iloitkaamme, maailma on yksi

Rokotevastaisen uuskonservatiivin puheet, että on "jokaisen oma asia, ottaako rokotteen", vs. metoo-nirppu, jonka mielestä elusiivinen narsistinen seksuaalisuus on "oma asia".

*

Paštusoturin haave maailmasta, jossa sukupuolinen jännite ei näy julkisuudessa ollenkaan, ja ruotsalaisen haave maailmasta, jossa sukupuolinen jännite ei näy julkisuudessa ollenkaan. Molempien haaveiden takeena älypuhelimella selailtu porno.¹

*

Ihmisten halpa ja nopea liikuttelu luomassa kansainvaelluseskatologiaa vähän liikkuvien ihmisten päässä oman kankeuskokemuksen homeostaattisena vastapainona - postprotestanttisen tunteen siitä, että "varasto vuotaa".

*

Ihmisten halpa ja nopea liikuttelu luomassa ilmastoeskatologiaa niiden päässä, jotka liikkuvat vähän liikaakin - kasvu-uskonnollisen tunteen leijumisesta ja siitä, että omaan juurikasvuun voi vaikuttaa vain uhraamalla.

*

Yksi aitojournalistinen kysymys voisi olla, mikseivät länsimaat yritä ratkaista Afganistanin ongelmia kertalaakilla omavaraistamalla heroiinintuotantoaan?²

*

Puhe "kulttuureista" ja "koulutuksesta" ylipäätään, kun kohteena on aseistettu plantaasi - ja kuin puhujilla olisi itsellään takanaan kulttuurimuoto, joka pysyisi kasassa ilman thainaisten absorptiovoimaa.

¹) Tässä näyttäisi olevan anaaliporno suosituin kategoria sekä Ruotsissa että Afganistanissa.

²) Puhutaan eri lähteiden mukaan jopa yli 90 prosentista heroiiniin globaalisti käytettävästä
unikkomäärästä.

Kuva Budapestistä, "läntisimmästä idästä" 1980-luvulta, eli ajoilta, jolloin Neuvostoliitto otti
matsia mudžahidien kanssa

 Tietäminen on jonkinlaista pettymystä. 

taloutta ei tarvita

Taloudessa "kokonaispotin" koetaan kasvavan, vaikka mittayksikkö on periaatteessa aina juuri puute (hinta). Talouskasvu tarkoittaakin oikeastaan, että globaalin kokonaisjärjestelmän teho suhteessa potentiaalisesti mahdolliseen vähenee. Heikkenemälle (hyötyperiaatteen aiheuttama informaatio- ja materiaalivirtojen hidastuminen) ei ole edes mittayksikköä. Suurimmasta tehontuhoamisesta saa suurimman palkan.

*

Pitäisi luoda tällaisia käsitteitä kuin passiivihinta, yksityinen verotus, virtuaalinen tietulli jne. Ylipäätään siirtää asiat informaatiokoordinaatistoon, laittaa raha tuohon nähden kontingentiksi. ‘Työn’ käsite tarkoittaisi esim. informaatio- ja materiaalivirtojen tukkimista verottamisen (huom. käytännössä yleisimmin yksityisen verotuksen) tarkoituksessa, eikä työ siis tuota tässä mallissa sinänsä mitään 'hyvinvointia' muuten kuin sattumalta.

*

Se, mikä tuottaa hyvinvointia, olisi rajattavissa suunnilleen esim. siksi organisaatiomuodoksi, joka ei tarvitse informaatio- ja materiaalivirtojen tukkimista muuttaakseen niitä (virtoja). Eli siis luo jotain mille on luonnollista kysyntää, ei järjestelmän aiheuttamaa, eikä tarvitse tähän yksityisiä tai julkisia tulleja. (Esim. verkkokauppa Amazon on luettavissa yksityiseksi tullilaitokseksi, koska osa sen strategiaa on reagointi kilpailijoiden hintoihin.) Lisäksi omistamisen aiheuttamat passiivihinnat omistamattomille tulisi huomioida.

*

Perushahmotus, että jos "kokonaispotin" kasvattaminen on ainoaa "tuottamista", ja tätä varten pidetään esim. ihmisiä työttöminä, koska heidän työtään ei voi virallisen mantran mukaan myydä "markkinahintaan", eli he vähentäisivät rahassa mitattavaa kokonaistuotantoa enemmän ollessaan taloudessa mukana kuin siitä ulkona, niin miksi näitä samoja ihmisiä pidetään "tuottamattomina"? Hehän juuri kontribuoivat maailmansysteemin tehon heikentämiseen omistajien hyväksi, eli tekevät kapitalistista "työtä" per definitionem!

