tisle
Jokin tämmöinenhän tämä on, että kommunismiin (ja ehkä vähemmässä määrin fasismiin/natsismiin) kulminoitunut ideologinen liberalismi on hieman taboriitteja muistuttavilla otteillaan tislannut vuosisatojen saatossa kristinuskosta esiin uskonnollisen liberalismin.
Jotenkin niin, että maanpäällisen paratiisin toteutusyrityksissä piirrettiin ensin lippuihin kaksiulotteisia merkkejä jyrkän materialismin nimissä, mikä oikeastaan vasta mahdollisti aivan superhartaan, kolmiulotteisen ja todellisuudesta suorastaan kokonaan irronneen henkisyyden - sen pitkälti tiedostamattoman pikkuporvarillisen hartauden totaliteetin, jossa nyt elämme.
Päälinja, sininen "äijähaara", jatkaa (mm. maaseutu-kaupunki-akselilla vaihtelevin änkyryyspitoisuuksin) eräänlaista äärikalvinismia, eikä sillä ole vallassa olevana tietenkään mitään nimeä - "kapitalismi" on enemmänkin anakronistinen haukkumasana, joka ei kuvaa ilmiötä enää edes kovin hyvin. Sisältäpäinhän se, etteivät ihmiset koe suoraa syyllisyyttä talouden nimissä tehtävästä uhraamisesta vaan kokevat sen väistämättömänä, ei ole koetusti varmaan edes mikään aate saati uskonto, vaan ehkä jotain "elinkelpoisuutta". Nimenomaan tämä tunnelatinki taitaa olla periytynyt ns. totalitäärisistä ideologioista.
- Lamat ovat ehkä jokin ihan minimaalinen maistiainen siitä, kuinka totaalisen labiili ja järjettömäksi osoittautuva koko hihhulirakennelma on konkreettisen todellisuuden kanssa edes minimaalisesti, valokaarenomaisesti kosketuksiin joutuessaan.
Vastaääneksi muodostuva, elämän eri ulottuvuuksissa ilmenevästä epäpuhtaudesta tomerasti muistutteleva feminiinistyyppinen liberalisminvarainen uskonnollisuus (arkikielessä osapuilleen "punavihreys") on näihin kuvioihin sopivalla tavalla lopulta vain näennäisesti kauempana edellisestä uskontomuodosta, mutta on tosiaankin, en taida parempaa sanaa keksiä, jonkinlainen kristillisen siveysaatteen kasvu-uskonnolliseen muotoon vääntynyt tisle. Painottaa sitä, että vain puhtain käsin saa koskea, ja vain puhtaita sanoja saa käyttää.
keskiviikko 27. toukokuuta 2020
tiistai 26. toukokuuta 2020
rikos rekords: psykologia, balkan, julkinen sektori
-prologi- (varsinaiset houreet alla)
Aarno Lamminpartaan haastattelu sekä Steen Christensenin tapauksesta humalassa yöllä lueskelu saivat minut tässä joku päivä sitten pohtimaan psykologiaa ja sen roolia nykyaikaisissa yhteiskunnissa.
Merkillepantavalla tavalla Lamminparras toteaa, että "hypnoosillakaan ei löytynyt mitään", vaan "solmu on geeneissä tai ties missä" (tarkat sanamuodot löytyvät yllä linkatusta videosta n. 15 min. kohdalla).
Vaikeahan tästä videonkaan haastattelusta on kieltämättä ensi näkemältä todeta muuta kuin että talvi- tai jatkosota on vielä miehen päässä käynnissä, ja oli varmaan vielä vähän enemmän vuonna 1978, kun hän kaappasi Finnairin kotimaan lennon Oulusta Helsinkiin. - Ehkä viitteellisimmät kohdat videossa ovat aivan lopussa fraasin "kylmän harkitusti" vaihtuminen outoon muotoon "kylmän hartaasti", sekä heti perään ihan lyhyt lapsen äänellä puhuminen - tämä nyt on siis täysin vain minun aisteillani syntyvää tulkintaa - kohdassa "sitten kun oltiin siellä Oulussa" (nämä noin 27.30 alkaen).
Christensen puolestaan kaikesta päätellen suorastaan vaatimalla vaati kaksi poliisia ammuttuaan, ettei asiaa laiteta mihinkään mielenterveydellisiin kantimiin. Merkillepantavalla tavalla niin kuitenkin tehtiin. Hänelle kirjoitettiin itse asiassa lausunto, josta maallikkokin huomaa, että se on kliseinen, suorastaan elokuvista repäistyn kuuloinen kuvailu sosio- tai psykopaatista, mikä se virallinen termi nyt sitten onkaan. Tämä siis näemmä sankarin mukaan ilman, että hän olisi suostunut tutkittavaksi. Tietenkin tieteelliseen analyysiin tässä tekstissä näistä lähtökohdista on nyt valovuosi. En voi tietää, mikä väite tässä on totta ja ei ole, tai sulkea pois, että diagnoosi on jollakin - ainakin tieteenalan/ideologianlohkon sisäisellä metodiikalla - oikeutettu, vaikka se olisi esim. osaksi epäsuora.
