tunnustus
Rakastan värejä. Melko kirjaimellisestikin. Pidän ylimalkaan kaikesta värimäisestä; sellaisesta, minkä yhteys lähimpään paradigmaan on vähintäänkin väljä ellei mystinen, mutta kuitenkin olemassa (siis se yhteys).
24.3.2015
lauantai 7. heinäkuuta 2018
tornit ja käsitteet
Eurooppalaisessa suurkaupungissa ymmärtää vanhan Euroopan olleen myös ja ehkä jopa ennen kaikkea tornien järjestelmä. Aina kun meinaa eksyä jonnekin, joko seuraavassa tai viimeistään sitä seuraavassa risteyksessä näkee vasemmalle tai oikealle katsoessaan jonkun tutun rakennelman pilkottavan kuin sumun seasta. Sama ilmiö suorastaan korostuu maaseudulla, jossa ennen modernia aikaa ja infrastruktuuria suurimmat rakennukset näyttivät varmaan hieman samoilta kuin joku ufojen viritys näyttäisi nyt meistä. Liekö kirkontorneilla ollut katvealueita juuri enempää kuin kännykkämastoilla nyt? Tätä pohdinnan aihetta ei välttämättä täysin hahmota harvaan asutusta Pohjois-Euroopasta käsin.
Olennaisinta edellisessä on, että luultavasti käsitejärjestelmät ottivat mallia tästä visuaalisesta järjestyksestä. Niiden on täytynyt olla jäykempiä, koska ihmiset tottuivat orientoitumaan muutamien vakaiden pisteiden mukaan arjessaan - tai siis aivan varsinkin käsittelemään poikkeukset arkeensa näiden pisteiden varassa.
7/7/2018
Eurooppalaisessa suurkaupungissa ymmärtää vanhan Euroopan olleen myös ja ehkä jopa ennen kaikkea tornien järjestelmä. Aina kun meinaa eksyä jonnekin, joko seuraavassa tai viimeistään sitä seuraavassa risteyksessä näkee vasemmalle tai oikealle katsoessaan jonkun tutun rakennelman pilkottavan kuin sumun seasta. Sama ilmiö suorastaan korostuu maaseudulla, jossa ennen modernia aikaa ja infrastruktuuria suurimmat rakennukset näyttivät varmaan hieman samoilta kuin joku ufojen viritys näyttäisi nyt meistä. Liekö kirkontorneilla ollut katvealueita juuri enempää kuin kännykkämastoilla nyt? Tätä pohdinnan aihetta ei välttämättä täysin hahmota harvaan asutusta Pohjois-Euroopasta käsin.
Olennaisinta edellisessä on, että luultavasti käsitejärjestelmät ottivat mallia tästä visuaalisesta järjestyksestä. Niiden on täytynyt olla jäykempiä, koska ihmiset tottuivat orientoitumaan muutamien vakaiden pisteiden mukaan arjessaan - tai siis aivan varsinkin käsittelemään poikkeukset arkeensa näiden pisteiden varassa.
7/7/2018
utopian kansallislaulu
En erityisemmin viehäty kansallislauluista.¹ Niiden tietyn turhan pompösiteetin huomaa helpoimmin krapulassa, jolloin tulee ideoita, kuten kuunnella jonkun Yhdysvaltain sotilastukikohtana itsenäisyytensä saavuttaneen polynesialaisen "valtion" hymniä ja hihitellä kuin pilviveikko, tai laittaa vaikka kaksi kansallislaulua päällekkäin soimaan ja ajatella, että kas, tämä kakofonia muistuttaa heti paljon enemmän maailmaa itseään.
Ymmärrän kuitenkin toisaalta mielestäni ihan hyvin "kansakokemuksen", ja semmoisen Sándor Márain kuvaaman olon, että "isänmaa voi ilmetä jossain yksittäisessä porttikongissa". (Hän nimenomaan alleviivasi, ettei aitoporvarillinen elämäntunne kiinnity mihinkään halpoihin symboleihin ja seremonioihin, kuten lippuihin jne.) Porttikongit ovat kieltämättä hyvin romanttisia paikkoja. Niissä voi olla vaikka rosvoja. Ja kukapa ei erinäisiä saattien jälki- tai välispekulointeja muistellessaan tajuaisi olevansa osa suurempia kokonaisuuksia.