*

Kansallisvaltioita ei ole taloudellisessa mielessä edes olemassa. Heittäydytään informaatiotalouden kannalta Kalifornian vasalleiksi, viedään eläkkeet halpamaihin. Samalla ihmetellään ja moralisoidaan halpamaiden vielä omaa maatakin suurempaa velkaantumista, joka – kehittymätön organisaatio - on tosiasiassa halpuuden edellytys. Kun työvoima napataan sieltä / annetaan käyttöön sinne, missä se on halpaa, vähenee mm. verokertymä ja työntekijiöiden sitoutuneisuus.

*

Uuskansallismielisyyden fuusioituminen neoliberalistisen talousopin kanssa on hämmentävintä. Oman yhteiskunnan toimintaedellytyksiä syödään sisäpiirikauppa sisäpiirikaupalta, verovähennys verovähennykseltä. "Sijoitetaan" globaaleille markkinoille, joilla tällaiset välistävedetyt tuotot korreloivat tietysti juuri "kehittymättömyyteen". Arvellaan silti, että varojen pitäisi sataa jotenkin takaisin omaan maahan Jumalan armosta.

uskonnon ja ideologian sosiogeometriaa

Kuvakielto on oikeasti enemmänkin palvontakielto: pääidea eri maustein on pitää maailmassa auki jokin "tyhjä myrskynsilmä". Nykyinen nimetön kauppauskonto ei sen sijaan metafyysikaltaan pidä tämmöistä "persoonallisen tyhjän" paikkaa yllä, vaan palvoo suoraan tyhjää eetteriä, jonka päälle "rakenteet", "oikeudet", "lait", "transaktiot" jne muodostuvat ja jossa yksilö pyrkii todistamaan "elinvoimansa" itselleen ja muille.

*

Tyypillinen aitouskonnollisen liberalistin reaktio on sellainen, että "tuo syyllistää mua". Eli siis on jo tiedossa, että jos ihmisoikeudet toteutuvat ja talous kasvaa, niin silloin ihmisen tehtävä on enää vain hymyillä kivuudelle ja irvistää junttiudelle. Jos tulee paha mieli, niin sen aiheuttaja pitää poistaa tilasta. Mihinkäänhän en voi olla syyllinen, jos virallinen laki ei niin sano.

*

Synti syntyy uskonnollisen ajatuksen mukaan kontekstittomasti "syntisen" omasta esanssista. Esimerkkinä "vihapuhe": siitä kuuluu "peseytyä", sillä henkilö, joka ei ole koko ajan kiva, on saastunut, antanut periksi Tyhjää Eetteriä, "oikeuksien kotia" likaavalle pimeydelle. Hyviä haltijoita ja antagonisteja tarvitaan ja rakennellaan.

*

Ideologia - erotuksena uskonnosta - lienee nimenomaan uskontomuutosten (kulttuurin kaarteiden) siltapalikka. Kommunismi oli maallistumista suhteessa kristinuskoon, mutta samalla liberalismin uskonnollistumisilmiöiden esipuhetta. Nykyiset uuskonservatiivit taas ovat arvovapaita materialisteja, joilla ei ole muuta sanomaa kuin että roskasakin pitää lisääntyä niin vähän, että meillä täällä olisi helppoa tästä ikuisuuteen. Samalla kuitenkin tavarantuotannon pitäisi olla edelleen halpaa ja "työnantajilla" saneluoikeus.

*

Ei ole suinkaan niin, että "kaikki ideologiat ovat aivan samaa". Esimerkiksi kommunismi edusti "softana" matrilineaarista traumahaaraa hajoavan kristinuskon "hardwarea" vasten, ja postuloi, että porsaita äidin oomme kaikki - poiketen varsinaisesta fasismista, jonka mukaan olemme porsaita isän. On oireellista, että henkistyneen liberalismin "kaikki on yhtä" -pseudohumanismi pystyy nielaisemaan suuren osan vasemmistosta, mutta aitofasisteja ei. Patrilineaarisessa traumahaarassa tuntemus, että rakkaus ja mielikuvitus ovat kuolemaa hirveämpiä asioita, on äärimmillään essentiaalinen.

*

Kristinusko on nykymaailmassa pitkälti ideologista ainesta. Todellinen, teoista näkyvä uskon- ja halunkokemus on jossain aivan muualla, kohdistuu lähinnä steriiliyteen ja "vapauteen". Vapaus on laitettava ehdottomasti lainausmerkkeihin, koska kyseessä on lähinnä rattaan halu liukua (tai levätä) sujuvasti laakereilla.

