luddiitit olivat oikeassa

Suomen sana väki on mielenkiintoinen, kun se tuntuu tarkoittavan oikeastaan tarkimmin sanottuna ihmisjoukon voimaa - ja vasta siinä maailmassa, missä ei tarvitse kannella hirsiä ja lohkareita ja taistella elintilasta muita heimoja vastaan, se "pääsee" tarkoittamaan yhtäältä ihan vain porukkaa ja toisaalta pelkkää karkeaa artikuloimatonta voimaa: väki-valta, 'väellä ja voimalla', väki-näinen jne. Näitä huomaa, kun opettaa kieltä vieraille. Suomen kielessä on paljon arkaaista ja suorastaan salaviisasta jäljellä.

*

Vaikka maailma on nyt kai ennennäkemättömän verkottunut, substantiaalisten kontaktien määrä ei välttämättä ole vaikka 70-lukuun nähden kasvanut. On mahdollista ottaa yhteys kehen tahansa, ja mikä tahansa tieto voi kulkea periaatteessa minne tahansa, mutta ihmisten oma elämänmuoto ei ikään kuin mahdollista enää suurempaa kumuloitumista. On pakko fokusoida jotenkin, muodostaa suunnilleen luonnollisten yksikköjemme mukaisia todellisuuksia virtuaalissa. 

 Ihminen on jotenkin groteskin tuomittu elämään "kaikki on periaatteessa mahdollista" -maailmassa nöyryyttävän normaalia elämää. Tämän elämäntunteen kanssa painiminen näyttäisi nykyään määrittävä monia.

*

Ensin oli verkon kudonta, alkutyö (vrt. net-work, missä tuo jälkiosa on sama kuin suomen germaanisana 'verkko'), minkä erityistapaus on kankaan 'värkkääminen'. Eli x-akselia ja y-akselia poimutetaan vuoron perään toisillaan, tai noin. Ehkä luddiitit olivat oikeassa, että jos tämä koneellistetaan huolella, niin tulee maailmanloppu: ihmisen mittaisen maailman loppu nimittäin. Sormilla laskennan sijaan binäärisyys - ja mikä vielä tärkeämpää, syntyy tietynlainen "keinohuolellisuus", eli lopputuote voi olla huolellisempi kuin sitä tehneen ihmisen mielentila.

*

Kankaiden kuviointi Jacquardin koneella (1803) muistutti periaatteeltaan aavemaisen paljon reikäkorttikonetta, mutta kone oli samalla jossain määrin giljotiinin näköinen. Eli siinä vain jyrättiin kerran tehty lankojen lomituskaava läpi kirjaimellisesti "täysin palkein", ja saatiin valmiiksi kuvio, joka näytti siltä kuin joku olisi joka langanpään kohdalla ajatellut itse, että mitä on tekemässä. Ne, jotka olivat keskittymisen eksperttejä, saattoivat yhtäkkiä muuttua pahimmillaan irtolaisiksi, kun taas koneenrakentajat ja heidän rahoittajansa jumaliksi.

Onhan vasemmistokin edennyt tämän tyyppisestä ihmisyyden puolustamisesta aika huomattavan kauas, ensin koneen manan omimisesta (1900-luku) nyt näköjään siihen, että ihmismassa on söpö riippumatta artikuloituneisuutensa asteesta ja tavasta, eli tähän vähän hämmentävään "oma maa mustikka, muu maa mansikka" -mentaliteettiin.