missä määrin nykytodellisuudesta voidaan puhua "fasistisena" (ja missä määrin ei)
"Fasismia" sanana raskauttaa se, että venäläiset käyttävät sitä kuvaamaan mitä vain läntistä, mikä nyt ilman muuta on liioittelua ja projektiota. Toinen ongelma nykyisen meiningin nimittämisessä fasismiksi on se, että fasismiin kuului voimakas korporatiivisuus, ts. joka ei ollut partiossa, jossain aseveliporukassa tai urheiluseurassa, perusti vapaapalokunnan. Nykyään asioita "tapahtuu" suorastaan päinvastoin vain feisbuukissa.
Mutta jossain elämäntunteellisessa mielessä on totta, että mikrosyklisesti (muutaman vuosikymmenen mitassa) ihmiset ovat tulleet todella järjettömällä tavalla tarkemmiksi siitä, mikä on "itseä" ja "omaa". Steriilisyys ja kuri itse asiassa monessa mielessä kasvavat. Julkiset ja yhteiset paikat ja ajat vähenevät. "Vapaus" on kaikkien huulilla, mutta irvokkaassa, todellisuutta kohtaamattomassa mielessä. Tässä on, ehkä oikeampi termi olisi, jotain "fasisminsukuista". Semmoista sulkeutumista keskiluokkaiseen pärjäilyyn ja siihen sopimattomien elementtien työntämistä etäämmäs. Semmoisen ajateltavissa olevan 'nautinnon kieliopin' kannalta taantuma on selkeä. Nautintojen koetut hinnat nousevat. Kärsimys ja osattomuus taas tulee itse kunkin kohdalla todennäköisemmäksi, osin omista ponnistuksista riippumattomillakin tavoilla, koska vallan haltijoilla alkaa olla yksinkertaisesti liikaa valtaa.
Jengi myös, mitä fascismiin tulee, on minusta vähän sokeaa sille, että pintapuolinen "hyvä meininki" ei itsessään takaa mitään, jos se perustuu lähes yksinomaan aineelliseen hyvään, jota käytännössä varastetaan muualta ja tulevia maailmoja harkitsematta. Siinä ei tarvita kuin verrattain pieni kriisi, ja ihmisten tosiasiallinen kykenemättömyys tehdä ei-hassunhauskoja asioita lyökin jengiä ristikkäisesti kasvoille. Omistamisessa on minun nähdäkseni tavallaan sitoutuneena jotain semmoista tunnemassaa, joka olisi karummissa oloissa piittaamattomuutta ja vihaa.
Jengi myös, mitä fascismiin tulee, on minusta vähän sokeaa sille, että pintapuolinen "hyvä meininki" ei itsessään takaa mitään, jos se perustuu lähes yksinomaan aineelliseen hyvään, jota käytännössä varastetaan muualta ja tulevia maailmoja harkitsematta. Siinä ei tarvita kuin verrattain pieni kriisi, ja ihmisten tosiasiallinen kykenemättömyys tehdä ei-hassunhauskoja asioita lyökin jengiä ristikkäisesti kasvoille. Omistamisessa on minun nähdäkseni tavallaan sitoutuneena jotain semmoista tunnemassaa, joka olisi karummissa oloissa piittaamattomuutta ja vihaa.
Beigenvärinen plyysitotalitarismi: ei saa olla epäkiva. Pitää olla kannustava ja kannustaa nimenomaan jotain joukkosielun hyvyysprojektioita, uhristatuksella varustettuja vähemmistöjä - ja tietysti (ura)naisia. Pitää tehdä tarkkaa tiliä kaikista elämänalueistaan, tasata tulot ja menot ja kalorit. Ei saa muistuttaa, että elämää on origosta alas ja vasemmallekin, koordinaatiston niissä osissa, jotka eivät myy. Jos olisi jokin geigermittari sadismia varten, veikkaan ettei nykyinen työhaastattelu tai edes treffi-istunto välttämättä poikkeaisi niin paljon Auschwitzista kuin ihmiset luulee.
Taloustotalitarismin ja fasismin syvään sukulaisuuteen en sinällään usko, mutta jos fasismia käyttää poeettisena sanana, kuten jossain vaiheessa itsekin saatoin Käymälästä inspiroituneena (hurjistuneena) käyttää, niin tietysti koko pikkuporvarillinen motivaatiopohja siisteyksineen ja uskottavuuksineen, joiden kautta "eläin" ja "lapsi" itsessä voitetaan, ja joka tekee ihmisestä jännällä tavalla epätaiteellisen ja seksuaalikielteisen asianomaisen asiaa itse koko mittakaavassaan tajuamatta - no, siinä tapauksessa tietysti nykyinen meininki on eri maustein kautta Euroopan fasistoidimpi kuin vielä äsken.