*

Ideologialla ei ole tilanteentajua, vaan säröt ympäröivästä uskonnosta luodussa 2D-pysäysytyskuvaversiossa johtuvat aina siitä, että joidenkin ihmisten/ryhmien esanssi on viallinen. Uskonnollinen mentaliteetti pyrkii hyppimään todellisuuden rakeisuuden yli, ideologia tekee rakeista metafyysisen substanssin. - Psykologia on erittäin hyvä esimerkki ideologiasta: sosiaalisten instituutioiden kontrollivoiman ylläpidosta ko. instituutiot synnyttänyt metafysiikka kiistäen.

*

Siinä missä uskonto mahdollistaa subjektille illuusion vallan kentässä mukanaolosta, ideologia on toteemista alavirtaan valoon nähden ja mahdollistaa illuusion vastahankaan olosta. Toteemi on kuitenkin sama: nykyään Pyhä Tyhjä. - Ideologian ikuista substanssia ovat henkinen joustamattomuus ja tuomitsevuus. Ideologiassa ei ole tarkoituskaan elää, vaan kuolla mahdollisimman hitaasti.

*

Uskonnon visio, "bisneslupaus" on se, että maailma on niin hyvä kuin se voi olla, kunhan kaikki ymmärtävät tulla valon puolelle toteemia ottaen yksikäsitteisen, joka suunnalta samanlaisena näkyvän paikkansa valtahierarkiassa. Ideologia on hieman, mutta ei kovin paljon eri: leiriydytään tosiuskoviin nähden vastapuolelle ja luvataan, että kun noita tuolla ja noiden palvelijoita sekä keskuuteemme lähettämiä "soluttautujia" vain olisi riittävän vähän, niin kaikki olisi ainakin siedettävässä kunnossa.

*

Uskonto on kulloisenkin tekopyhyyden ja naiiviuden kenttä, ideologia kierouden ja paranoian - jopa niin, että tietyn pisteen yli vain tismalleen nämä asenteet sallitaan. Kierouden tai vastaavasti tekopyhyyden systemaattinen varjelu voi kuulostaa intuitiivisesti oudolta, mutta sosiaalisen jännite- ja virtauskentän hallinta tuottaa juuri tuollaisia rakenteita. Pihvi voi olla täsmälleen siinä, että tajunnan ohitus mahdollistuu kriittiselle määrälle kentän ihmisiä. - Eikä tekopyhyydestä seuraa aina pyhän poissaolo, ei kieroudesta toden.

*

Ideologia pyrkii dynamisoimaan toteemin suuntaisen liikkeen julistamalla eri valossa olevat pahoiksi ja pyhyyden edustajien vakanssit kilpailtaviksi. Tämä valikoi vallan mekanismiksi lähtökohtaisesti puoskaroinnin ja psykopatian: jakobiinit, Stalin, kapitalistiset kasvuyhtiöt jne. - Yritysmaailma on itsessään nimenomaan valtauskontoa aikakauden teknis-moraaliseen käytäntöön jalkauttava ideologisen tason ilmiö.

*

Uskonnoissa ja ideologioissa on luonnostaan eri valon lankeamiskulma, toteemin varjo. Ideologiassa toteemin suuntainen liike on "vastahankaista" - siksi aina myös teatraalista. "Pimeän" puolella on sallittua ja jopa haluttavaa tekeytyä. - Ideologia syntyy illalla, kun toteemin varjo venyy.

*

Ideologia ja väkivalta, jopa yksilön sisäinen väkivalta, kuuluvat yhteen täysin suvereenisti, suvereenimmin kuin uskonnon (yliminävetoisesti tapahtuvan vallan kenttään liukenemisen) tapauksessa. Eli täyden läpinäkyvyyden sijaan ideologiassa vaaditaan jo alun alkaen "uskottavuutta". - Käytännössähän suurin osa ihmisistä poukkoilee jossain uskonnon ja ideologian välimaastossa. Välillä yritetään olla metafyysisiä substantiiveja, välillä verbejä. 

*

Hartaus on tietyssä mielessä ajatonta, koska maankäyttö - koko sivilisaation lähtökohta - on inherentissä ristiriidassa ihmisen vaeltelevan ja törmäilevän lajiolemuksen, ei vähiten merkitsevästi naisen seksuaalisuuden kanssa. Eikä kyse edes taida olla mistään pelkästä sorrosta, vaan naiset internalisoivat asettuneissa oloissa lisääntymisstrategian ja eroksen välille halkeavan skisman, ovat lopulta aina siisteyden ja seremonian kannalla.

