Hyökyvä tunne, josta raportointia luulisin helposti höynäytykseksi, jos en itse olisi asiaa todistamassa. (Teillä, mahdolliset lukijat, on jokaisella kolmella tietysti täysi oikeus kokea tämä jekuksi edelleen.)

Koin pari päivää takaperin déjà vun toisin päin. Katsoin huoneen suurta holvimuotoista ikkunaa, sen valkoista karmia, ja olin yhtäkkiä satavarma, että tulen kokemaan joskus tämän olon uudestaan kaikkineen, tai ainakin, että jokin olo tulee kytkeytymään aavemaisesti tähän keholliseen muistikuvaan: niska taivutettuna vähän taakse, pää hiukan kallellaan, kevyt tuulenvire kasvoilla, linnunlaulua. Hetki tuntui muistolta ajasta joka ei ole vielä kohdalleni koittanut, mutta on jo olemassa jossain maailmamme takataskussa.

Tässähän on jo Ö-luokan Hollywood-elokuvan kässärin alku.

3.6.2018