luonnekuvia katutasolta

Neiti X on ylialaluokkainen hahmo, joka joutuu elämässä toistuvasti vaikeuksiin sitä kautta, ettei sillä ole mitään eettis-praktisia ohjenuoria miltään elämän tasolta, ts. se lipuu sosiaalisesti sijaisisien ja -äitien maailmassa, jotka on usein jetsettiä (graafinen ala jms. vetää usein menestyskuplia ja menestyksen näyttelemistä ulospäin). Koetan aina selittää hänelle, että en ole tuota porukkaa, jolta voi vipata ilman että se tuntuu mulla, ts. multa heruu sponsorointia joltakin muulta pohjalta kuin siltä että olisin itsetyytyväinen nähdessäni toisen köyhyyden. 

Aina palataan siihen paradoksiin, että jokin moraalipohja on pakko olla. Sivistyskin tarttuu lahjakkaaseenkin ihmiseen ihan oudosti, jos ei sillä ole jotain lähtökohtaista rotia. Siinähän kuuntelet jotain ihan ihme transhumanistista läppää ja raporttia kolmen kuukauden pahoinpitelytuomiosta samaan aikaan kun näet tyypissä luonteen puolesta vahvasti itsesi miinus porvarillinen kirjasivistys. Se on ihan samanlainen aistivetoinen oman tien kulkija, mutta sivistys ei ole välipohjana estämässä sen vajoamista syvempään narsismiin ja hakeutumista kimaltelevien typerysten seuraan. Tuloksena on pelottavin low life -kokemus mun piireissä yhteensä. Y tuntuu X:ään nähden vanhalta filosofisedältä, tai oikeammin niitä ei voi edes verrata muuten kuin narkomaanisten piirteidensä kautta, ja nekin on vahvasti eri tasolla.

12.6.2015