Minulle kuitenkin tässä puidessani lävähtää yhtäkkiä mieleen totaalikieltäytymisaikainen hetki vankilassa, jota en ollut muistanutkaan kohta 20 vuoteen. Joku linnakundi huikkasi matkalla jonnekin psykologin rutiinitarkastukseen pahaenteisesti, että "älä sitten venkoile yhtään, vaan ole niille mieliksi, muuten oot niiden papereissa hullu lopun elämääs". Tai jotakin tämmöistä. - Tilanne oli kuitenkin minulle lopulta äärimmäisen simppeli. Minä olin tätienmiellyttämisominaisuuksiltani aivan eri liigassa kuin kukaan muu siellä linnassa, se on aivan varma. Suorastaan eri galaksissa. - Lopulta minut pakkosiirrettiin vasten alkuperäistä tahtoani helpompaan paikkaan, avovankilaan. Toisaalta aivan tyystin rehellisesti sanottuna yksi lentopallo-ottelu, jossa kaverit tuntuivat huitovan palloa lähinnä toisella puolella olevien pelaajien pään symbolina, riitti minulle joksikin aikaa.
Oli miten oli: elementit olen jo tässä roiskaissut kankaalle. Mitä psykologia on aatehistoriassa? Uskontoon verrattuna? Yksilön ajattelutapana? Ja mitä se toisaalta ei ole? Näemme, että rikos pyrkii sitä radikaalisti pakoon, mutta ei pääse. Toisaalta koulun penkissä kiltisti istumalla pääsee kai baanalle, jolla ei voi olla syntinen, vaikka laillani hautoisi salaa sisimmissään sellaisia ajatuksia kuin että "psykologiaa ja taloutta ei ole oikeasti olemassa", kuten muistan ensimmäisen vuoden opiskelijana ajatelleeni. - Popper ja mitä niitä oli, siis ne kriittisiä ajattelulinjoja positivistisesti torpanneet änkyrät, linkittivät psykologian ja kommunismin kai falsifioimattomuutensa takia jonnekin tieteen ulkopuolelle muistaakseni. - Tämä äskeinen lause on muuten salettiin tämän blogin historian lattein. Vihaan tällaisia ajattelukompleksien ihme "peruskiviä". Wittgensteinin pyrkimys näistä irti, tietty halu ajatella asiat uusiksi mieluummin vaikka puhelinluettelon perusteella, oli jalo.
No, tämä prologista.
Psykologiaa on kaikki se, kun ihminen on sohvalla. Toimiston aulassa juttelemassa mukavia vesiautomaatin kanssa, keksimässä itseään terapiassa tai lipittämässä sulajäistä juomaa Balkan Fever -bileiden loungessa. Psykologian vastakohta on Balkan: mikä tahansa tila, jota lännen kävelevät käsidesipullot kykenevät nauttimaan vain annosteltuna.
*
Psykoterapia, ainakin miten se esitetään populaarikulttuurissa, muistuttaa paljolti sitä mikä on katolisessa meemistössä rippi. Omantunnon tutkiskelun ja maailman tuskallisen jännittävyyden meditoimisen paikalla siinä on kuitenkin jonkinlainen yritys löytää ihmisen paikka "tässä tahtojen yhteentörmäyksessä", vai miten Roo Ketvel kirjoittikaan. Hioa mosaiikin palasta niin, että se ei häiritsisi muita palasia.
*
Psykologia: vallassaolijan kootut selitykset. Eiväthän nämä aatepalikat mistään tyhjästä nouse: kirjauskonnoissa sielu oli kai lähinnä sillä joka sai tahtonsa läpi.
*
*
Teatterin mielle psykologiassa - Inszenierung. Ideologinen alaluokka pitää sitä pilkkanaan. He opettelevat vuorosanat, joilla saa taloudellisesti suotuisan lausunnon.
*
*
*
Psykologia on kuin lasta, jolla oiotaan modernisaation murskaama kristinuskon luu. Se kurottaa ydinperheyksiköstä eräänlaisena käänteisenä ukkosenjohdattimena, tuntosarvena kohti vääjäämätöntä. Normaali saa kantaa pyhää.
*
Jumalanluoma - siis siksi itsensä kokeva - muuttuu Jumalastaan etääntyessään juuri teatteriksi. Psykologian tehtävä on roolihenkilöiden tunnekaavojen kehitys ja valvonta. Ja vallantavoittelun pyhitys: teatteria leikitään ulospäin, ja paineisessa solukossa ulos on samalla aika usein ylös.