Lisäksi on mainittava se "psykoottisella" vaistolla omaksikin yllätyksykseni bongaamani tosio, että läntisen hyvinvointipoppoon taloustotalitarismi lietsoo ihan oikeasti fasisminkaltaisia ilmapiirejä maissa, jotka se jyrää. Lännessä fasismia on ainakin toistaiseksi vasta "vain" se miten ihmiset kohtelevat toisiaan ajatuksissaan ja puheissaan, ainakin mitä netissä näkee. Siis juuri se sankaruuseetos, illuusioidenvarjelu ja yleinen katteeton optimismi.
Tietty eliitinmielisyys esim. työn ja omaisuuden arvostuksessa on niin ehdoton, että ei täällä oikein enää kohta mahdu hengittämään. Kyllä se on jotain militarismia vaille fasistista, se, että hukataan kaikki ihmisyyden horisontit systeemin alle. Silti sitä ei ikään kuin "kannata" sanoa fasistiseksi, koska silloin on "viidettä kolonnaa", ja tottahan on, että aidossa fasismissa avoin militarismi/partiolaishenkisyys ei ole mikään sivuseikka.
Nykyäänhän sitten toisaalta Suomi on maa, jossa kilpahiihtäjä voi sanoa olumppolaisten jälkeisessä haastattelussa, että "jotenkin tuntui, että ei kulje, niin emmä sit jaksanu". Ennen hiihtäjät olisi tapettu häpeään tuollaisesta. Niille ei olisi annettu torstaisin hernekeittoa, ja mummot olisi unohtaneet rukoilla niiden puolesta jumalanpalveluksessa.
10.6.2015/2.4.2015
Taloustotalitarismin ja fasismin syvään sukulaisuuteen en sinällään usko, mutta jos fasismia käyttää poeettisena sanana, kuten jossain vaiheessa itsekin saatoin Käymälästä inspiroituneena (hurjistuneena) käyttää, niin tietysti koko pikkuporvarillinen motivaatiopohja siisteyksineen ja uskottavuuksineen, joiden kautta "eläin" ja "lapsi" itsessä voitetaan, ja joka tekee ihmisestä jännällä tavalla epätaiteellisen ja seksuaalikielteisen asianomaisen asiaa itse koko mittakaavassaan tajuamatta - no, siinä tapauksessa tietysti nykyinen meininki on eri maustein kautta Euroopan fasistoidimpi kuin vielä äsken.
Lisäksi on mainittava se "psykoottisella" vaistolla omaksikin yllätyksykseni bongaamani tosio, että läntisen hyvinvointipoppoon taloustotalitarismi lietsoo ihan oikeasti fasisminkaltaisia ilmapiirejä maissa, jotka se jyrää. Lännessä fasismia on ainakin toistaiseksi vasta "vain" se miten ihmiset kohtelevat toisiaan ajatuksissaan ja puheissaan, ainakin mitä netissä näkee. Siis juuri se sankaruuseetos, illuusioidenvarjelu ja yleinen katteeton optimismi.
Tietty eliitinmielisyys esim. työn ja omaisuuden arvostuksessa on niin ehdoton, että ei täällä oikein enää kohta mahdu hengittämään. Kyllä se on jotain militarismia vaille fasistista, se, että hukataan kaikki ihmisyyden horisontit systeemin alle. Silti sitä ei ikään kuin "kannata" sanoa fasistiseksi, koska silloin on "viidettä kolonnaa", ja tottahan on, että aidossa fasismissa avoin militarismi/partiolaishenkisyys ei ole mikään sivuseikka.
Nykyäänhän sitten toisaalta Suomi on maa, jossa kilpahiihtäjä voi sanoa olumppolaisten jälkeisessä haastattelussa, että "jotenkin tuntui, että ei kulje, niin emmä sit jaksanu". Ennen hiihtäjät olisi tapettu häpeään tuollaisesta. Niille ei olisi annettu torstaisin hernekeittoa, ja mummot olisi unohtaneet rukoilla niiden puolesta jumalanpalveluksessa.
10.6.2015/2.4.2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti