julkkiskohtaaminen

Taisin kohdata Sofi Oksasen lipumassa kotikadullani. 

Paitsi että tunsin julkisuuden elleipä virallisuuden tai jopa itselleni saavuttamattomissa olevan menestyksen tuulahduksen, mietin myös tiettyä eroa toisesta suunnasta: itse saan kävellä länsimaiden keskiluokan kultturisena Kain-lapsena täysin inkognito, alistuneessa synkkyydessä, joka ei poikkea Kallion perusmeiningistä mitenkään muuten kuin päällystakin (sic) suhteellisen tyylikkyyden osalta, sellaisena päivänä kun nyt sattuu huvittamaan pukeutua tyylikkäämpään takkiin.

Sofi on eräänlainen Abel, tai mikä onkaan naispuolinen Abel, Abla, hepreaksi ehkä Ablit. Kuitenkin: savu nousee suoraan ideologian taivaalle. Sofin tapa niputtaa kaikki inhuuden muodot (venäläiset, miehet jne.) on niin tyrmäävän tehokas, että siinä kokee jonkinlaista henkisen hatunnoston tarvetta, ja huomaa kuin puolihuolimattomasti alkavansa nieleskelemään sisimmissään, itseltään salaa, vähän kuin nyrkkeilijä punnituksessa.

Kieli sipaisee ienrajaa, jossa maistuu sipuli - tuo eines, joka nousi Puhdistuksessa itäisen raakalaismaisen laatutiedottomuuden symboliksi. Sipulin haju oli "Iivanan haju". Sipuli on myös aika normaali elintarvike kulutettavaksi 500 euron bruttotulojen¹ vallitessa jopa nyky-Suomessa.

1.4.2015

¹) ani harvoin ovat tuloni jääneet oikeasti tuohon kokoluokkaan, juuri tuo kuukausi oli poikkeuksellisen kehno.

"Toisen menestys ei ole keltään tai mistään pois."

Sanovat, ja nukkuvat 6 tuntia yössä.

6.6.2018

Luulenpa, ettei Vihreiden suosion kasvu kerro mistään sellaisesta, että ihmisiä kiinnostaisi pelastaa luonto.

Pikemminkin cityneurootikkoja kiehtonee Vihreissä nimenomaan kytkös entistä vastuuttomampaa ja identiteettipoliittisempaa elämää lupaavaan uuteen teknologiaan. Kolmas testamentti: mahdollisuus tuomita muiden ihmisten enemmistö samalla kun luulee olevansa Hyvä.

Vihreyden pointti on vääntynyt ajat sitten täydellisen metapoliittiseksi, ja luultavasti nuoria koulutettuja naisia kiehtoo siinä sisältöä enemmän itse muoto: vihreyden totaalinen itsepetoksellisuus resonoi feminiinin yksiavioisuusperversion, tai jopa sitäkin yleisemmän tason neurastenian kanssa.

Neuroosinvaraiset moraaliteot ovat eräänlaisia lepyttelylahjoja Afroditelle.

5.6.2018

troija

Jotenkinhan poliittisen naissubjektin muodostumisen myötä (maailmansotien jälkeen) poliittiselle kartalle on tullut samalla troijan hevosena huono itsetunto subjektipositiona. Sillä ratsastaminen ja sen pakkohuomiointi.

4.3.2015

Merkillepantava anekdootti tuhrimisen historiasta: totalitarismeissa (Stalin, Hitler) tuhrijoita, esim. nimettömiä yleispersoonan taakse kätkeytyviä ("Kilroy was here") luultiin agenteiksi.

Kirjoitan tämän vielä auki: Kilroy-tägin pointti oli osallistua meemiin ennen kuin sana oli edes keksitty. Stalin ja kumppanit pelkäsivät ilmeisesti täysin tosissaan, että kyseessä on joku agenttiverkosto. Tätä sietää ehkä hieman jopa pohtia.

12.3.2015

Kaiken sen alla, että taloutta hoidetaan irrationaalisesti ja ihmisten turmioksi, on vielä se, että se on ylimalkaan ihmisten alhaisimpia viettejä kutittava taikauskoinen järjestelmä verrattuna ihmisyyden eräänlaiseen kokonaispotentiaan. Vaikka kaikilla menisi lujaa taloudessa, se ei vielä takaisi, että esimerkiksi dionyysinen komponentti pääsisi sieltä pinteestä pois. Samoinhan reilu kilpailukin on vain kilpailu jne. Nämä siis reunamerkintöinä kysymykseen siitä, miksi rehdin talousjärjestelmän rakentaminen näyttää niin paljon vaikeammalta kuin esim. kuukävely.

21.3.2015

Eräs piirre kansalaiskeskusteluissa on se, että ihmisillä on yleensä yksi piilevä pääagenda, jonka puitteissa ne näkee aivan kaiken. Ihmiset voi puolustaa maailman pahuutta vastaan mm. lemmikin aineenvaihduntaa, sijoitetun pääoman tuottoa tai aivan mitä vain tuolta ja muilta väleiltä.

25.3.2015

musiikki ja rakastuneen mieli

Sitten vielä se, että miksi joskus kun hyvä biisi soi päässä, haluaa kuulla sen? Eikä esim. tyydy siihen, että sen mentaalinen representaatio on jo "oma" sillä hetkellä?

Aivan kuin motivaatio kuulla musiikkia olisi vähän kuin motivaatio tavata ihminen rakastumisen kaltaisessa tilassa, eli jotenkin toinen (tai kappale) on kuin aukkotehtävä, jota täyttää hirmu mielellään.

1.4.2015

 

Olen taipuvainen yhtymään Jeesukseen siinä asiassa, että jos ajatellaan, niin ajatellaan tappiin saakka, eikä niin, että lennätetään omaa egoa kuin leijaa suotuisilta tuntuvien suhdanteiden tuulessa.

14.4.2015

niinistöharha

Se väki, joka sanoo, että "vihreiden sähkö tulee töpselistä ja raha seinästä", luulee itse, että "raha tulee työstä", mikä nyt kyllä minusta on vielä hieman totaalisempi ja kauhistuttavampi harha nykymaailmassa. Tavallaan ajatus, että "raha tulee seinästä" on uusimmalla tekniikan tasolla osuvampi perusharha kuin perinteinen ajatus, että se kasvaa hitaasti pellosta.

Suomen vaalithan voittaa edelleen kirkkaasti pelaamalla viimemainittua korttia.

21.4.2015

Osattiin sitä jo 1400-luvun Venäjällä:

 

"Kerran eräs kalastaja vaimoineen saapui saarelle ja täynnä kateuden henkeä asettui asumaan munkkien lähelle. Mutta Luoja ei sallinut maallikkojen jäädä munkkien läheisyyteen ja kerran kalastajan vaimolle ilmestyi kaksi kirkkaisiin vaatteisiin pukeutunutta nuorukaista, jotka löivät vaimoa kepillä. Tästä säikähtäneenä kalastaja kokosi tavaransa ja kiiruhti takaisin entisille asuinsijoilleen."

 

Jäin miettimään, mitä tuo sana "ilmestyi" tuossa tarkoittaa. Tavallaanhan siinä miten Tšekan miehet "ilmestyivät" ihmisten ovien eteen keppeineen toteutuu hämmentävä muotoyhteys tuohon vanhan ajan ortodoksiseen ilmestymisperinteeseen. Tämäkin eräänlainen morfinen transformaatio.

15.5.2015

missä määrin nykytodellisuudesta voidaan puhua "fasistisena" (ja missä määrin ei)

"Fasismia" sanana raskauttaa se, että venäläiset käyttävät sitä kuvaamaan mitä vain läntistä, mikä nyt ilman muuta on liioittelua ja projektiota. Toinen ongelma nykyisen meiningin nimittämisessä fasismiksi on se, että fasismiin kuului voimakas korporatiivisuus, ts. joka ei ollut partiossa, jossain aseveliporukassa tai urheiluseurassa, perusti vapaapalokunnan. Nykyään asioita "tapahtuu" suorastaan päinvastoin vain feisbuukissa.

Mutta jossain elämäntunteellisessa mielessä on totta, että mikrosyklisesti (muutaman vuosikymmenen mitassa) ihmiset ovat tulleet todella järjettömällä tavalla tarkemmiksi siitä, mikä on "itseä" ja "omaa". Steriilisyys ja kuri itse asiassa monessa mielessä kasvavat. Julkiset ja yhteiset paikat ja ajat vähenevät. "Vapaus" on kaikkien huulilla, mutta irvokkaassa, todellisuutta kohtaamattomassa mielessä. Tässä on, ehkä oikeampi termi olisi, jotain "fasisminsukuista". Semmoista sulkeutumista keskiluokkaiseen pärjäilyyn ja siihen sopimattomien elementtien työntämistä etäämmäs. Semmoisen ajateltavissa olevan 'nautinnon kieliopin' kannalta taantuma on selkeä. Nautintojen koetut hinnat nousevat. Kärsimys ja osattomuus taas tulee itse kunkin kohdalla todennäköisemmäksi, osin omista ponnistuksista riippumattomillakin tavoilla, koska vallan haltijoilla alkaa olla yksinkertaisesti liikaa valtaa.

Jengi myös, mitä fascismiin tulee, on minusta vähän sokeaa sille, että pintapuolinen "hyvä meininki" ei itsessään takaa mitään, jos se perustuu lähes yksinomaan aineelliseen hyvään, jota käytännössä varastetaan muualta ja tulevia maailmoja harkitsematta. Siinä ei tarvita kuin verrattain pieni kriisi, ja ihmisten tosiasiallinen kykenemättömyys tehdä ei-hassunhauskoja asioita lyökin jengiä ristikkäisesti kasvoille. Omistamisessa on minun nähdäkseni tavallaan sitoutuneena jotain semmoista tunnemassaa, joka olisi karummissa oloissa piittaamattomuutta ja vihaa.

Beigenvärinen plyysitotalitarismi: ei saa olla epäkiva. Pitää olla kannustava ja kannustaa nimenomaan jotain joukkosielun hyvyysprojektioita, uhristatuksella varustettuja vähemmistöjä - ja tietysti (ura)naisia. Pitää tehdä tarkkaa tiliä kaikista elämänalueistaan, tasata tulot ja menot ja kalorit. Ei saa muistuttaa, että elämää on origosta alas ja vasemmallekin, koordinaatiston niissä osissa, jotka eivät myy. Jos olisi jokin geigermittari sadismia varten, veikkaan ettei nykyinen työhaastattelu tai edes treffi-istunto välttämättä poikkeaisi niin paljon Auschwitzista kuin ihmiset luulee.

Taloustotalitarismin ja fasismin syvään sukulaisuuteen en sinällään usko, mutta jos fasismia käyttää poeettisena sanana, kuten jossain vaiheessa itsekin saatoin Käymälästä inspiroituneena (hurjistuneena) käyttää, niin tietysti koko pikkuporvarillinen motivaatiopohja siisteyksineen ja uskottavuuksineen, joiden kautta "eläin" ja "lapsi" itsessä voitetaan, ja joka tekee ihmisestä jännällä tavalla epätaiteellisen ja seksuaalikielteisen asianomaisen asiaa itse koko mittakaavassaan tajuamatta - no, siinä tapauksessa tietysti nykyinen meininki on eri maustein kautta Euroopan fasistoidimpi kuin vielä äsken.

Lisäksi on mainittava se "psykoottisella" vaistolla omaksikin yllätyksykseni bongaamani tosio, että läntisen hyvinvointipoppoon taloustotalitarismi lietsoo ihan oikeasti fasisminkaltaisia ilmapiirejä maissa, jotka se jyrää. Lännessä fasismia on ainakin toistaiseksi vasta "vain" se miten ihmiset kohtelevat toisiaan ajatuksissaan ja puheissaan, ainakin mitä netissä näkee. Siis juuri se sankaruuseetos, illuusioidenvarjelu ja yleinen katteeton optimismi.

Tietty eliitinmielisyys esim. työn ja omaisuuden arvostuksessa on niin ehdoton, että ei täällä oikein enää kohta mahdu hengittämään. Kyllä se on jotain militarismia vaille fasistista, se, että hukataan kaikki ihmisyyden horisontit systeemin alle. Silti sitä ei ikään kuin "kannata" sanoa fasistiseksi, koska silloin on "viidettä kolonnaa", ja tottahan on, että aidossa fasismissa avoin militarismi/partiolaishenkisyys ei ole mikään sivuseikka.

Nykyäänhän sitten toisaalta Suomi on maa, jossa kilpahiihtäjä voi sanoa olumppolaisten jälkeisessä haastattelussa, että "jotenkin tuntui, että ei kulje, niin emmä sit jaksanu". Ennen hiihtäjät olisi tapettu häpeään tuollaisesta. Niille ei olisi annettu torstaisin hernekeittoa, ja mummot olisi unohtaneet rukoilla niiden puolesta jumalanpalveluksessa.

10.6.2015/2.4.2015

On hyvin kuvaava sosiaalisen todellisuuden ilmiö, että se, mitä nyt pidetään universaalisti rikoksena lasta kohtaan, oli joskus tietyn yhteiskuntaluokan validi kasvatus (siis henkinen väkivalta). Mitä moninaisimpia juttuja voi pitää normaalina, jos ympäristöllä on niille reseptorinsa.

Jotenkin kai porvarit käytti sitä jotenkin vähintään alitajuisesti tahallaan kasvatusmetodeina, siis nöyryytystä ja neuroosien istuttamista. Ehkä nää tämmöiset piirtää todellisia luokkarajoja enemmän kuin muu. Nykyään alaluokan muodostaa käytännössä kolmas maailma, mutta lievinä porvarillisen kasvatuksen ilmiöitä näkyy tietysti lännen keskiluokalla edelleen. Tehdään ihmisestä "tärkeä", mutta luodaan samalla itsesyytösten myrsky vastaääneksi, tai tavallaanhan suorastaan itsesyytökset ovat paras tapa tulla egoistiksi.

20.5.2015

Jos Edvard Grieg eläisi tänään, aamutunnelma olisi tämänlainen.

12.6.2015

luonnekuvia katutasolta

Neiti X on ylialaluokkainen hahmo, joka joutuu elämässä toistuvasti vaikeuksiin sitä kautta, ettei sillä ole mitään eettis-praktisia ohjenuoria miltään elämän tasolta, ts. se lipuu sosiaalisesti sijaisisien ja -äitien maailmassa, jotka on usein jetsettiä (graafinen ala jms. vetää usein menestyskuplia ja menestyksen näyttelemistä ulospäin). Koetan aina selittää hänelle, että en ole tuota porukkaa, jolta voi vipata ilman että se tuntuu mulla, ts. multa heruu sponsorointia joltakin muulta pohjalta kuin siltä että olisin itsetyytyväinen nähdessäni toisen köyhyyden. 

Aina palataan siihen paradoksiin, että jokin moraalipohja on pakko olla. Sivistyskin tarttuu lahjakkaaseenkin ihmiseen ihan oudosti, jos ei sillä ole jotain lähtökohtaista rotia. Siinähän kuuntelet jotain ihan ihme transhumanistista läppää ja raporttia kolmen kuukauden pahoinpitelytuomiosta samaan aikaan kun näet tyypissä luonteen puolesta vahvasti itsesi miinus porvarillinen kirjasivistys. Se on ihan samanlainen aistivetoinen oman tien kulkija, mutta sivistys ei ole välipohjana estämässä sen vajoamista syvempään narsismiin ja hakeutumista kimaltelevien typerysten seuraan. Tuloksena on pelottavin low life -kokemus mun piireissä yhteensä. Y tuntuu X:ään nähden vanhalta filosofisedältä, tai oikeammin niitä ei voi edes verrata muuten kuin narkomaanisten piirteidensä kautta, ja nekin on vahvasti eri tasolla.

12.6.2015

Kukaties vassareissa taasen ärsyttää osin se, että ne ei näe tai ehkä suostu tunnustamaan, ettei "koulutus" ole kaikki kaikessa. Porvari rakastaa paremmin; sielusta tulee aika tavalla monimuotoisempi sen mukaan mitä ehdollisen rakkauden myrkkyjä siihen saadaan kasvuiässä ujutettua. (Pikkuporvarillisuus on sitten asia erikseen, siinä tavallaan persoonan modularisaatioräjähdys jää suutariksi ja ihminen neuroosien vangiksi.) Stalin oli ehdottomasti porvari, ja "kenen joukoissa seisot" hautaa kysymyksenä kokonaan tämmöiset metafyysiset tunneluokkiin jakautumiset. En usko, että kukkaro tätä täysin määrää.

Koetan sönköttää, tieto tarttuu ihmisessä nimenomaan jonkinlaiseen uskomoduuliin, jos on tarttuakseen. Ehkä "talouden" tragedia onkin siinä, että se isoloi yhteiskunnasta koko tämän rakkauden tiedoksi muuttumisen prosessin. Maailmasta häviää kaikki sensuuntainen sulokkuus, jota esim. maneerit voisivat siihen tuoda.

Tällä ajatusradalla voi päätyä varmaan hyvinkin konservatiiviseksi, jos antaa tietyn "tasapäisyyteen" tms. kohdistuvan inhon viedä ajatteluaan, eikä pysty näkemään omaa rooliaan jonkinlaisena etuoikeutettuna hahmona rakkauden virtapiireissä. Pentti Saarikoski operoi myös tämmöisellä periporvarillisella rakkausylijäämällä, käsittääkseni (dokumenttien valossa) ihan tietoisena tästä asiasta.

12.6.2015

Hassua että miten vähän (minun tietääkseni?) on ajateltu yhteiskuntaluokkia rakkauden kannalta. 

Aivan kuin esimerkiksi marxilaisuus olisi jonkinlaista rakkauden merkityksen kaunaista kiistoa alusta loppuun. Taas toisaalta eivät porvaritkaan omassa erinomaisuudessa paistatellessaan pääse tässä teemassa pidemmälle kuin että "viina on kaiken pahan alku ja juuri". Oikeammin tietysti se tunne, kun siemaat jotain nautintoainetta puoliksi vastentahtoisesti minän ja ulkomaailman paineen tasaamiseksi, tai siis itse se massiivinen paine-ero minän ja maailman välillä on kaiken "pahan" alku ja juuri.

Varsinkaan pikkuporvareita ei voi selittää ilman rakkausteknistä analyysiä. Koska pikkuporvarit jotenkin on kuin jotain porvariston koiria, ne ei jotenkin aivan lähtökohtaisesti tajua, että mitä hienoa on missään (vaikka henkilökohtaisessa) erityisyydessä, mutta ne koettaa näytellä tajuavansa sen, ilmeisesti koska sen ne huomaa, että tärkeys jollain tavalla seuraa tärkeäksi julistautumisesta. Se on tajuttoman vaikeasti käsitteellistettävä, mutta täysin reaalinen ilmiö. 

Porvarillista on suunnitella Eiffelin torni ja pikkuporvarillista on seisoa sen edessä. Aatelista on tuomita Eiffel-torni rappion symbolina. Duunari on se, joka rakentaa sen ja käyttäytyy tornin rautapuomilla rakennusvaiheessa ihan samoin kuin kaikkialla muualla. 

Id-entiteetti (samuushahmo?) jotenkin liittyy tähän: porvareita ratkiriemastuttaa piilottaa maailmaan samuuksia jotka näkee ja löytää vaivalla. Ne juhlii siinä omaa asiantuntijastatustaan.

12.6.2015

Kävin katsomassa jalkapalloa Olympiastadionilla.

Suuret spektaakkelit herättävät ulkopuolisluonteisessa ihmisessä usein sellaisia tunteita, että "mikä on poissa tästä tilasta, mikä aave täällä kummittelee". Miten sama ihminen, joka on huolissaan ekologiasta, voi kokea tärkeänä ja hauskana, että globaalimittakaavan gladiaattorit - Roman Eremenko lentää vuodessa enemmän kuin ihmiskunta yhteensä vuoteen 1950, tai jotain - vähän leikkii olemassaolon taistelua. 

Olisihan minustakin maailma aavistuksen tylsempi ilman spektaakkelitason jalkapalloa. Silti tuntuu, että tässä kulttuurissa, juuri tällä hetkellä, ihmiset ovat aivan vimpan päälle virittäneet ne kanavat, joilla tuleva lähetys johtaa poispäin todellisuudesta.

14.6.2015 

s(u)omen tila keskieurooppalaisin silmin

Tähän liittyy jekku. Jos haluaa tarinaan twistin, voi maalata kursorilla valkoisen piilotekstin tästä kaksoispisteen perästä: Kirjoitin koko jutun itse.

Arvelen, että Nietzschen kuuluisa naiselle vietävä ruoska oli dominalle vietävä ruoska. Siis ihan näin seuraten älykköjen tiettyä kautta historian ilmenevää psykologisen isättömyyden ja "matriarkaalisuuden" trendiä. (Žižekkihän flirttailee masokismiteeman kanssa huomattavasti suoremmin.)

Kaveri sai luultavasti kierot kiksit siitä, miten väärin Preussin ympäröivä "pohjanmaalaismallinen" anaalinen hallintakulttuuri ymmärtäisi häntä. Näinkin voi käydä: trollausjudoka, ottaa vauhdin ja vihan ympäriltään, naureskelee keskenään sille, että ymmärtävät väärin tullessa ja mennessä. Kun ei muutakaan voi.

5.6.2018

Uusin läppä on tää, että "prostituoidut valitsisivat toisin, jos heillä olisi koulutus". (Aina ajoittain muodostuu eri aiheista tällaisia vakioisia läppiä, joita kuulee koko ajan, ja joka kerta nimenomaan tällaisten sanoja kokee ilmaisevansa jonkin suuren ja omaperäisen viisauden.)

Arvelen, että tietty sakki - en tiedä, mikä ei-leimasana tähän kävisi, koska "pikkuporvari" tai "neurootikko" ovat kyllä liian ylimalkaisia; ehkä kohderyhmä ilmenee itse tekstistä - vihaa vapautta. Ne "valitsee" oman elämänsä seksuaalisuudesta tennareihin, mutta koska ne ei pääse suhteellisesta ja ulkoaohjautuvasta itsemäärittelystä koskaan ulkopuolelle, ne vain jotenkin vihaa ja torjuu mitä tahansa "kenttämäisiä" asioita, joissa ne ei koe sijaitsevansa - ml. non-kontraktuaalista (ns. "suhteiden", vaikka sitten yhden yön "suhteiden" ulkopuolista) seksuaalisuutta. 
 Tässä tämä halu määritellä itsen ulkopuolisten tahojen toimintaa on jotenkin hyvin leimallinen. Peruspostulaattihan on jo esimoraalisella tasolla, eli että "tuolla saralla ei saa olla olemassa mitään, mitä minä en ymmärrä". Ei ymmärretä, ei haluta ymmärtää, ettei itse olla maailman mittoja.

Oikeasti "pahimmat" tämmöiset tapaukset kampittaa ainakin huonoimpina hetkinään varmaan myös esim. rakkautta ja aitoa luovuuttakin ihan samalla tavalla, mutta kontrollin ja rajoituksen hinku tulee "mitattavimmin", havaittavimmin näkyviin seksissä (varsinkin maksullisessa, joka jo olemassaolollaan loukkaa neurootikon tiettyä alkumyyttiä, että hän on "noussut" jonkinlaisesta pelkästä kohteesta subjektiksi - ajatus, että joku ei ole sahannut omaa seksuaalisuuttaan saadakseen sosiaalista arvonnousua, on heidän tosiasiallisen kauhunsa kohde).

Ihmettelen esim. tuota tämän sakin valtaobsessiota. Yleinen harhahan on, että mies "ostaa valtaa" halutessaan maksullista seksiä. Seksinostajien foorumeja tarkastelemalla kyllä näyttäisi olevan niin, että ostetaan a) sitä että toinen ei halua suhdetta b) sitä että toinen pitää suunsa kiinni c) kauniin naisen "hyväksyntää", sen illuusiota, missä illuusio voi ihan aivokemiallisesti parantaa elämänlaatua tilapäisesti.

Huomattavaa, että toisin kuin neurootikkojen projektioissa, todellisuudessa nuo motiivit eivät ole yksilötasolla endogeenisiä, vaan ne syntyvät juuri pikkuporvarillisen moralismin (yksiavioisuus, työn ja uran asettaminen rakkauden edelle jne.) kentässä, ovat reaktiota siihen. Jos neurootikkonaiset olisivat huolestuneita siitä, että keskiluokan moraaliin kykenemätöntä tai sitä haluamatonta porukkaa ylipäätään muodostuu, he olisivat huolestuneita esim. työttömyysturvan tai työllisyyden tasosta, nerokkaimmat jopa yhteiskunnallisen "suoriutumisen" ja seksuaalisuuden välisen kytköksen löystämisestä (no tuo on toki jo täyttä utopiaa), mutta tietenkin pikkuporvari haluaa päinvastoin pohjimmiltaan splitata alaluokan ollakseen itse "paremmalla" puolella mm. ns. "koulutuksensa" kautta. Tuosta tähän asenteeseen tulee aito ristiriita. Ratkaisuksi varsinkin naaraspuolinen yksiavioisuuspervertikko ottaa helposti sen, että seksi on miehen haluamana asiana likainen, lähtökohtaisesti vähän kuin raiskausta, ja omana haluna se on - ehkä - oikein.

20.6.2015

Tähän on lisättävä irrallisena lisähuomautuksena, että teksti on tietysti hyvin rankkaa kritiikkiä, jossa kriitikon oma jalusta tuntuvasti huojuu - positiota tähän näkökulmaan on vaikea pitää korruptoitumattomasti kasassa. Jos olisin esimerkiksi kirjoitushetkellä elänyt onnellisessa parisuhteessa, olisinko nähnyt näitä asioita, asiat näin? Sanon suoraan: tuskin. Toivonko edes, että muut ihmiset "valaistuisivat" ja näkisivät sankoin joukoin yhtäkkiä asiat näin? En varmaan ainakaan ceteris paribus.

Muitakin huomautteita voi tehdä. Esimerkiksi uusimmassa lahjattomuustutkimuksessa vakiintuneet termit "yksiavioisuusperversio" tai "yksiavioisuuspervertikko" on niin ikään ymmärrettävä lähinnä antropologiselta kannalta tulevana pelinavauksena. Ne eivät tarkoita, että jokainen klassisessa parisuhteessa elävä näyttäisi minusta automaattisesti valheelliselta ja henkisesti lapsenasteelle jääneeltä hölmöltä, vaan ainostaan noin 70-80 %. Muutenkin enemmänkin kyse on siitä, että kulttuurisena kyseenalaistamattomana konventiona kyseessä on asia, jonka vuoksi ihmiset herkässä kasvuvaiheessa amputoivat aivoistaan merkittäviä alueita, jotka eivät enää näytä palautuvan ilman tervehdyttäviä psyykkisiä häiriötiloja. Asia ei ehkä kuulu siis kivapuheen rajojen sisään, mutta lahjattomuustutkimukseen ehdottomasti kyllä.

Samoinhan yllä olevasta ei pidä vetää johtopäätöstä, että rakkaudeton seksuaalisuus näyttäytyisi tuon kritiikin jäljiltä jotenkin ongelmattomana. Pikemminkin tykit tuotiin tässä kentälle siksi, että pikkuporvarillinen neurastenia on niin paljon hirveämpi ja yhteiskuntapoliittisesti massiivisemmin vaikuttava ongelma kuin vaikka se, mitä joku konservatiivi pitäisi "irstailuna" - ensimmäinen pitkälti luo toisen, ainakin lahjattomuustutkimuksellisesta näkökulmasta. Jatkossa tässä blogissa tullaan käsittelemään vielä monia rakkaudettomia ja rakkausteknisesti endotermisiä (videon kohta 2.10) seksuaalisuuden järjestelyn muotoja kylmistä setelipanoista aina asuntolainaajien parisuhteisiin.

Kävin juoksemassa Katri Valaan¹ puiston portaat 8 kertaa ylös ja flaneerasin Reeperbahnilla (Vaasankatu). Todistin tappelun alkua: joku musta jäbä ei ollut vielä sisäistänyt, että on Suomessa paskasakkia, joka ei saa koskea naisiin, ilmapiiri toi elävästi mieleen aika huonoja muistoja - siis ei sillä, että itse olisin koskaan sen enempää uskaltanut kuin halunnutkaan lähennellä fyysisesti ketään kadulla, mutta tilanteen kokonaisilmapiiriä tarkoitan lynkkaushenkisine ritarillisuuspsykoosissa olevine sivustakatsojineen, sadistisine blondeineen jne.

Takaisinpäin tullessa se jäbä haastoi jo tappelua random-vastaantulijoiden kanssa, minkä ymmärrän aika hyvin; itse en kuitenkaan halunnut osallistua seksuaalisuudentapposeremonioihin, jotein vaihdoin kadun puolta. Tässä vaiheessa kuitenkin näin, että joku tyttö ilmeisesti tunsi sen mustan äijän, koska rauhoitti tyyppiä halaamalla, mikä näytti ainakin jossain määrin tehoavan. 

20.6.2015

¹) ei Valan; olin tiettyä runouden arvostuksesta arkirunouden hyväksi tinkivää sisäpiiriä tuolloin

Jos seksuualihäpeä on aikuismaista tavallisten naisten mielestä, ritari rupeaa häpeämään seksuaalisuuttaan. Eihän kukaan kehtaa räkänokka olla.

23.6.2015

Se ehkä pitäisi juntata vahvemmin jengin tajuntaan, että koulutus ei ole missään muodossa sama asia kuin sivistys.

Adekvaatti käytös esim. eri tilanteissa ei ole se, että tietää deduktiivisesti jostain etiketistä, mitä pitää tehdä. Sivistyksessä on jotenkin sekin, että jokin perushyvä tahto pystyy pujahtamaan lankana intentioista ja motiiveista tekoihin, ääritapauksessa jopa seurauksiin. Tästä seuraa jotenkin massiivisesti sekin, ettei ole yhtä ja oikeaa sivistystä.

Tuli mieleen, kun X eilen kyseenalaisti Y:n duunari-identiteetin validiuden sillä, että "sillä on laaja hahmotus". Ei tuon suoremmin enää voi duunareita junteiksi haukkua - siinä meillä nykyajan vassari. Sitten ne ihmettelee, miksi posse äänestää persuja. Pahahan tuossa ei ole se, että toteaa ilmeisen (ts. että Y on epätyypillinen työmies), vaan se sokea itsen asettaminen jalustalle sen perusteella, että hallitsee salonkien käytöskoodin. Se on tosi vahvasti tätä aikaa, massahyvinvoinnin laskoksia.

23.6.2015

Hyvinvoivat hempeähenkiset ihmiset helposti sekoittavat kaksi aika erilaatuista asiaa: yhteiskunnalliset epäkohdat ja "pahan olon" (tai "pahan mielen").

25.6.2015

subjektiivinen bläkaut ja kissojen feminismi

Semmoisen muistan vuosien takaa, että kerran koetin selittää naismieliselle hra X:lle, kun sen mielestä kissoilla "naaraat joutuu tekee kaikki raskaat duunit", niin se oletus, että mikä kissalle on raskasta ja mikä ei, on hyvin antropomorfinen, ja ihmislajin sisälläkin vastaava oletus on kulttuurispesifi.

Ihmettelin, kun se ei ymmärtänyt mun kelaa yhtään, koska yleensä ottaen se tuntuu aina järkyttävän älykkäältä. Ehkä ideologiat koostuu tuollaisista rei'istä ihmisten päässä?