*

Jotain kulminatiivista on tässä: samaan aikaan kun miehet "puolustivat naisiaan" ja "kunniaansa", naiset paitsi kiinnostuivat torjunnan kohteista, jopa tekivät aktiivisesti kaikkensa, etteivät torjujat pääsisi palauttamaan "järjestystä". Tämä ydinperhehahmotuksen identiteettiflippaus selittää tosi paljon myös esimerkiksi nykyistä "maahanmuuttokeskustelua".

*

Näinkin on, että ihmisten pelot suuntautuvat aina menneisyyteen. Pelätään hirmuisimmin sitä pahaa, joka on jo tapahtunut. Esim. kristillinen häpeäsadismi tuotti tiettävästi paljon juuri insestitraumaa, niin uskonnollistuneessa liberalismissa vainotaan sitten tuota menneen maailman kuriositeettia kaiken pahan alkuna - vaikka nykyään, narsistisvireisen sadismin kentässä häpeä ja sillä pelaaminen, häpeäpiireihin sulkeminen kohdistuu jo eri lailla.

*

Määrätynlainen tunnevammaisuus näyttää ajassamme olevan koko ajan pakollisempaa, eroottinen rakkaus nolompaa. Raportointikelpoiset, demonstroitavat (infantiilit) tunteet ovat suorastaan pakollisia, spontaanit koetaan yleensä ilmeisen vaivaannuttavina. - Erotiikkaa on se, mikä on ja tapahtuu ennen nimeämistään - juuri se on kauppauskonnon vainon kohde.

*

Kun globaali talouskasino on muuttunut umpikahjoksi tunnustukselliseksi uskoksi, johon osallistumattomat ihmiset porukka jättää heitteille hyvillä mielin, niin aletaan kohkata maahanmuutosta, joka on saman prosessin ja valtailmiön patsas-pysäytyskuva - siis juuri se, mitä kristinuskossa ei saanut piirtää. - Samoin maksullista erotiikkaa problematisoidaan sen kuvana, että seksuaalisuus on spektaakkelin kaikkiallisuuden takia aikoja sitten siirtynyt essentiaalisesti kaupan piiriin - kyse ei ole enää mistään sukupuolijärjestelmän "mausteesta".

*

Jotain ajan eetoksesta kertoo se, että Keski-Euroopassa on pulpahtanut otsikoihin ajatus "ostaa" rokotevastaiset hankkimaan itselleen rokotus, siis pandemian aikana. Maailman konservatiiveille pitäisi ehkä rationaalisesti katsottuna ylimalkaankin maksaa palkkaa siitä, etteivät he torppaisi niitä sosiaalisia kehitysaskeleita, joilla heidän omat ongelmansa voitaisiin ratkaista. Globaalin perustulon voisi ehkä ihan oikeasti saada aikaan nykymaailmassa lupaamalla virtausteknisesti heikoimman hahmotuksen omaaville tietynlaista "tyhmyyspalkkaa".

*

Formaali tasa-arvo ei ratkaise maailman ongelmia yksinkertaisesti siitä syystä, että eri ihmisillä on erisuuruinen ja -mallinen hätä. Toisinaan konkreettisesti, usein kuvitelmissa.

poissaoloja

Olipa kerran kaukana kaukana maailma, joka koostui tunnelmista ja tilanteista. Ei esimerkiksi tilisiirroista ja oikeuksista.

*

Urheilu on olemassa ironian pelon kiertämiseksi. Urheilijat paiskaavat pelin jälkeen kättä kiitokseksi, ettet vittuillut. Sama sodissa.

*

Syy nuorten viisauteen: vanhetessaan ihmiselle käy koko ajan sietämättömämmäksi, ettei ole sittenkään löytänyt sellaisenaan muille luonteille ja sukupolville sopivaa taikakaavaa.

*

Metsästän ja keräilen metropolissa. Erämaa ilmenee minulle valon lankeamiskulmien johdatuksena kadunkulmissa ja liikennemerkeissä.

*

"Voiton promenadi" ja mitä näitä on - mikä latteus-passio! Jo Häviön promenadi toisi tasapainoa, Kasvun kehätie viisautta.

*

Muistojen vesipylvään alla, valtameren pohjalla. Pyrin haurastumaan niin ohueksi, että saan ympäristön sisään suoniini. Tekemään ja olemaan mahdollisimman vähän, jottei tämä arvokas elämä vain menisi hukkaan.

