näkymättömät armeijat

Henkevä havainto keskustelussa nuoren politiikan tutkijan kanssa: ponnistelut Notre Damen korjaamiseksi eivät olleet mikään kristikunnan tai länsimaisen sivilisaation vaan nimenomaan Disneylandin voimannäyttö.

Ehkä hieman samanlainen perspektiiviharha lymyää siinä, kuinka ihmiset - itse asiassa myös tällä tavoin 'vihollisiksi' leimautuvat! - assosioivat 'kulttuurien konfliktit' ja 'radikalisoitumisen' helposti ikään kuin mediateollisuuden piirtämän maailman (itä)rajalle, samalla kun esimerkiksi Yhdysvaltojen sisäiset ammuskelut ovat tämän vuoden puolella muuttuneet kirjaimellisesti jokapäiväisiksi; 1,2 per päivä näyttäisi olevan tällä hetkellä tämän vuoden maanlaajuinen saldo. Väkilukusuhteutuksen ja Europolin tilastojen perusteella huomataan, että amerikkalaisten sisäinen jihad riehuu tällä hetkellä noin 135-kertaisella intensiteetillä militantin islamin Euroopan operaatioihin verrattuna.*

Pointti on, että tuo määrähän piirtää raa'an sosiologisesti esiin suorastaan jonkinlaista uskonnollisen skisman - ja terrorismin - kontuuria, kunhan sitä katselee ohi sen, mille asioille länsimaisessa tajuntateollisuudessa on jo olemassa valmiiksi tietty nimilappu. 

Asiassa saattaa hämätä yksinkertaisesti ihan se, etteivät tällä tavoin 'radikalisoituneet' vielä itsekään hahmota olevansa minkään uskonnollisen viiteryhmän edustajia, vaikka heitä mitä todennäköisimmin yhdistää tietty positio tosiasiallisen valtauskonnon - uskonnollistuvan liberalismin - valtarakenteen reunalla. Nimettömän uskonnon kerettiläiset näyttäisivät ikään kuin toiseen uskoon tulon sijaan ihan vain yhtäkkiä tajuavan olevansa roolittomia sen yhteisön mytologiassa, johon he alkujaan luulivat kuuluvansa.

*Perspektiiviharha ei ole sitten tietenkään sama asia kuin määräänsä suurempana näkyvän ongelman, 
tässä tapauksessa vaikka islamin maallistumattomuuden, olemattomuus todellisuudessa.