Uusin läppä on tää, että "prostituoidut valitsisivat toisin, jos heillä olisi koulutus". (Aina ajoittain muodostuu eri aiheista tällaisia vakioisia läppiä, joita kuulee koko ajan, ja joka kerta nimenomaan tällaisten sanoja kokee ilmaisevansa jonkin suuren ja omaperäisen viisauden.)

Arvelen, että tietty sakki - en tiedä, mikä ei-leimasana tähän kävisi, koska "pikkuporvari" tai "neurootikko" ovat kyllä liian ylimalkaisia; ehkä kohderyhmä ilmenee itse tekstistä - vihaa vapautta. Ne "valitsee" oman elämänsä seksuaalisuudesta tennareihin, mutta koska ne ei pääse suhteellisesta ja ulkoaohjautuvasta itsemäärittelystä koskaan ulkopuolelle, ne vain jotenkin vihaa ja torjuu mitä tahansa "kenttämäisiä" asioita, joissa ne ei koe sijaitsevansa - ml. non-kontraktuaalista (ns. "suhteiden", vaikka sitten yhden yön "suhteiden" ulkopuolista) seksuaalisuutta. 
 Tässä tämä halu määritellä itsen ulkopuolisten tahojen toimintaa on jotenkin hyvin leimallinen. Peruspostulaattihan on jo esimoraalisella tasolla, eli että "tuolla saralla ei saa olla olemassa mitään, mitä minä en ymmärrä". Ei ymmärretä, ei haluta ymmärtää, ettei itse olla maailman mittoja.

Oikeasti "pahimmat" tämmöiset tapaukset kampittaa ainakin huonoimpina hetkinään varmaan myös esim. rakkautta ja aitoa luovuuttakin ihan samalla tavalla, mutta kontrollin ja rajoituksen hinku tulee "mitattavimmin", havaittavimmin näkyviin seksissä (varsinkin maksullisessa, joka jo olemassaolollaan loukkaa neurootikon tiettyä alkumyyttiä, että hän on "noussut" jonkinlaisesta pelkästä kohteesta subjektiksi - ajatus, että joku ei ole sahannut omaa seksuaalisuuttaan saadakseen sosiaalista arvonnousua, on heidän tosiasiallisen kauhunsa kohde).

Ihmettelen esim. tuota tämän sakin valtaobsessiota. Yleinen harhahan on, että mies "ostaa valtaa" halutessaan maksullista seksiä. Seksinostajien foorumeja tarkastelemalla kyllä näyttäisi olevan niin, että ostetaan a) sitä että toinen ei halua suhdetta b) sitä että toinen pitää suunsa kiinni c) kauniin naisen "hyväksyntää", sen illuusiota, missä illuusio voi ihan aivokemiallisesti parantaa elämänlaatua tilapäisesti.

Huomattavaa, että toisin kuin neurootikkojen projektioissa, todellisuudessa nuo motiivit eivät ole yksilötasolla endogeenisiä, vaan ne syntyvät juuri pikkuporvarillisen moralismin (yksiavioisuus, työn ja uran asettaminen rakkauden edelle jne.) kentässä, ovat reaktiota siihen. Jos neurootikkonaiset olisivat huolestuneita siitä, että keskiluokan moraaliin kykenemätöntä tai sitä haluamatonta porukkaa ylipäätään muodostuu, he olisivat huolestuneita esim. työttömyysturvan tai työllisyyden tasosta, nerokkaimmat jopa yhteiskunnallisen "suoriutumisen" ja seksuaalisuuden välisen kytköksen löystämisestä (no tuo on toki jo täyttä utopiaa), mutta tietenkin pikkuporvari haluaa päinvastoin pohjimmiltaan splitata alaluokan ollakseen itse "paremmalla" puolella mm. ns. "koulutuksensa" kautta. Tuosta tähän asenteeseen tulee aito ristiriita. Ratkaisuksi varsinkin naaraspuolinen yksiavioisuuspervertikko ottaa helposti sen, että seksi on miehen haluamana asiana likainen, lähtökohtaisesti vähän kuin raiskausta, ja omana haluna se on - ehkä - oikein.

20.6.2015

Tähän on lisättävä irrallisena lisähuomautuksena, että teksti on tietysti hyvin rankkaa kritiikkiä, jossa kriitikon oma jalusta tuntuvasti huojuu - positiota tähän näkökulmaan on vaikea pitää korruptoitumattomasti kasassa. Jos olisin esimerkiksi kirjoitushetkellä elänyt onnellisessa parisuhteessa, olisinko nähnyt näitä asioita, asiat näin? Sanon suoraan: tuskin. Toivonko edes, että muut ihmiset "valaistuisivat" ja näkisivät sankoin joukoin yhtäkkiä asiat näin? En varmaan ainakaan ceteris paribus.

Muitakin huomautteita voi tehdä. Esimerkiksi uusimmassa lahjattomuustutkimuksessa vakiintuneet termit "yksiavioisuusperversio" tai "yksiavioisuuspervertikko" on niin ikään ymmärrettävä lähinnä antropologiselta kannalta tulevana pelinavauksena. Ne eivät tarkoita, että jokainen klassisessa parisuhteessa elävä näyttäisi minusta automaattisesti valheelliselta ja henkisesti lapsenasteelle jääneeltä hölmöltä, vaan ainostaan noin 70-80 %. Muutenkin enemmänkin kyse on siitä, että kulttuurisena kyseenalaistamattomana konventiona kyseessä on asia, jonka vuoksi ihmiset herkässä kasvuvaiheessa amputoivat aivoistaan merkittäviä alueita, jotka eivät enää näytä palautuvan ilman tervehdyttäviä psyykkisiä häiriötiloja. Asia ei ehkä kuulu siis kivapuheen rajojen sisään, mutta lahjattomuustutkimukseen ehdottomasti kyllä.

Samoinhan yllä olevasta ei pidä vetää johtopäätöstä, että rakkaudeton seksuaalisuus näyttäytyisi tuon kritiikin jäljiltä jotenkin ongelmattomana. Pikemminkin tykit tuotiin tässä kentälle siksi, että pikkuporvarillinen neurastenia on niin paljon hirveämpi ja yhteiskuntapoliittisesti massiivisemmin vaikuttava ongelma kuin vaikka se, mitä joku konservatiivi pitäisi "irstailuna" - ensimmäinen pitkälti luo toisen, ainakin lahjattomuustutkimuksellisesta näkökulmasta. Jatkossa tässä blogissa tullaan käsittelemään vielä monia rakkaudettomia ja rakkausteknisesti endotermisiä (videon kohta 2.10) seksuaalisuuden järjestelyn muotoja kylmistä setelipanoista aina asuntolainaajien parisuhteisiin.