Kukaties vassareissa taasen ärsyttää osin se, että ne ei näe tai ehkä suostu tunnustamaan, ettei "koulutus" ole kaikki kaikessa. Porvari rakastaa paremmin; sielusta tulee aika tavalla monimuotoisempi sen mukaan mitä ehdollisen rakkauden myrkkyjä siihen saadaan kasvuiässä ujutettua. (Pikkuporvarillisuus on sitten asia erikseen, siinä tavallaan persoonan modularisaatioräjähdys jää suutariksi ja ihminen neuroosien vangiksi.) Stalin oli ehdottomasti porvari, ja "kenen joukoissa seisot" hautaa kysymyksenä kokonaan tämmöiset metafyysiset tunneluokkiin jakautumiset. En usko, että kukkaro tätä täysin määrää.

Koetan sönköttää, tieto tarttuu ihmisessä nimenomaan jonkinlaiseen uskomoduuliin, jos on tarttuakseen. Ehkä "talouden" tragedia onkin siinä, että se isoloi yhteiskunnasta koko tämän rakkauden tiedoksi muuttumisen prosessin. Maailmasta häviää kaikki sensuuntainen sulokkuus, jota esim. maneerit voisivat siihen tuoda.

Tällä ajatusradalla voi päätyä varmaan hyvinkin konservatiiviseksi, jos antaa tietyn "tasapäisyyteen" tms. kohdistuvan inhon viedä ajatteluaan, eikä pysty näkemään omaa rooliaan jonkinlaisena etuoikeutettuna hahmona rakkauden virtapiireissä. Pentti Saarikoski operoi myös tämmöisellä periporvarillisella rakkausylijäämällä, käsittääkseni (dokumenttien valossa) ihan tietoisena tästä asiasta.

12.6.2015