Näin sitten kompromissina ja hieman Moren utopian hengessä olen ryhtynyt säveltämään ja sanoittamaan eräänlaista kansallislaulua koko ihmiskunnalle. Se alkaisi näin:
Ihminen, alttiina ilmiöille
kohtalon virtaan tuomittu on.
Välillä vituttaa, toisinaan ei,
pontemme elämään loppumaton.
7/7/2018
¹ Jotkut niistä on kyllä biiseinä hyviä.
En erityisemmin viehäty kansallislauluista.¹ Niiden tietyn turhan pompösiteetin huomaa helpoimmin krapulassa, jolloin tulee ideoita, kuten kuunnella jonkun Yhdysvaltain sotilastukikohtana itsenäisyytensä saavuttaneen polynesialaisen "valtion" hymniä ja hihitellä kuin pilviveikko, tai laittaa vaikka kaksi kansallislaulua päällekkäin soimaan ja ajatella, että kas, tämä kakofonia muistuttaa heti paljon enemmän maailmaa itseään.
Ymmärrän kuitenkin toisaalta mielestäni ihan hyvin "kansakokemuksen", ja semmoisen Sándor Márain kuvaaman olon, että "isänmaa voi ilmetä jossain yksittäisessä porttikongissa". (Hän nimenomaan alleviivasi, ettei aitoporvarillinen elämäntunne kiinnity mihinkään halpoihin symboleihin ja seremonioihin, kuten lippuihin jne.) Porttikongit ovat kieltämättä hyvin romanttisia paikkoja. Niissä voi olla vaikka rosvoja. Ja kukapa ei erinäisiä saattien jälki- tai välispekulointeja muistellessaan tajuaisi olevansa osa suurempia kokonaisuuksia.
Näin sitten kompromissina ja hieman Moren utopian hengessä olen ryhtynyt säveltämään ja sanoittamaan eräänlaista kansallislaulua koko ihmiskunnalle. Se alkaisi näin:
Ihminen, alttiina ilmiöille
kohtalon virtaan tuomittu on.
Välillä vituttaa, toisinaan ei,
pontemme elämään loppumaton.
7/7/2018
¹ Jotkut niistä on kyllä biiseinä hyviä.
jumalan kysymykset
Katolisuudessa uskotaan, että päästyään taivaaseen ymmärtää kaiken. Tämä horisontti on inspiroitunut minua lapsesta saakka: Jumalan tieto, kaikki langat. Varsinkin siinä käänteisessä mielessä, että tuosta tulee nöyräksi arvioimaan maailmaa, joskin toisaalta tietysti röyhkeäksi haromaan pikkuporvareiden harhoja.
Tarkoitan tällaisilla spekuloimista, että kun nyt arvelen X:n kasvaneen puutalossa (esitin tämän teorian sille, tapansa mukaan se ei kommentoinut mitään suoraan vaan myhäili mystisesti, arvelen sen olleen myöntö), niin tiedänkö tuon esim. hajun perusteella, ja jos noin, niin onko jokin tietty homesienilaji ihmisen aivoille sellainen, että se siirtyy sillä tavalla eri hajumaailmaan, että siitä tulee sen vuoksi käytännössä autisti, tai toisaaalta voiko ihmiseen addiktoitua osaltaan siksi, että se tuoksuu koko ajan erilaiselle kuin muut.
Ehkä raivostuttavin piirre vallitsevassa kasvu-uskontoon regressoitumisessa on juuri se, että kristinusko loi aikanaan harhoillaan ja metafysiikallaan spekulaation ja hypoteettisuuden kentän yksilöiden järjelle täyttää. Manasi omaa syrjäyttämistään. Sen sijaan nykyinen valtaideologia ei ole vielä tässä suhteessa ollenkaan maallistunut, vaan se on joka asiassa perkeleellisen tosissaan, vailla hengen häivää.
6.5.2018
Katolisuudessa uskotaan, että päästyään taivaaseen ymmärtää kaiken. Tämä horisontti on inspiroitunut minua lapsesta saakka: Jumalan tieto, kaikki langat. Varsinkin siinä käänteisessä mielessä, että tuosta tulee nöyräksi arvioimaan maailmaa, joskin toisaalta tietysti röyhkeäksi haromaan pikkuporvareiden harhoja.
