Vastapäisen talon ikkunasta näkyy yksinäinen läppärin käyttäjä.

Tätä se on: perustarpeet tyydytettynä istuksitaan napinpainalluksen päässä koko maailmasta kuin suuren meren äärellä jalkoja veteen roikottamassa. Tämä on toivon aikaa, vähemmän uskon tai rakkauden. Mikä on maksimoitu, on se tunne, että kaikki on mahdollista, jos käy hyvä tuuri. Sitä varten pidetään kuntoa yllä ja huolehditaan suoliston toiminnasta.

Toki on syytä ymmärtää, että individualistinen toive on lähellä oksymoronia, eikä siksi juuri koskaan toteudu reaalimaailmassa. Englantilaisen intellektuellikollektiivi Oasisin sanoin: "If you don't get yours, I won't get mine as well."

17.1.2016