vonkaamisen teologiaa

Erotuksena yhtäältä fatalistisempiin ja toisaalta raivokkaampiin hengenelämän suuntauksiin kristinuskossa on periaatteessa mahdollisuus pyytää Jumalalta asioita – mutta ilman oikeutta suuttua, jos hänen suunnitelmansa olivatkin toiset. Tämän periaatteen morfinen yhteys vonkaamiseen on hyvin selvä.

Länsimainen kulttuuri on essentiaalisesti juuri vonkaamisen kulttuuria. Tätä taustaa vasten uusimman, toistaiseksi nimettömän uskontomme (ideologisessa nimeämisparadigmassa "liberaali-individualismin") tapa problematisoida vonkaamista ja toisaalta sadistisesti nollattujen tapa kollektiivisesti suuttua ja nillittää ovat molemmat selkeitä regressioilmiöitä.

Niin uskomatonta kuin se onkin, jopa ydinperhemallin varaisesta reduktiosta on näemmä löytynyt polku alaspäin.

30.9.2018

Melankolikko kantaa sisällään jotain mitä pitää itseään arvokkaampana. Siinä syy, miksi raskasmielisyydellä on taipumus kulminoitua ääritapauksessa kuolemankaipuuseen.

29.9.2018

freudilainen

Inhimillisen kehityksen indeksi ja monet vastaavien mittareiden lukemat ovat suunnilleen kääntäen verrannollisia maan korkeimman tornin korkeuteen. Tai ehkä vielä tarkemmin sanottuna johonkin eksaktimpaan, tyyliin kuinka korkea torni on suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Ihminen on pohjimmiltaan simppeli olento, joka tarvitsee hyvin voidakseen suojaa, lämpöä, ravintoa ja tornien mataluutta.

26.9.2018

Laajennetun itsemurhan tekijä punoo väkisin ne yhteisen kohtalon langat, jotka jäivät elämässä punomatta.

24.9.2018