Lueskelin minulle linkattua hesarin juttua jonkinlaisesta Nykyajan Pyhimyksestä. Hän miettii joka aamu, miltä hänestä tuntuu ja että mitä hän voisi tehdä paremman maailman eteen.

Tuohan on tietysti myös hirmu individualistinen ote toisaalta. Esim. itseäni estää olemasta intomielinen kansalaisaktivisti myös sellainen, että mietin joka aamu, miltä muista tuntuu, ja että mitä muut voisivat tehdä paremman maailman eteen [sic].

Toinen huomion kiinnike aiheessa oli tuonkin pyhimyksen lähes sarjamurhaajamainen viihtyminen sukunsa kanssa. Vaikka jotenkinhan länsimaisen sivilisaation pointti olisi juuri siinä dynamismissa, ettei mummolla ole väliä. Julma lause: "dynamismissa, ettei mummolla ole väliä", mutta niin se kai vähän on. Paikoissa, joissa ollaan sukurakkaampia, kehittyy vielä meidänkin kulttuuria todennäköisemmin kaikenlaisia katastrofeja, ja tämä on asia, joka tuntuu olevan hippien sokeassa pisteessä.

17.7.2015