Tarkoitan tällaisilla spekuloimista, että kun nyt arvelen X:n kasvaneen puutalossa (esitin tämän teorian sille, tapansa mukaan se ei kommentoinut mitään suoraan vaan myhäili mystisesti, arvelen sen olleen myöntö), niin tiedänkö tuon esim. hajun perusteella, ja jos noin, niin onko jokin tietty homesienilaji ihmisen aivoille sellainen, että se siirtyy sillä tavalla eri hajumaailmaan, että siitä tulee sen vuoksi käytännössä autisti, tai toisaaalta voiko ihmiseen addiktoitua osaltaan siksi, että se tuoksuu koko ajan erilaiselle kuin muut.
Ehkä raivostuttavin piirre vallitsevassa kasvu-uskontoon regressoitumisessa on juuri se, että kristinusko loi aikanaan harhoillaan ja metafysiikallaan spekulaation ja hypoteettisuuden kentän yksilöiden järjelle täyttää. Manasi omaa syrjäyttämistään. Sen sijaan nykyinen valtaideologia ei ole vielä tässä suhteessa ollenkaan maallistunut, vaan se on joka asiassa perkeleellisen tosissaan, vailla hengen häivää.
6.5.2018
savon Voima
Tuli käännöskeikalla vastaan asiakkaana Savon Voima.
Tekstissä, siis keskellä teknistä spesifikaatiota, oli tällainen kohta:
"nopeuttaa ajantasaisuutta".
*
Tähän teemaan liittyy myöskin laatuisasti toteutettu opetusvideo, jonka kohta 1.04 on aivan erityisesti mieleeni. Siinä on tuommoinen SI-järjestelmän ulkopuolinen voimasuure näkyvissä.
Hegelin tiedetään matkustelleen noilla seuduilla luonnostelemassa Herran ja rengin dialektiikkaansa.
7.5.2018
Tuli käännöskeikalla vastaan asiakkaana Savon Voima.
Tekstissä, siis keskellä teknistä spesifikaatiota, oli tällainen kohta:
"nopeuttaa ajantasaisuutta".
*
Tähän teemaan liittyy myöskin laatuisasti toteutettu opetusvideo, jonka kohta 1.04 on aivan erityisesti mieleeni. Siinä on tuommoinen SI-järjestelmän ulkopuolinen voimasuure näkyvissä.
Hegelin tiedetään matkustelleen noilla seuduilla luonnostelemassa Herran ja rengin dialektiikkaansa.
7.5.2018
auto ja ahdistus
Näin äsken merkillisen parivaljakon. Auto ajoi suojatien yli perässä tulleen maasturin aggressiivisten tööttäilyjen saattelemana. Maasturin sisällä istunut esitti turhautumisen elkeitä molemmat kädet irti ratista, siis niinä hetkinä kun ei soittanut torvea. Kun kumpikin näytti menevän ulkoapäin katsottuna aivan normaalia tilanteeseen sopivaa vauhtia, tilanteessa ilmeni väistämättä jotain outoa komiikkaa - en edes tiedä, mitä tuo muistutti, mutta jos savannin peto pystyy näkemään sellaisia ihmiselle ominaisia "juuttumisunia", joissa liike on vaikeaa, ja jahtaisi sitten tuollaisessa unessa pienempää eläintä, niin se tilanne voisi ehkä näyttää ulkoapäin tuolta.
Jäin pohtimaan, onko taustalla enemmän se, että alun perin aggressiiviset ihmiset ostavat herkemmin autoja, vai se, että ihmisen luonne pyrkii heikkenemään kaupunkiliikentessä. Kun nimittäin miettii aggression klassisia teoretisointeja - että siinä on kyse frustraatiosta - asia tulee oikeastaan aika ymmärrettäväksi. Auto heikentää monilla tavoin siinä istuvan ihmisen sopeutuvuutta ympäristöönsä. Koetapa nyt vaikka kiivetä puuhun tonnin painoinen metallikehikko ympärillä. Samalla jo pelkkä vauhti estää tilanteiden ja esineiden normaalin tarkastelun: esimerkiksi etanan päälle astumista ei välttämättä edes tajua.