Koetin sitä esim. selittää, että ei sitä tiedä, mitä kaikkea uros "joutuu" geenikoodinsa tms. nojalla tekemään, että pääsee edes siittämään. Tarkoitin tätä fundamentaalisti: entä jos kollin selän kaari tai jokin vastaava asia ratkaisee rakkauspisteet? Tai toiselta puolin, kestäisikö laji, jos kissat rupeaisivat feministisiksi? (Entä kestääkö ihminen?)

26.6.2015

uusi moraali tulee, oletko valmis

Huonoimmillaan hieman kalifornialaishenkisen nuoren ystävättäreni nykäsläisen nerokas humalainen kiteytys: "Me kaikki ollaan täällä vaan sitä varten, et me tarvitaan rahaa ruokaan."

En minä minään vittuiluna tarkoita, että kiteytys on nerokas. Olemme ihmisiä. Ei meidän maailmamme täsmällisimmän kuvan tarvitse olla mikään meidän ulkopuolisen luonnon looginen johdos.

28.6.2015

Jotenkinhan kieleen ja kirjoittamiseen voi tislautua rakkautta.

Niin kuin että kieli jota joskus on puhunut on kuin oman senaikaisen yksinäisyyden kuva, ja parhaat ajatukset korvaavat sen mitä nurinkääntymättömälle sielulle merkitsevät jonkun kanssa yhteiset muistot.

Kuin vanhus voi hymyillä valokuva-albumin äärellä, hymyilen nähdessäni blogikommenttini vuodelta sejase. Siinä on suuri valo- ja lämpömäärä, se vain on kääntynyt pakosta sisään päin.

30.6.2015

Puberteettinen libido. 

Tärkeintä on muodostaa kolmio, jossa jollekin langettaa symbolisen Vallan (riippumatta siitä, haluaako se tyyppi itse valtaa jne., tai onko se oikeasti potentiaalisen vallankäyttäjän asemassa), ja tätä Valtaa vasten löydetään Uhri, johon tunnetaan eroottista vetoa (riippumatta siitä, harrastetaanko coitusta, tai onko kohde siihen kelvollinen; tärkeintä on, että Valtaa vituttaa).

Poliittista todellisuuttamme määrittävä ilmiö nykyään.

7.6.2017

Lueskelin minulle linkattua hesarin juttua jonkinlaisesta Nykyajan Pyhimyksestä. Hän miettii joka aamu, miltä hänestä tuntuu ja että mitä hän voisi tehdä paremman maailman eteen.

Tuohan on tietysti myös hirmu individualistinen ote toisaalta. Esim. itseäni estää olemasta intomielinen kansalaisaktivisti myös sellainen, että mietin joka aamu, miltä muista tuntuu, ja että mitä muut voisivat tehdä paremman maailman eteen [sic].

Toinen huomion kiinnike aiheessa oli tuonkin pyhimyksen lähes sarjamurhaajamainen viihtyminen sukunsa kanssa. Vaikka jotenkinhan länsimaisen sivilisaation pointti olisi juuri siinä dynamismissa, ettei mummolla ole väliä. Julma lause: "dynamismissa, ettei mummolla ole väliä", mutta niin se kai vähän on. Paikoissa, joissa ollaan sukurakkaampia, kehittyy vielä meidänkin kulttuuria todennäköisemmin kaikenlaisia katastrofeja, ja tämä on asia, joka tuntuu olevan hippien sokeassa pisteessä.

17.7.2015

keräys

Lähdenpä metsään keräämään mystikoita.

Väittävät, että on hyvä mystikkokesä.

13.8.2015

Egokateus:

Abelin merkki.

6.9.2015 

 

"Huippu" tarkoittaa nykyään jotain Normaalien kuningasta.

Nykyään jos keksittäisiin Jeesus, niin sitä tulisi seimelle moikkaamaan yhtenä tietäjänä just joku Normaalien kuningas pyöräilykypärä päässä.

20.9.2015

Paska työ, paskat huvit.

22.9.2015

gamper

Mystinen uni viime yönä: katselin siinä jotain dramatisoitua tiededokumenttia gampère-ilmiöstä (saks. Gamper, engl. gamper).

Ilmiöhän kehittyi varhaisen teollisuuden kaudella, jolloin matkustajat raportoivat junissa toistuvasti sellaisesta ilmiöstä, että joku koputti ikkunaan, mutta kun matkustaja käänsi päänsä, siellä ei ollutkaan ketään (ihmekös tuo niissä vauhdeissa, vaikka ne eivät vielä nykyisiä vauhteja olleetkaan). 

 Ilmiöön kuului kuitenkin se, että puolella silmällä katsottuna eli ennen kuin henkilö, jonka huomion "gampère" yritti kiinnittää, oli kääntänyt päänsä, paikalla tosiaan oli joku. Tämä kävi ilmi kaikkien silminnäkijöiden raporteista, eli että jokin selkeä raskaus oli läsnä, sellainen varma tunne, että tässä on nyt oikeasti joku, ja sitten kun esim. verhon veti tms., niin siellä ei ollutkaan ketään.

7.10.2015

balkan Jesus

Seurasin Keski-Euroopan mediaa. Joku junttijulkkis aiheutti kohun somepäivityksellään "voisinpa painaa kaasujalkaa", joka oli kuvatekstinä auton sisältä kuvatun kuvan alla, missä tuulilasin edessä näkyi juoksutapahtuman osallistujia jolkottelemassa.

Tähän joku tyyppi nerokkaasti versioi Jeesusta: "Se heittäköön ensimmäisen kiven, joka ei ole ajanut aurinkolasit päässä ja muuntohuumeiden vaikutuksen alaisena BMW X5:lla, jossa on tummennetut lasit, tehtaalla värituunatut vilkkuvalot ja metallinen kehikko villieläimiin törmäämisen varalta, kunnellut samalla kolmen pennin diskomusiikkia ja halunnut ajaa hyväntekeväisyystapahtumassa juoksevien ihmisten päälle."

11.10.2015

Tässä blogissa on jo tullut viitattua gonsonantti-ilmiöön.

Tän ajan yksi kulminaatio voisi olla, että joku kirjoittaa vahingossa jossain foorumilla "negrofilia" ja haastetaan sen takia oikeuteen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

28.10.2015

Luulen että terrorismissa on kyse laumanvaihdosta jossain simpanssi-/bonobomielessä.

 

Tämmöisillä on relevanssia, että yhteiskunta ei pysty haastamaan äidinrakkautta, ja siksi pitää keksiä jokin yhteiskuntaa suurempi "oma juttu", jotta voi miehistyä. Luulen, että ehkä tyypit on jossain mielessä jopa nimenomaan (omilla standardeillaan) "hyvistä perheistä", joissa heidät hyväksytään liian ehdottomasti.

 

On naiivia nähdä terrorismi psykologisesti "ristiriitaisena", jos tekoon ei ryhdy kurjista kurjin. Perheet ei ole mikään jumalan keksintö. Jumala on perheen keksintö.

20.11.2015

suhteistus

Tämmöisenkin voisi jossain tilanteessa tokaista kuin että "vituttaa koko galaksi".

7.12.2015

Muumeissa kun Taikuri etsii Rubiinia 600 vuotta tms. niin se etsii anomaliaa peliteorian pätevyyden kentässä, eli rakkautta.

Sitä, mikä tässä yhteiskunnassa hitaasti ja varmasti häviää.

13.12.2015

slougan

Ilman rakkautta olisit jo perillä.

23.12.2015

Vastapäisen talon ikkunasta näkyy yksinäinen läppärin käyttäjä.

Tätä se on: perustarpeet tyydytettynä istuksitaan napinpainalluksen päässä koko maailmasta kuin suuren meren äärellä jalkoja veteen roikottamassa. Tämä on toivon aikaa, vähemmän uskon tai rakkauden. Mikä on maksimoitu, on se tunne, että kaikki on mahdollista, jos käy hyvä tuuri. Sitä varten pidetään kuntoa yllä ja huolehditaan suoliston toiminnasta.

Toki on syytä ymmärtää, että individualistinen toive on lähellä oksymoronia, eikä siksi juuri koskaan toteudu reaalimaailmassa. Englantilaisen intellektuellikollektiivi Oasisin sanoin: "If you don't get yours, I won't get mine as well."

