perjantai 2. marraskuuta 2018
sunnuntai 28. lokakuuta 2018
kaupunkicapriccioja
I. - demokraatti
Lettukahvilan asiakkaana istuu vanhanaikaisesti pukeutunut ruutulakkinen setä. Myyjätär on nuori ja otteissaan ilmeisen arka, pyöreäkasvoinen.
- "Kauankohan hyvä syyssää jatkuu?", setä tivaa. Seuraa tauko, joka on aavistuksen pidempi kuin tuttujen keskustelussa. - "En tiedä." - "Minun puolestani saisi jatkua kevääseen asti." - "Minusta ei." - "Minusta saisi. Minä vihaan kylmää." - Taas pieni tauko.
"Minä kestän paljon paremmin neljänkymmenen asteen helteen kuin viiden asteen pakkasen." Tauontapainen. - "Siinä tapauksessa olemme eri mieltä", myyjätär sanoo vaimealla mutta päättäväisellä äänellä askareidensa lomasta. Setä suorastaan huudahtaa: "Se ei ole mikään ongelma! Olemme erilaisia. Kertokaa, miksi ihmisten pitäisi olla aina samaa mieltä?" - "Ei meidän pidäkään olla." - "Minä en halua, että minun kanssani ollaan samaa mieltä. Kuulkaa! Joskus joku aloittaa riidan kanssani, ja minä sanon: miksi riitelette? Haluaisitteko kenties, että minusta tulee sellainen kuin Te, tai Teistä sellainen kuin minä? Minä en halua olla kuin Te! Mitäs siihen sanotte? Näkisittepä, kuinka he ihmettelevät." Myyjätär vaikuttaa esineiden asetteluun ja huuhteluun keskittyneeltä.
- "Varsinkin politiikassa ihmettelevät. Ihmettelevät, kun sanon, etten halua, että kanssani ollaan samaa mieltä. Heiltä menee jauhot suuhun." Setä alkaa hekottaa. "Mitäs siihen sanotte?" Ilmassa leijuvat toisiinsa sekoittumattomina voitonriemu ja kyllästyneisyys, joista kumpaankin tuntuu liittyvän lievä huvittuneisuuden aromi.
- "Nyt menen kokeilemaan yläkertaanne. En ole koskaan käynyt siellä."
II. - juhla
Kahvilaan astelee kiireestä kantapäähän elegantti vanha herrasmies. Hän on niin elegantti, että arvelen hänen olevan suunnilleen viidenkymmenen prosentin todennäköisyydellä häijy olento, yhtä lailla elämän tarjoaman kitkan laiminlyönyt kuin hänen housunlahkeensakin ovat. Miehen laahustava käynti saa hänet näyttämään siltä kuin hän hänen tyylikkyytensä seuraisi hänen perässään hetken viiveellä, ja tämä kaksivaiheinen sisääntulo jopa lisää miehestä huokuvaa punnitun kohteliaisuuden vaikutelmaa.
- "Hyvää huomenta, Laci-setä." Paikkaa pitävä nainen on hieman tukeva ja näyttää kahvilanpitäjän ääritapaukselta: hänen eleisiinsä on pinttynyt jatkuva ja vaihtoehdottomuutensa vuoksi vain lievä ystävällisyys siinä missä alinomaisesta pienten esineiden ja summien käsittelystä johtuva käpertyneisyyskin. Hänet on aivan mahdoton kuvitella esimerkiksi kiipeämään puuhun tai vaikka pohtimaan, mistä kolikot loppujen lopuksi tulevat.
- "Ottaako Laci-setä tänä aamuna jotain purtavaa espressonsa kanssa?" - "Sitä minä juuri ajattelen... ajattelen." Myyjätär katsoo hetkisen etsien mieluiten välittömästi kahviin ja leivonnaisiin liittyviä vihjeitä asiakkaan asennosta, ilmeestä ja vaatetuksesta.
- "Ajattelen, siis olen." Pidempi tauko. Sen aikana myyjätär hengittää syvään ja keskittyy ydinosaamiseensa: hän näyttää arvioivan, onko asiakas verotarkastaja vai saanut liikaa aurinkoa. - "Olen, mutta mitä varten? Sitä ei voi sanoa." Hiljaisuuden tempo tuntuu kiihtyvän. - "Entä kuinka pitkään olen oikeastaan enää? Tietääköhän kukaan tuotakaan?"
I. - demokraatti
Lettukahvilan asiakkaana istuu vanhanaikaisesti pukeutunut ruutulakkinen setä. Myyjätär on nuori ja otteissaan ilmeisen arka, pyöreäkasvoinen.
- "Kauankohan hyvä syyssää jatkuu?", setä tivaa. Seuraa tauko, joka on aavistuksen pidempi kuin tuttujen keskustelussa. - "En tiedä." - "Minun puolestani saisi jatkua kevääseen asti." - "Minusta ei." - "Minusta saisi. Minä vihaan kylmää." - Taas pieni tauko.
"Minä kestän paljon paremmin neljänkymmenen asteen helteen kuin viiden asteen pakkasen." Tauontapainen. - "Siinä tapauksessa olemme eri mieltä", myyjätär sanoo vaimealla mutta päättäväisellä äänellä askareidensa lomasta. Setä suorastaan huudahtaa: "Se ei ole mikään ongelma! Olemme erilaisia. Kertokaa, miksi ihmisten pitäisi olla aina samaa mieltä?" - "Ei meidän pidäkään olla." - "Minä en halua, että minun kanssani ollaan samaa mieltä. Kuulkaa! Joskus joku aloittaa riidan kanssani, ja minä sanon: miksi riitelette? Haluaisitteko kenties, että minusta tulee sellainen kuin Te, tai Teistä sellainen kuin minä? Minä en halua olla kuin Te! Mitäs siihen sanotte? Näkisittepä, kuinka he ihmettelevät." Myyjätär vaikuttaa esineiden asetteluun ja huuhteluun keskittyneeltä.
- "Varsinkin politiikassa ihmettelevät. Ihmettelevät, kun sanon, etten halua, että kanssani ollaan samaa mieltä. Heiltä menee jauhot suuhun." Setä alkaa hekottaa. "Mitäs siihen sanotte?" Ilmassa leijuvat toisiinsa sekoittumattomina voitonriemu ja kyllästyneisyys, joista kumpaankin tuntuu liittyvän lievä huvittuneisuuden aromi.
- "Nyt menen kokeilemaan yläkertaanne. En ole koskaan käynyt siellä."
II. - juhla
Kahvilaan astelee kiireestä kantapäähän elegantti vanha herrasmies. Hän on niin elegantti, että arvelen hänen olevan suunnilleen viidenkymmenen prosentin todennäköisyydellä häijy olento, yhtä lailla elämän tarjoaman kitkan laiminlyönyt kuin hänen housunlahkeensakin ovat. Miehen laahustava käynti saa hänet näyttämään siltä kuin hän hänen tyylikkyytensä seuraisi hänen perässään hetken viiveellä, ja tämä kaksivaiheinen sisääntulo jopa lisää miehestä huokuvaa punnitun kohteliaisuuden vaikutelmaa.
- "Hyvää huomenta, Laci-setä." Paikkaa pitävä nainen on hieman tukeva ja näyttää kahvilanpitäjän ääritapaukselta: hänen eleisiinsä on pinttynyt jatkuva ja vaihtoehdottomuutensa vuoksi vain lievä ystävällisyys siinä missä alinomaisesta pienten esineiden ja summien käsittelystä johtuva käpertyneisyyskin. Hänet on aivan mahdoton kuvitella esimerkiksi kiipeämään puuhun tai vaikka pohtimaan, mistä kolikot loppujen lopuksi tulevat.
- "Ottaako Laci-setä tänä aamuna jotain purtavaa espressonsa kanssa?" - "Sitä minä juuri ajattelen... ajattelen." Myyjätär katsoo hetkisen etsien mieluiten välittömästi kahviin ja leivonnaisiin liittyviä vihjeitä asiakkaan asennosta, ilmeestä ja vaatetuksesta.
- "Ajattelen, siis olen." Pidempi tauko. Sen aikana myyjätär hengittää syvään ja keskittyy ydinosaamiseensa: hän näyttää arvioivan, onko asiakas verotarkastaja vai saanut liikaa aurinkoa. - "Olen, mutta mitä varten? Sitä ei voi sanoa." Hiljaisuuden tempo tuntuu kiihtyvän. - "Entä kuinka pitkään olen oikeastaan enää? Tietääköhän kukaan tuotakaan?"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)