Päädymme siihen, että autoilijan raivo lähtee raa'an biologisesta hengenhädästä, kokemuksellisen vammautuneisuuden tuottamasta ahdistuksesta. Lisäteoreemana voisi esittää, että mitä epäkäytännöllisempi ja vieraannuttavampi auto on biologisessa mielessä, sitä vahvemmin se tätä oloa tuottaa. Fyysisissä töissä sain usein kunnian istua pakettiautossa pelkääjän paikalla, ja siinä selvisi monen edellä tai takana ajavan tai muuten elelevän henkilön seksuaalinen suuntautuneisuus muiden arveluttavien parametrien keralla. Muuttoapuhenkilönä olen jopa nähnyt parin viehättävän leidin kommentoivan suojatietä ylittävän mummon käyntiä henkevillä sanoilla "jos ei askel pitene, elämä lyhenee". Samoinhan itäeurooppalaisten uusrikkaiden autot tai nykyään laajemminkin suositut katumaasturit ovat proteeseina erityisen kömpelöitä.
7/7/2018
Näin äsken merkillisen parivaljakon. Auto ajoi suojatien yli perässä tulleen maasturin aggressiivisten tööttäilyjen saattelemana. Maasturin sisällä istunut esitti turhautumisen elkeitä molemmat kädet irti ratista, siis niinä hetkinä kun ei soittanut torvea. Kun kumpikin näytti menevän ulkoapäin katsottuna aivan normaalia tilanteeseen sopivaa vauhtia, tilanteessa ilmeni väistämättä jotain outoa komiikkaa - en edes tiedä, mitä tuo muistutti, mutta jos savannin peto pystyy näkemään sellaisia ihmiselle ominaisia "juuttumisunia", joissa liike on vaikeaa, ja jahtaisi sitten tuollaisessa unessa pienempää eläintä, niin se tilanne voisi ehkä näyttää ulkoapäin tuolta.
Jäin pohtimaan, onko taustalla enemmän se, että alun perin aggressiiviset ihmiset ostavat herkemmin autoja, vai se, että ihmisen luonne pyrkii heikkenemään kaupunkiliikentessä. Kun nimittäin miettii aggression klassisia teoretisointeja - että siinä on kyse frustraatiosta - asia tulee oikeastaan aika ymmärrettäväksi. Auto heikentää monilla tavoin siinä istuvan ihmisen sopeutuvuutta ympäristöönsä. Koetapa nyt vaikka kiivetä puuhun tonnin painoinen metallikehikko ympärillä. Samalla jo pelkkä vauhti estää tilanteiden ja esineiden normaalin tarkastelun: esimerkiksi etanan päälle astumista ei välttämättä edes tajua.
Päädymme siihen, että autoilijan raivo lähtee raa'an biologisesta hengenhädästä, kokemuksellisen vammautuneisuuden tuottamasta ahdistuksesta. Lisäteoreemana voisi esittää, että mitä epäkäytännöllisempi ja vieraannuttavampi auto on biologisessa mielessä, sitä vahvemmin se tätä oloa tuottaa. Fyysisissä töissä sain usein kunnian istua pakettiautossa pelkääjän paikalla, ja siinä selvisi monen edellä tai takana ajavan tai muuten elelevän henkilön seksuaalinen suuntautuneisuus muiden arveluttavien parametrien keralla. Muuttoapuhenkilönä olen jopa nähnyt parin viehättävän leidin kommentoivan suojatietä ylittävän mummon käyntiä henkevillä sanoilla "jos ei askel pitene, elämä lyhenee". Samoinhan itäeurooppalaisten uusrikkaiden autot tai nykyään laajemminkin suositut katumaasturit ovat proteeseina erityisen kömpelöitä.
7/7/2018
Myytti naisten suuremmasta tunneälystä saattaisi olla lähtöisin paitsi naisten näkemisestä perheenäidin roolin kautta, myös naisten suuremmasta tunneilmaisun taipumuksesta. Mihin voisi hieman Oscar Wilden hengessä jatkaa, että naiset näyttävät olevan mestarillisia ilmaisemaan myös sellaisia tunteita, joita heillä ei olekaan.
Tragedia nykyisessä länsimaisessa poliittisessa ilmapiirissä onkin ehkä siinä, että poliittisessa kentässä vahvimmin naiseksi - eräänlaiseksi puutteelliseksi, valtavajeessa olevaksi mieheksi - itsensä kokevat ovat nimenomaan niitä, joissa naiseutta edellisessä "perinteisessä" mielessä onkin erityisen vähän. Kun sosiaalisen todellisuuden juksauksia ei näe ollenkaan vaan ottaa jokaisen pintatasoon puskevan sosiaalisen ilmenemän tosissaan, ollaan lähellä nykymallin feminismiä.