17.1.2016

Varsinkin animaatioista, toki ihan elämää katsomallakin, oppii ymmärtämään eräänlaista morfisen transformaation ilmiötä.

Tarkoitan semmoisia, kuinka noitavainojen ajan luudasta on tullut nykyisen pornografian strapon-dildo. Siinä on ollut naisilla pitkä tie.

28.1.2016

sokeuden tavoittelu

"Minusta me olemme kaikki osa 1700-luvulla alkanutta pitkää taistelua ihmisoikeuksien puolesta. Naisten oikeudet, värillisten oikeudet, vähemmistöjen oikeudet – kaikki ne liittyvät toisiinsa. Eikä sitä taistelua ole vielä voitettu. Emme ole vielä sukupuolisokeita emmekä värisokeita."

Hesarista.

20.2.2016

Harvinainen vertailu muodostuu siinä, kun olin viisi vuotta elämättä tuossa äsken, ja nyt olen elänyt vuoden.

Yllättävää on se, etten ole varma, kannattaako "eläminen". Se on kallista, siinä on pääosien kiittämättömien ja ymmärtämättömien ihmisten ympäröimänä, kun taas omille ajatuksille ja harhoille (tärkeää taiteessa ja tieteessä) jää vähemmän aikaa.

5.3.2016

Joskus tuntuu aivan kuin veganismi - ehkä poiketen tav. kasvissyönnistä - olisi jonkinlaista outoa lihan ja sitä kautta jopa tapon fetisointia rystyn kautta. Tai mikäköhän se on, jokin tanssiaskel kohti tappamisen tunnelmaa. Tukijalan siirto jostain kolmannesta pisteestä näennäisesti kauemmas julmuudesta, ja sen tukijalan varassa vapaa jalka siirtyy kutkuttavasti lähemmäs tappoa, tai ainakin subjekti valtaistuu "tappamisen" tai tuon minkä lie thanaattisen hallinnan suhteen.

Tuskin kaikissa tapauksissa on näin. Mutta psyykkinen heijausliike näkyy sitten toisissa ihmisissä aivan selvästi. Tämä on vähän kuin lumeen tai mutaan juuttuneen auton työntäminen. Vauhtia voi ja pitääkin hakea liikkumalla ensin vastakkaiseen suuntaan. - Tai hieman kuin nyrkkeilyssä lyönti vaatii etäisyyttä, ja nimenomaan lepotaukoa haluava menee lähelle, suorastaan "halaa" toista. - "Haluan uudellenmääritellä ja sterilisoida suhteeni sinuun, jotta voin tehdä sinulle jotain, enkä ole pakotettu tekemään jotain sinun kanssasi."

Ideologisessa ajattelussa taitaa mennä niin, että juuri tämä strateginen taso eliminoidaan häiritsemästä. Ideologisesti myönteinen ihminen kokee edellisessä mielessä rakkauden voittaneen erän, kun nyrkkeilijät halaavat toisaan. Oikeastihan ihmiset "tekevät tekojaan eivätkä tee, he eivätkä he", kuten Herakleitos sanoisi. 

7.3.2016

Selvästi on näin, että "viha" yritetään poistaa maailmasta puuttumatta sen syihin.

Epäilen, että siinä on jotain keskiluokan soidinmenoon palautuvaa rakenteellisesti. Nainen ja mies voivat todistaa toisilleen syrjäytyneiden selkänahalla, että heillä on "yhteiset arvot".

30.3.2016

Vanhan maailman porvarillisuuteen liittyi häpeää kyvystä valmistaa sellaisia esineitä, joiden tekijänoikeudet oli aikaisemmin Jumalalla. Se jo itsessään pakotti myös tietyn kauneuden.

Muistaakseni oli näin, että tuon linkin takana olevassa kuvassa näkyvän museoksi muutetun valimon yläkerrassa (!) asui perheineen sveitsiläissyntyinen tehtailija Abraham Ganz, joka myös menetti toisen silmänsä tuotekehittelyssä ja totesi päiväkirjassaan lakonisesti: "toinen silmä meni, valu onnistui".

Nykyään meillä "porvareiksi" itsensä kuvittelevat lahjattomat jyväjemmarit, jotka eivät pelkää tai kunnioita mitään jumalaa sen enempää kuin ainuttakaan tuotannonalaa vaan päinvastoin uhraavat elämänsä varastamiselle.

En ymmärrä, miksi kristillisen perinteen sivistysmaassa päästetään ääneen sellaisia urpoja kuin Björn Wahlroos. Ei Pablo Escobariltakaan kysytty politologisia neuvoja, vaikka hänen ahneutensa oli silmin nähden samaa luokkaa.

3.4.2016

Neitsyt Maaria synnytti lapsen 

... sinkkuna. Tämä on olennaista. Se oli yh-äiti ja siinä mielessä sosialidemokraattisen yhteiskunnan peruspilari jo ennen kuin asiasta oli kuultu pihahdustakaan.

1.9.2016

Ihmiselle voi käydä tällainen: 

Joutuessaan suoraan vapauden tilanteeseen, mihin olisi halunnut vasta vaivan kautta, menee sekaisin. On joutunut kohtaamaan itsensä etuajassa kuin puoliraa'an pannukakun.

4.10.2016 

Hyökyvä tunne, josta raportointia luulisin helposti höynäytykseksi, jos en itse olisi asiaa todistamassa. (Teillä, mahdolliset lukijat, on jokaisella kolmella tietysti täysi oikeus kokea tämä jekuksi edelleen.)

Koin pari päivää takaperin déjà vun toisin päin. Katsoin huoneen suurta holvimuotoista ikkunaa, sen valkoista karmia, ja olin yhtäkkiä satavarma, että tulen kokemaan joskus tämän olon uudestaan kaikkineen, tai ainakin, että jokin olo tulee kytkeytymään aavemaisesti tähän keholliseen muistikuvaan: niska taivutettuna vähän taakse, pää hiukan kallellaan, kevyt tuulenvire kasvoilla, linnunlaulua. Hetki tuntui muistolta ajasta joka ei ole vielä kohdalleni koittanut, mutta on jo olemassa jossain maailmamme takataskussa.

Tässähän on jo Ö-luokan Hollywood-elokuvan kässärin alku.

3.6.2018

Tähän aina palataan.

Kummin on: Rousseuau vai Hobbes. Tai, oikeammin: millä alustalla kumpikin ohjelma toimii. Koska kummassakin on pointtinsa.

Minun teoria: ennen maanviljelyä pienyhteisön sisällä kuolemaa vaille paratiisimaiset olot, ulkopuoliset suhteet neutraalit tai huonot. Maanviljelyn myötä kesyyntyminen, mutta läheisten välien potentiaalinen sähköistyminen sadismilla, suuri väestönlisäys, yleinen välinpitämättömyys, ryhmänsisäinen jumalgalleria, paine matkia "jumalia" (eli joita katsotaan).

Konservatiivien - ja tämä on paljon tieteellisempi ja eksaktimpi jakolinja kuin se, kuka on vaikka "vasemmistolainen" tai "oikeistolainen" tms. - mielestä asettuminen ja tuimat valtarakenteet olivat ehdoton harppaus viheliäiseen alkukaaokseen nähden. Muunlaista ihmiskuvaa ei edes harkita. Perimmälti liberaalien mielestä - eksplikoituna tosin vain siinä harvinaisessa tapauksessa, että asia on ajateltu loppuun - luonnottoman kokoiset laumat, maanomistus ja pappissfääri eivät mitenkään automaattisesti parantaneet elinoloja muille kuin niille, jotka sattuivat olemaan jonkun valtakeskittymän yläportailla. Loput otettiin mukaan peliin väkisin.

