atopia

En oikein näe muuta vaihtoehtoa kuin kehitysaskel virtuaaliomaisuuden (informaatioyhtiöt, ei-lokaali kiinteistönomistus jne.) pirstomisen ja ennen kaikkea ajoittaisen arpomisen kulttuuriin.

Muussa tapauksessa moraalin atooppistuminen (satojen vuosien tai tuhansien kilometrin päässä olevien uhrien paapominen jne.) ja elämän elokuvamaistuminen tulee jatkumaan tosiasiallisen vallan atooppistumisen heijastuksena - ainakin jos ei tapahdu jotain massamittaista neroutumista, jolloin ihmiset alkaisivat alhaalta käsin organisoitua valtarakenteiksi ja mm. kieltäytyisivät itse omaa valistuneisuuttaan yhteiskuntiinsa nähden autonomisten (ja sen myötä, nykytekniikalla, käytännössä hegemonisten) alustatalouspalvelujen käytöstä, matkustelisivat spontaanisti vähän/harkitusti ja niin edelleen. 

Mutta mitään sellaistahan ei ole näköpiirissä. Nyt on enemmänkin hallitusohjelmassa asti sellainen käsitys, että valtaa on vain yhdenlaista, siis sitä, joka lahjoitetaan siunauksena ylhäältä (mimeettisen spektaakkelin erittämän "huipun" suunnalta) alas, vieläpä kaikenlaisesta orgaanisesta historiasta irrotetussa muodossa.

Olen kaikesta elämänkokemuksestani huolimatta hieman hämmentynyt, että ihmisten kognitiivinen taso on näinkin huono. Mutta perkele, kai se sitten on uskottava.

moku

Pyrkyrimäisesti jäsentynyt yhteiskunta - onko muunlaisia? - on jopa yhtenäiskulttuurina monikulttuurinen: hegemonisemman kulttuurin, tarkemmin sen yläluokan, vaikutus vuotaa sisään median kautta. Itäblokissakin katsottiin Dallasia. 

Pikkuporvarillinen tärkeydenhalu suuntautuu muutenkin aina luonnostaan eräänlaiseen teennäiseen "normaalista poisnaamioitumiseen". Maahanmuuttoeskatologia (ja tietenkin myös sitä ruokkiva kiihkoliberalistinen halu olla näkemättä maailmassa ja historiassa huonouden eri sävyjä) on todellakin tämän eroottisen ja emotionaalisen syväepäonnistumisen hypernarraatio, eli metafyysisen prosessin hahmottaminen helpoimmin näkyvillä palikoilla. Käsitteellinen legoukkoleikki.

Minulla ei taida oikein olla enää sanottavaa tästä maailmasta. Aika kaipaa umpimielisiä ajatuksia, kun taas minulla on ollut agendana selvittää parin henkilökohtaisen tragediani rakenne juurta jaksain, mikä sitten on vähän kuin vetänyt yhteiskunnankin hahmona mukaan. Itse en viihdy edes fyysisenä kappaleena tässä pikkuporvarillisessa pärjäilijöiden maailmassa, ja myös käsitteellis-metafyysinen vieraus käy päivä päivältä selvemmäksi. Saas nähdä, kauanko tämä millekään mitään merkitsemätön tunnelmointi täällä jatkuu. 

Tällä hetkellä inspiroi liikkuvuuden parantaminen 2o vuoden syvästi nettokuluttavan elämisen jälkeen siedettävälle tolalle, sekä tietysti yksinäinen ryypiskely. Silloin toki yritän usein kiertää ajatuksiani uudestaan nähdäkseni ne eri kulmista.

maailmanhistoria

Ei suinkaan hyvän ja pahan, vaan tyhmän ja pahan välinen taistelu.

Alkaneen vuosituhannen tärkein opetus on ehkä ollut se, että pelleilystäkin voi tehdä itselleen uskonnon.

Voi kokea suorastaan lahkolaismaisesti taannuttavaa, ahdistavaa tilivelvollisuutta siitä, ettei vahingossakaan ota vastuuta mistään.