*

Kokoaisi tunne-elämän Poirot'na ihmiset yhteen huoneeseen kertomaan, kenestä ovat elämissään oikeasti välittäneet. Jo rehellisyyden yritelmät olisivat mielenkiintoisia. 

* 

Huono omatunto harpun soittelusta paskanvalmiin maailmamme kaltereilla. Sitä tarkoittaa "niin kauan kuin ei vahingoita muita".

*

Kaksi ihmistä voi kuiskia toisilleen kirkkaassa päivänvalossa keskellä kävelykatua. Ei se vaadi muuta kuin ensikertalaisuuden keskinäisessä epäintiimiydessä.

*

Viha on tuulen ujellusta sen kaarnalaivan purjeessa, jolla epätoivoinen laittaa viestiä turhauttajalleen.

Pitäisi verottaa suoraan informaatiota. Bittejä. Ei siis rahhoo.

luddiitit olivat oikeassa

Suomen sana väki on mielenkiintoinen, kun se tuntuu tarkoittavan oikeastaan tarkimmin sanottuna ihmisjoukon voimaa - ja vasta siinä maailmassa, missä ei tarvitse kannella hirsiä ja lohkareita ja taistella elintilasta muita heimoja vastaan, se "pääsee" tarkoittamaan yhtäältä ihan vain porukkaa ja toisaalta pelkkää karkeaa artikuloimatonta voimaa: väki-valta, 'väellä ja voimalla', väki-näinen jne. Näitä huomaa, kun opettaa kieltä vieraille. Suomen kielessä on paljon arkaaista ja suorastaan salaviisasta jäljellä.

*

Vaikka maailma on nyt kai ennennäkemättömän verkottunut, substantiaalisten kontaktien määrä ei välttämättä ole vaikka 70-lukuun nähden kasvanut. On mahdollista ottaa yhteys kehen tahansa, ja mikä tahansa tieto voi kulkea periaatteessa minne tahansa, mutta ihmisten oma elämänmuoto ei ikään kuin mahdollista enää suurempaa kumuloitumista. On pakko fokusoida jotenkin, muodostaa suunnilleen luonnollisten yksikköjemme mukaisia todellisuuksia virtuaalissa. 

 Ihminen on jotenkin groteskin tuomittu elämään "kaikki on periaatteessa mahdollista" -maailmassa nöyryyttävän normaalia elämää. Tämän elämäntunteen kanssa painiminen näyttäisi nykyään määrittävä monia.

*

Ensin oli verkon kudonta, alkutyö (vrt. net-work, missä tuo jälkiosa on sama kuin suomen germaanisana 'verkko'), minkä erityistapaus on kankaan 'värkkääminen'. Eli x-akselia ja y-akselia poimutetaan vuoron perään toisillaan, tai noin. Ehkä luddiitit olivat oikeassa, että jos tämä koneellistetaan huolella, niin tulee maailmanloppu: ihmisen mittaisen maailman loppu nimittäin. Sormilla laskennan sijaan binäärisyys - ja mikä vielä tärkeämpää, syntyy tietynlainen "keinohuolellisuus", eli lopputuote voi olla huolellisempi kuin sitä tehneen ihmisen mielentila.

*

Kankaiden kuviointi Jacquardin koneella (1803) muistutti periaatteeltaan aavemaisen paljon reikäkorttikonetta, mutta kone oli samalla jossain määrin giljotiinin näköinen. Eli siinä vain jyrättiin kerran tehty lankojen lomituskaava läpi kirjaimellisesti "täysin palkein", ja saatiin valmiiksi kuvio, joka näytti siltä kuin joku olisi joka langanpään kohdalla ajatellut itse, että mitä on tekemässä. Ne, jotka olivat keskittymisen eksperttejä, saattoivat yhtäkkiä muuttua pahimmillaan irtolaisiksi, kun taas koneenrakentajat ja heidän rahoittajansa jumaliksi.

Onhan vasemmistokin edennyt tämän tyyppisestä ihmisyyden puolustamisesta aika huomattavan kauas, ensin koneen manan omimisesta (1900-luku) nyt näköjään siihen, että ihmismassa on söpö riippumatta artikuloituneisuutensa asteesta ja tavasta, eli tähän vähän hämmentävään "oma maa mustikka, muu maa mansikka" -mentaliteettiin.

(tekstitykset saa päälle alapalkista ja videon isommaksi esimerkiksi oikeasta alakulmasta)