palpaatio

Kapitalismi feilaa siinä että kun riskit voidaan eliminoida, sijoittaminen ei enää tuota markkinatietoa. 

Kolumbuksen varustaminen tuotti äärimmäisen uuden markkinatiedon (manner). Nykyään, länteen vyörymisen päätyttyä luonnolliseen rajaansa, Tyyneen valtamereen, Alone Maskin auto liitää avaruuden pimeyksien halki vailla minkäänlaista toivoa muusta kuin että varustajat, kuolemanpelkoinen keskiluokka, saa uuden maamerkin päättömälle narsismilleen.

*

Oksidentin patologiaa palpatoitaessa on kiinnitettävä huomio juuri siihen, kuinka äärirationaaliset - käytännössä kyse on kyllä yleensä isommassa kuvassa näennäisjärjestä - rakenteet toimivat eräänlaisina kehyksinä tunteiden ja moraalin korvikkeille. Se mikä peili on ulkonäölle, media on ihmisen tunne-elämälle.

Esimerkiksi ns. "punavihreän kuplan" eli altavastaajaliberalismin murheet ovat morfisesti vakuutusmatematiikasta lainautuneita. Se, että gluteeniton ruokavalio pitää olla merkittynä koltansaameksi pyörätuolin käyttäjän silmien korkeuteen, olisi tietenkin perkeleen hienoa, jos se olisi oikeasti viimeisten häijyyden rippeiden korjaamista maailmasta. 
 Todellisuudessa kyse on kuitenkin siitä, että taloususkonto kultaa tietyn riskinpelkoisen kaikkeen varautuvan asenteen hohdolla, joka saa alaluokkaise(mma)n ilmaisunsa sisällöstä (= markkina-asemien menetyksen pelko) tyhjennettynä moralismina.

*

Viktoriaaninen yksiavioisuus palaa palaamatta: wanha seksuaalisuus kauppatavarana -meininki vs. nykyinen itse kaupan seksualisoituminen. Tyydytyksen tunteen hakeminen siitä, että voi transformoida libidoaan nokkimiskisassa pyristelyyn.

Se energia, jolla kristillisessä aviojärjestelmässä (naiset passiviisia) jahdattiin naisia, on pintapuolisesti katsottuna abstrahoitunut irti kohteestaan, ja ostaa tätä nykyä abstraktin feminiinisyyden suosiota, steriloi maailman (varakkaiden kannalta) hygieeniseksi ja vaarattomaksi, nuorten neitojen neuroosien mukaiseksi, biologista ulottuvuutta poispyyhkiväksi.

*

Talouden lupaus elämän biologisista rajoituksista irtoamisesta - nautinnosta ja huomiosta ilman itsen alttiiksi asettamista millekään - vie. Kollektiivis-virtuaalinen ja abstrakti "neito-olento" vikisee, muttei tietenkään mistään ilosta tai nautintoa aavistaen, vaan kirjaimellisesti: juuri noista vähemmistöjen kurjista kohtaloista, mahdollisuuksien tasa-arvon epäonnistumisista ja moninaisuuden - mielellään 7-miljardipäisen sirkuksen - toteutumisen puutoksista.

Abstraktiin, kohteliaan kasvottomaan Valtaan halutaan osallistua, siitä halutaan ilmavirta joka vie Taivaaseen. Inhokkeja ovat oikeastaan valikoimatta ihmiset ja porukat, jotka häiritsevät sterilisaatiorituaalia, siis he, jotka muistuttavat kuolevaisuudesta ja rumuudesta. Synti on painovoiman tunnustamista, kiinnipitämistä siitä, mikä antoi seksuaalisesti mielenkiinnottomille oikeuksia ja hengähdystaukoja.

apinaäänten kaipuu

Mistä biisistä tulee megahitti ja mistä ei, ei määräydy niinkään melodian tai sanoman mukaan, vaan sen, kuinka paljon laulu pyhittää sivilisaation kieltämiä eleitä. Käsillä ja ehkä muillakin kehonosilla pitää saada huitoa. Kankeankin pitää päästä osallistumaan siihen että "äh uuh mur" ilman että hävettää.