*
Joku sanoo: "Sääli on sairautta, itsesääli varsinkin." Minä luulen, että sanojen kautta tunteiden kimppuun hyökkäämällä saadaan vain ajettua vaikuttavimmat niistä piiloon. Kovera tunne, joka mahtuu toteuttamaan itsensä valittamatta ja vaatimatta, ei näy päälle. Ideologia piileekin siinä, että mahtumattomista tunteista rangaistaan.
*
Tämä tasa-arvon fanaattinen tavoittelu viivaimen kanssa: voimakas postulaatti sen puolesta, että ihmisillä ei saa olla erivahvuisia ja -laatuisia haluja ja oloja.
-prologi- (varsinaiset houreet alla)
Aarno Lamminpartaan haastattelu sekä Steen Christensenin tapauksesta humalassa yöllä lueskelu saivat minut tässä joku päivä sitten pohtimaan psykologiaa ja sen roolia nykyaikaisissa yhteiskunnissa.
Merkillepantavalla tavalla Lamminparras toteaa, että "hypnoosillakaan ei löytynyt mitään", vaan "solmu on geeneissä tai ties missä" (tarkat sanamuodot löytyvät yllä linkatusta videosta n. 15 min. kohdalla).
Vaikeahan tästä videonkaan haastattelusta on kieltämättä ensi näkemältä todeta muuta kuin että talvi- tai jatkosota on vielä miehen päässä käynnissä, ja oli varmaan vielä vähän enemmän vuonna 1978, kun hän kaappasi Finnairin kotimaan lennon Oulusta Helsinkiin. - Ehkä viitteellisimmät kohdat videossa ovat aivan lopussa fraasin "kylmän harkitusti" vaihtuminen outoon muotoon "kylmän hartaasti", sekä heti perään ihan lyhyt lapsen äänellä puhuminen - tämä nyt on siis täysin vain minun aisteillani syntyvää tulkintaa - kohdassa "sitten kun oltiin siellä Oulussa" (nämä noin 27.30 alkaen).
Christensen puolestaan kaikesta päätellen suorastaan vaatimalla vaati kaksi poliisia ammuttuaan, ettei asiaa laiteta mihinkään mielenterveydellisiin kantimiin. Merkillepantavalla tavalla niin kuitenkin tehtiin. Hänelle kirjoitettiin itse asiassa lausunto, josta maallikkokin huomaa, että se on kliseinen, suorastaan elokuvista repäistyn kuuloinen kuvailu sosio- tai psykopaatista, mikä se virallinen termi nyt sitten onkaan. Tämä siis näemmä sankarin mukaan ilman, että hän olisi suostunut tutkittavaksi. Tietenkin tieteelliseen analyysiin tässä tekstissä näistä lähtökohdista on nyt valovuosi. En voi tietää, mikä väite tässä on totta ja ei ole, tai sulkea pois, että diagnoosi on jollakin - ainakin tieteenalan/ideologianlohkon sisäisellä metodiikalla - oikeutettu, vaikka se olisi esim. osaksi epäsuora.
Minulle kuitenkin tässä puidessani lävähtää yhtäkkiä mieleen totaalikieltäytymisaikainen hetki vankilassa, jota en ollut muistanutkaan kohta 20 vuoteen. Joku linnakundi huikkasi matkalla jonnekin psykologin rutiinitarkastukseen pahaenteisesti, että "älä sitten venkoile yhtään, vaan ole niille mieliksi, muuten oot niiden papereissa hullu lopun elämääs". Tai jotakin tämmöistä. - Tilanne oli kuitenkin minulle lopulta äärimmäisen simppeli. Minä olin tätienmiellyttämisominaisuuksiltani aivan eri liigassa kuin kukaan muu siellä linnassa, se on aivan varma. Suorastaan eri galaksissa. - Lopulta minut pakkosiirrettiin vasten alkuperäistä tahtoani helpompaan paikkaan, avovankilaan. Toisaalta aivan tyystin rehellisesti sanottuna yksi lentopallo-ottelu, jossa kaverit tuntuivat huitovan palloa lähinnä toisella puolella olevien pelaajien pään symbolina, riitti minulle joksikin aikaa.
Oli miten oli: elementit olen jo tässä roiskaissut kankaalle. Mitä psykologia on aatehistoriassa? Uskontoon verrattuna? Yksilön ajattelutapana? Ja mitä se toisaalta ei ole? Näemme, että rikos pyrkii sitä radikaalisti pakoon, mutta ei pääse. Toisaalta koulun penkissä kiltisti istumalla pääsee kai baanalle, jolla ei voi olla syntinen, vaikka laillani hautoisi salaa sisimmissään sellaisia ajatuksia kuin että "psykologiaa ja taloutta ei ole oikeasti olemassa", kuten muistan ensimmäisen vuoden opiskelijana ajatelleeni. - Popper ja mitä niitä oli, siis ne kriittisiä ajattelulinjoja positivistisesti torpanneet änkyrät, linkittivät psykologian ja kommunismin kai falsifioimattomuutensa takia jonnekin tieteen ulkopuolelle muistaakseni. - Tämä äskeinen lause on muuten salettiin tämän blogin historian lattein. Vihaan tällaisia ajattelukompleksien ihme "peruskiviä". Wittgensteinin pyrkimys näistä irti, tietty halu ajatella asiat uusiksi mieluummin vaikka puhelinluettelon perusteella, oli jalo.
No, tämä prologista.
Psykologiaa on kaikki se, kun ihminen on sohvalla. Toimiston aulassa juttelemassa mukavia vesiautomaatin kanssa, keksimässä itseään terapiassa tai lipittämässä sulajäistä juomaa Balkan Fever -bileiden loungessa. Psykologian vastakohta on Balkan: mikä tahansa tila, jota lännen kävelevät käsidesipullot kykenevät nauttimaan vain annosteltuna.
*
Psykoterapia, ainakin miten se esitetään populaarikulttuurissa, muistuttaa paljolti sitä mikä on katolisessa meemistössä rippi. Omantunnon tutkiskelun ja maailman tuskallisen jännittävyyden meditoimisen paikalla siinä on kuitenkin jonkinlainen yritys löytää ihmisen paikka "tässä tahtojen yhteentörmäyksessä", vai miten Roo Ketvel kirjoittikaan. Hioa mosaiikin palasta niin, että se ei häiritsisi muita palasia.
*
Psykologia: vallassaolijan kootut selitykset. Eiväthän nämä aatepalikat mistään tyhjästä nouse: kirjauskonnoissa sielu oli kai lähinnä sillä joka sai tahtonsa läpi.
*
Psykologia on jonkinlaista kykenemättömyyttä aistia, kun valta kakoo. Ei voi olla epäilemättä, ettei esimerkiksi psykoterapia niinkään kuori ihmistä, vaan enemmänkin tekee hitsisulaa lisäaineella: se "auttaa" alistujaa oikaisemaan narratiivinsa kuin ryppyisen lakanan.
*
Teatterin mielle psykologiassa - Inszenierung. Ideologinen alaluokka pitää sitä pilkkanaan. He opettelevat vuorosanat, joilla saa taloudellisesti suotuisan lausunnon.
*
Tulkkina olen nähnyt, miten julkisen sektorin naiset käsikirjoittavat päiväkotilasten ja koululaisten elämää. Joskus vanhemmatkin nousevat lavalle. "Voi kauhea, miten minä saisin yhteyden tuohon minun poikaan?", itkuinen nainen kysyi. - "Mitä jos lakkaisit aluksi lyömästä", skeittaripoika vastasi.
*
Julkinen sektori - mitä muuta se on kuin teatteria? Se ei kuulu Balkanille, tilaan, missä itse elämässä on kaikki eleet ja roolit käytössä. Huomio: minä en nillitä julkisen sektorin koosta tai hinnasta.
*
Minua askarruttaa julkisessa sektorissa - ja samalla psykologiassa - jotenkin se, miten se konstruoi ydinperheen ilman Jumalaa: "muistakaa, että kaikki liittonne ovat samalla soluja". Psykologia on ydinperheen uloke julkiseen, nummi, jolla eivät kulje eksyskelevät lampaat vaan ruohonleikkurit ja lehtipuhaltimet.
*
Psykologia on kuin lasta, jolla oiotaan modernisaation murskaama kristinuskon luu. Se kurottaa ydinperheyksiköstä eräänlaisena käänteisenä ukkosenjohdattimena, tuntosarvena kohti vääjäämätöntä. Normaali saa kantaa pyhää.
*
Jumalanluoma - siis siksi itsensä kokeva - muuttuu Jumalastaan etääntyessään juuri teatteriksi. Psykologian tehtävä on roolihenkilöiden tunnekaavojen kehitys ja valvonta. Ja vallantavoittelun pyhitys: teatteria leikitään ulospäin, ja paineisessa solukossa ulos on samalla aika usein ylös.
*
Joku sanoo: "Sääli on sairautta, itsesääli varsinkin." Minä luulen, että sanojen kautta tunteiden kimppuun hyökkäämällä saadaan vain ajettua vaikuttavimmat niistä piiloon. Kovera tunne, joka mahtuu toteuttamaan itsensä valittamatta ja vaatimatta, ei näy päälle. Ideologia piileekin siinä, että mahtumattomista tunteista rangaistaan.
*
Tämä tasa-arvon fanaattinen tavoittelu viivaimen kanssa: voimakas postulaatti sen puolesta, että ihmisillä ei saa olla erivahvuisia ja -laatuisia haluja ja oloja.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)