Konservatiiviselle vallan alkuperäisyyteen uskojalle, "nietzscheläiselle" pitäisi olla paha peili siinä, että planeetallamme on yhä arkaaisempia kulttuureja - epäluovana esimerkkinä meitä lähinnä olevat islamin muodot (kauempana Aasiassa islamin antropologisesti arvioitava sosioekologinen lokero on ihan jo silmämitalla eri) - joissa näkyy selvästi, ettei kuri ja kontrolli tuota aina kautta linjan myönteisiä tuloksia, vaan jopa aivan päinvastoin. Rangaistus on yhteisönsisäinen pahuuden tautologia; aidosti vakaimmat olot on vähiten rankaisevissa maissa. Pitää olla hyvin nihilistinen oman kulttuurimme hyvien puolien suhteen, jos yhtään minkäänlaista tasoeroa ei pysty näkemään - mutta en hetkeksikään epäile, etteivätkö fanaattiset konservatiivit, esimerkiksi Itä-Euroopan äärioikeisto tai Luoteis-Euroopan neuroottisempi suvaitsevaisto voisi kääntyä vaikka sharian puoleen, jos sillä voisi kampittaa heidän Absoluuttisena Pahana kokemaansa tahoa, mikä sen nimi sitten onkaan. Nykyäänhän edesmennen rautaesiripun kohdalla menee peilauspinta, lännessä hysteerisin pahan nimi on Hitler ja idässä jokin epämääräinen, mitä ei uskalleta sanoa ääneen, mutta minun nenääni se on joku "sionismi". "Näkymätön tukahduttaja ja vakauden uhkaaja."

17.11.2016, modifioitu normaalia selvästi enemmän, pidemmästä keskustelusta editoimalla ja lisäyksin

tuokiokuvaa Töölöstä, helvetin porteilta

Yksi semmoinen eilisen seurueen retku X oli tyyppiesimerkki tyypistä, jota kenties sellainen vastakkaisella etumerkillä vammautunut sakki kutsuu ns. "suvakiksi". Vaikutelma on semmoinen aivan suunnaton löysyys ja vetelyys, joka saa yhden ilmenemisensä taksilla kotiin -alkoholismina. Luulee olevansa uniikki ja vaikeasti ymmärrettävä sanoessaan tämmöisiä, ettei hänen mielestään isänmaallisuudessa ole mitään järkeä. 
 Toinen maailmanparantaja, jonka silmät tuikkivat kyllä särmästi ja vihaisesti, ja jota en tuntenut entuudestaan, ylpeili että thaivaimon kanssa ovat sijoittaneet lääkefirmoihin koska laskivat, että väestö vanhenee, ja hyvin on kuulemma tuottanut. Sanoinkin kyllä, että toivottavasti ymmärrät, että me muuthan ne rahat sulle tuotetaan omalla köyhyydellämme, ja kyllähän se ymmärsi. Se muuten itse asiassa kustansi X:n taksimatkan. Hämärällä tavalla mukava mies, ei kuitenkaan semmoista mun kaveriporukan mentaliteettia tai siihen sopivaa mentaliteettia. Vähän sellainen maalaisjärjestään ylpeä. Koko porukka oli sellainen että Wittgenstein olisi saanut paskahalvauksen.

21.11.2016

Kas tässä pätkä, johon en koe tarvetta lisätä mitään.

............................

"Durkheimilaisin silmälasein nähtynä individualismimme on kasvamassa sokeuden asteelle. Aikamme ihmisen narsistinen itserefleksio kokee palkitsevana itse valitun samaistumisen positiiviseksi koettuun viiteryhmään. Se on nykyinen "positiivinen kultti". Narsistinen efekti vaatii, ettei samaistuminen merkitse sosiaalista sitoutumista saati riippuvuutta -- ja niinpä projektiivisesti juuri tämä mielenmekanismi tuottaa pimeän negaatiopuolensa, jossa kaikki yksilön yleistäminen viiteryhmänsä edustajaksi kielletään. Se on "negatiivinen kultti". Siksi "rasismi" on nykyisin synneistä suurin.

Se voisi olla niin sanotun "rasismin" paras määritelmä. Niin sanottu "rasismi" on sairauden asteelle kasvaneen narsistisen itserefleksion tarvitsema negatiivinen kultti."

............................

(Oikkonen)

Neito X väittää kuuluvansa eri aikaan.

Minä väitän, että se on sitä ihmistyyppiä, joka kuuluu - haluaisi kuulua - kaksiulotteiseen kuvaan, ja joka sekoittaa menneisyyden sen representaatioon.

29.11.2016

Kulttuuritantan läpässä tärkeää: "pakenee määrittelyä", "pakenee eheyttä".

Se nähnee taideteokset itsensä allegoriana? Narsismin muodot on joskus yllättäviä.

Ja se pakeneminen on tietysti sellaista, että kun tietää olevansa typologinen, on tärkeää "paeta määrittelyä", "paeta eheyttä". Syy miksi näistä ei voi puhua taitaa olla juuri narsistinen primitiiviraivo. Häpeä siitä että identiteetti ei ole pesunkestävä.

Kaipa se onkin ihmisen osa, olla jostakin kohti rajoittunut. Ne meistä ketkä eivät ole ihan noin läpinäkyvästi rajoittuneita ovatkin sitten suuremmissa vaikeuksissa.

1.12.2016

Joskus hyvin nuorena oli tämä: käveltiin X:n kanssa, ja se sanoi, että pitää auttaa Afrikan köyhiä. Minun mielestä piti auttaa suomalaisia opiskelijoita. Sanoin suoraan, että jos minulla olisi varaa, antaisin kämpän ilmaiseksi suomalaiselle opiskelijalle. Se sanoi aika hyökkäävään sävyyn, että se olisi väärin, koska sillä suomalaisella on asiat hyvin.

Sama ihminen sittemmin oikeasti asui pari kuukautta ilmaiseksi mun laskuun. Silti se edelleen opettaa mulle, miten ajatellaan naisista ja luonnosta jne., vaikka eipä sen kämpillä mitään afroja näy.

Integriteetti on se sana ehkä. Moraalinen sädekehä on oikeastaan jokin kypärä, joka suojaa maailmalta. Lähes aina pieni ja lokaali moraali on vahvempi, estää maailmanloppua enemmän.

2.12.2016

"Eilen näin Vaasankadulla jonkun nuoren äijän viihdyttävän naisia matkimalla orankeja"

Kirjoittaessani tämän muistiin minun on täytynyt olla sanamuodon perusteella aika turhautunut koko tuohon (sanan antropologisessa mielessä patriarkaaliseen) naistennaurattamiseen ja kosiorituaaleihin.

Nimittäin jos ei ole turhan ritarillinen, lauseen voi ymmärtää peräti kahdella tavalla.

29.4.2017

rukkanen

Saada rukkaset.

"Vedä käteen."

5.12.2016

Sellaista tulee mietittyä, että miten tämä nyt vallallaoleva orastavan totalitarismin muoto jotenkin lietsoo esiin sitä, että kun jokaisella on itsemäärittelyoikeus riippumatta siitä, onko itsenäistä sielua ehtinyt muodostua, niin yhteisö tavallaan aistii semmoisen, että "yksilöiksi" heittäydytään sen (yhteisön) lihaa syöden. Omaksutaaan erilaisia kestämättömiä moraalisia kantoja, joita ei voi yleensä yleistää hyvinvointikuplan ja sen sisällä altavastaajaposition ulkopuolelle, mutta joita silti tuputetaan kaikille. 

Sitten semmoiset ihmiset, jotka ovat siinä mielessä yksilöitä, ettei oma moraali enää vaadi ryhmävahvistautumista, ovat jotenkin trendinomaisesti ihmeissään, mitä tämän asian kanssa pitäisi tehdä. Erällä lailla semmoiset semifilosofiset ihmiset on vasta menossa liberalismiin, filosofit ovat tulossa pois sieltä - mikä on tietysti eri asia kuin se, ettei koskaan ole hahmottanut koko asiaa. Rahvas inhoaa koko aatetta.

