ja tein jalkapallosta lainatun painopisteen siirron palloon koskematta. Maalivahti reagoi, ja siirsin pallon heiveröisellä mutta suvereenilla tökkäisyllä hänen jalkojensa välistä maaliin. Taisin tätä suorastaan itseni yllättänyttä kaksoisonnistumista jo vähän ääneen fiilistelläkin.
"Kaksi kierrosta menty, eikä kukaan ole edelleenkään onnistunut maalinteossa", opettaja julisti kaikkien selvästi nähtävillä olevaa totuutta kuin saarnastuolista. "Se on yllättävän vaikeaa tehdä maalia rankkaristakaan, jos on hyvä maalivahti." Kolmannella kierroksella sitten joku taitoniekka tai kaksi taisi onnistua verkon heilauttamisessa, kun taas itse yritin jotain täysin banaalia, missä onnistuminen olisi vaatinut objektiivista osaamista, jota minulla ei ollut.
Työnjohtaja X.Y muistelee noita aikoja edelleen usein kaihoisasti kaljabaareissa. Sensaatiomaisia huomionhakujaan ja ärsyttävyyksiään sarjapeleissä asti, ja luokan poikien yhteishenkeä, kuinka altavastaajina kerran voitimme 1-0 ainoan maalintekopaikkamme hyödyntäen, ja hän torjui kaiken.
