Sellaista tulee mietittyä, että miten tämä nyt vallallaoleva orastavan totalitarismin muoto jotenkin lietsoo esiin sitä, että kun jokaisella on itsemäärittelyoikeus riippumatta siitä, onko itsenäistä sielua ehtinyt muodostua, niin yhteisö tavallaan aistii semmoisen, että "yksilöiksi" heittäydytään sen (yhteisön) lihaa syöden. Omaksutaaan erilaisia kestämättömiä moraalisia kantoja, joita ei voi yleensä yleistää hyvinvointikuplan ja sen sisällä altavastaajaposition ulkopuolelle, mutta joita silti tuputetaan kaikille. 

Sitten semmoiset ihmiset, jotka ovat siinä mielessä yksilöitä, ettei oma moraali enää vaadi ryhmävahvistautumista, ovat jotenkin trendinomaisesti ihmeissään, mitä tämän asian kanssa pitäisi tehdä. Erällä lailla semmoiset semifilosofiset ihmiset on vasta menossa liberalismiin, filosofit ovat tulossa pois sieltä - mikä on tietysti eri asia kuin se, ettei koskaan ole hahmottanut koko asiaa. Rahvas inhoaa koko aatetta.

25.12.2016