25.12.2016

kielen eroosio

Ystäväni veistelee romaania:

[...] "Nyt meidän täytyy vain löytää ovi labyrinttiin", Björn Cosimo sanoi tiiraillen nälkäisiä pimeyksiä heidän edellään, heidän askeltensa kaikuessa yli varjojen. Automaton surisi hetken. "Itseasiassa", se sanoi metallisella, mekaanisella äänellään. "Kyseessä ei määrityksellisesti ole labyrintti vaan sokkelo. Labyrintti koostuu yhdestä käytävästä, joka käsittää koko labyrintin reitin, kun taas sokkelo on monikäytäväinen, eksyttämistarkoituksessa rakennettu--"

"Automaton", Björn Cosimo keskeytti. "Näytä valoa, aivan kuin tuolla edessäpäin näkyisi jotain."

Wikipedian mukaan alkuperäinen Labyrintti oli suorastaan niinkin kompleksi, ettei sen tekijä itse meinannut löytää siitä ulos. 

 Sittemmin kuitenkin sen visuaalisesta representaatiosta tuli eräänlainen symboli, jolloin se pelkistyi sokkelosta labyrintiksi kapeassa mielessä. Tavallaan siis tuo automatonin tulkinta on oikeastaan itseään fiksumpi, niin kuin ehkä aika useinkin käy, kun faktoihin keskittyy.

Asiat ovat kallellaan pelkistymään merkitsemisen ja edustamisen kautta ratkaisevasti vähemmiksi. Niiden taakse jää kolo, johon on mahdollisesti laitettava uusi käsite. Kieltäkin koskee eroosioilmiö.

27.2.2017

Yksin kaljalla Vaasankadulla. Vastapäätä liitutaulussa hintaluettelossa kirjoitus "Campari", jossa p on hassusti iso kirjain - tietysti se on alun perin kirjoitettu muodossa "Cambari", hieman kuten persuhenkiset usein kirjoittelee. 
 Mielenkiintoista on se, että korjauksen olisi voinut tehdä kyllä myös ottamalla ylimääräinen väkänen pois ja laittamalla yksi lisää viivan alapuolelle. b on valmiiksi aika paljon kuin p. Zeniläisessä katatonisessa tilassani huomaan Korjauksen, ehkä jopa dialegtiikan (komma 4.12.2013 9:49) ilmiöryhmän gulminaation: asiasta tulee itsempi, objegtimpi, kun sen on oltava korostuneesti epä-jotain. Eräänlainen todellisuuden jatkumo unohdetaan ja menetetään. Asiaan sotkeutuu kokijan ja tekijän halu.

*

Katselen istuimen verhoilua, tyhjillään olevan baarin estetiikkaa tiskin takana vuoronsa loppua odottelevine thaileideineen. 

Nahkafetissi on äkkiä selitetty: kosketus ilman intimiteetin vaaroja. Kylmyyden hehku.

22.4.2018

mielen perimmäinen sätkivyys ja pätkivyys

En ole tuntenut sitten nuoruuden depressiota, mutta aina ajoittain iskee ryppäittäin semmoisia ihme sekunteja, kuin jotain tähdenlentoja, jolloin tuntuu että aivot jotenkin jätättää ja silloin, lähitunteina, tulee tämmöisiä ajatuksia, että ruokakaupassa alkaa miettimään, mitä mieltä on ostaa itselleen ruokaa, ts. tuntuu outoa kyllä mielettömältä esim. yrittää pysyä elossa. Mitenkään tätä dramatisoimatta, on pantava merkille, että luulen aidon depression olevan tämän oudon jonkinlaisen ihmisminän intentiottomuus- ja suunnattomuustunteen kestomuoto.

Sitten on toinen, vielä hirveämpi tunne, joka voi tulla ajoittain niin ikään sekunnin ajaksi, vähän kuin déjà vu, jolloin tuntee jotenkin todella selkeästi, että koko persoona on täydellisesti ja kaikkiaallisesti jossakin itselleen vieraassa astiassa, tai en tiedä, onko tämä edes oikea sanallistus, mutta siis tuon aivohetken luulen olevan kunnollisen skitsofrenian ounastelumuoto tai maistiainen. Siinä on joku fyysiksen ja psyykiksen välinen viive, tai jokin semmoinen, ja tähän liittyy jokin outo kokemus kuin olisi hetkeksi potentaali valua omaan varjoonsa. 
 Jokin kaiun tunne tuossa on. Ei hetkeksi kokonaan tajua tai muista, onko oma itse jotakin tilaan laitettua vai tilasta vähennettyä.

6.3.2017

"Mene itseesi."

"Okei koetan löytää sen, mihin jätinkään... no, käykö joku muu?"

*

"Joutui kohtaamaan itsensä, ja sitten vielä jonkun muun."

8.5.2017

aika on kääntynyt ylösalaisin

Ennen se, mikä oli hävinnyt, oli aikojen kuluessa entistä hävinneempi. Internetin myötä tämä prosessi on päälaellaan: jokin lapsuusmuisto, josta ei löytynyt tietoverkoista vielä äsken jälkeäkään, saattaa jonkun vuoden päästä jo olla edustettuna. Historian hämärä muuttuukin historian kirkkaudeksi.

23.5.2017

ihmisen halu Perheeseen

Oli kivaa käydä työkeikalla Tampereella. Voisin ottaa tavaksi matkustaa kerran viikossa huvikseen bussilla Tamperelle ja takaisin, ilman syytä, nähdäkseni vähemmän pöhöttynyttä urbanismia. Pyörää taluttavia pullonkerääjäjuoppoja, tuulipuvussa seisovan nuorukaisen, eksyneen näköisiä opiskelijattaria, sosialismia hönkiviä betoniseiniä jne.

*

Politiikka on täysin alisteinen ihmisen halulle Perheeseen. Perhe on Luciferin paras keksintö: asia, joka näyttää liikenneinfrastruktuurista käsin katsottuna lämmöltä ja ratkaisulta kaikkiin maailman ongelmiin; kangastus, jonka saadakseen jokainen on valmis myymään sielunsa 30 hopearahalla. Samalla tunku tuonne tuottaa juuri sen kovuuden ja kylmyyden hierarkkisen paljouden, jota ihmiset juoksevat karkuun koko asuntolainanhuuruisen elämänsä, ja pränikät, joista tappelua käydään, ovat Perheen symboleja. Jokainen haluaa omaan, Toisia hylkivään piiriin, jossa leikitään, että olet tärkeä. 
 Muun muassa näistä syistä jokainen progressiiviinen sukupolvi tuo mukanaan kaksi regressiivistä.

24.5.2017

Valokuvien reunoissa seisovat pukuunviskatut murheelliset painijahahmot häissä ja hautajaisissa.

25.5.2017

Jotkut haluavat pitää Mielikuvituksen ja Todellisuuden erillään mustasukkaisesti niin kuin mustat ja valkeat ruudut kaakelilattiassa. Mielikuvitus journalistisen mielen estradilla eläinlajina, jota ihaillaan häkkiin esille pantuna.

*

Larppaajat ja fantasiahenkiset jotenkin tekee tosi oudosti sen, että ne ei tyydy todellisuuteen, mutta toisaalta ei myöskään mielikuvitukseen, vaan ne vääntää mielikuvista todellisuuden muotoon.

 

26.5.2017/6.3.2017

Keskiluokkaisen naisen moraalilla on kaksi ilmenemissuuntaa: lasten omistaminen (pedofiliavainot, kasvatusinstituution "kastrointi" eli taivuttaminen arvojärjestelmän ja tiedon periytysinstituutiosta pakolliseksi saippuaoopperaksi) ja miesten sitominen (mikä tahansa naisen valitsemaksi tulkittava seksuaalisuus on oikein ja mikä tahansa muu on väärin).

Tämä on "feminismin" ydinsisältö nykyään, ja sillä on aika vähän tekemistä yhteiskunnallisten ongelmien kanssa. Se on enemmänkin lahkolaisprotestanttisen siveyshysterian uusi muoto, ja se näkyy siitä, miten sen eri haarat eivät välttämättä edes osaa kommunikoida keskenään (X:llä ja Y:llä ei ole varmaan muuta kosketuspintaa kuin että vohveli maistuu hyvälle ja keski-ikäiset miehet haisee pahalle).

27.5.2017