Jotenkinhan kieleen ja kirjoittamiseen voi tislautua rakkautta.

Niin kuin että kieli jota joskus on puhunut on kuin oman senaikaisen yksinäisyyden kuva, ja parhaat ajatukset korvaavat sen mitä nurinkääntymättömälle sielulle merkitsevät jonkun kanssa yhteiset muistot.

Kuin vanhus voi hymyillä valokuva-albumin äärellä, hymyilen nähdessäni blogikommenttini vuodelta sejase. Siinä on suuri valo- ja lämpömäärä, se vain on kääntynyt pakosta sisään päin.

30.6.2015