7.7.2018
Tragedia nykyisessä länsimaisessa poliittisessa ilmapiirissä onkin ehkä siinä, että poliittisessa kentässä vahvimmin naiseksi - eräänlaiseksi puutteelliseksi, valtavajeessa olevaksi mieheksi - itsensä kokevat ovat nimenomaan niitä, joissa naiseutta edellisessä "perinteisessä" mielessä onkin erityisen vähän. Kun sosiaalisen todellisuuden juksauksia ei näe ollenkaan vaan ottaa jokaisen pintatasoon puskevan sosiaalisen ilmenemän tosissaan, ollaan lähellä nykymallin feminismiä.
7.7.2018
Kuulin kerran Sörkassa kadunkulmassa seisoskellessani pätkän humalaisen parivaljakon keskustelua. Nuori humalainen nainen valitti vieressään ritarillisen nöyrän näköisesti kulkevalle niin ikään aika pöhnässä olevalle nuorelle miehelle: "Teille kaikki on niin helppoa, teillä on elin, joilla te voitte itteenne ja muita..."
Keskustelu katkesi sekunniksi naisen ajatushalvaukseen, kunnes mies sammalsi hämmentyneenä: "Itteemme? Miten voi niinku itteensä?"
*
Mikä tämä ilmiö oikeastaan pohjimmiltaan on? Raiskauskateus?
Keskustelu katkesi sekunniksi naisen ajatushalvaukseen, kunnes mies sammalsi hämmentyneenä: "Itteemme? Miten voi niinku itteensä?"
*
Mikä tämä ilmiö oikeastaan pohjimmiltaan on? Raiskauskateus?
torstai 5. heinäkuuta 2018
nörttien jumalkompleksi
Asia, jonka olen pannut merkille: nykyään kun ainoat millään tavalla yleishyödylliset tuottavuuden lisäykset tapahtuvat IT-alalla, on yhteiskunnallisessa keskustelussa havaittavissa merkillinen ilmiö - nörttien (ja kaiken maailman tilastonikkareiden) jumalkompleksi. Todelliset elämän amatöörit tietävät puolestamme muutaman vuoden koodailtuaan, miten yhteiskunnat tulee järjestää, mikä on tunteiden paikka maailmassa, onko jumalaa olemassa, mikä on suomalaisten etu, miten kirjoitetaan hyviä runoja jne.
Ideana on, että kaikki asiat "hoidetaan" itseopiskelemalla eräänlaiset asioiden spesifikaatiot. Mielellään tietysti suoraan netistä.
2.5.2014
Varmaan suhteettoman 'oikeistolaisuuden' (merkityksessä vallan ja voiman puolella olo, oman päätösvallan luovuttaminen) takana on osin sekin, että paskasakiksi 'tunnustautuminen' leimaa samalla sukulaisia.
Kun yhteiskunta on nimenomaan näkymätön klaanien tilkkutäkki, yksilön ei ole strategisesti kannattavaa protestoida huonossakaan asemassa, niin kauan kuin on olemassa jotkut välit klaanin muihin jäseniin.
Protestin vähyydestä suhteessa tosiasialliseen epäoikeudenmukaisuuteen - jopa länsimaiden, "maapallon porvarisluokan" sisällä - voi varmaan myös laskea tai ainakin arvioida yksilöiden tosiasiallisen vähyyden. Tavallaan suvut toteuttavat ns. "luokkasorron", ja räikeimmät väliinputoajat putoavat klaanien välisiin saumoihin.
6.5.2014, lisäyksin
"Toteuttaa itseään" kuulostaa lähtökohtaisesti hipiltä, muttei tarjoa mitään tukevaa moraalista pohjaa vaikka nyt jonkun Breivikin (mukapoliittinen sarjamurhaaja) tuomitsemiseen. Hänkin vain toteutti itseään.
Julkista tilaa (myös henkistä) uhkaa koko ajan yksilön ns. "oikeuksien" leviäminen siihen.
9.5.2014
Tämä on nähtävästi itsensä uskonnottomaksi kuvittelevan ajan ongelmia: uskonnot nähdään objekteina,
esimerkiksi "satuina", samalla kun niiden merkitys sosiaalisina säätelyjärjestelminä aliarvoidaan, eikä
oman ideologian säätelevyyksiä tajuta.
Uskonnoissa on kyse edellisessä mielessä muun muassa juuri sellaisesta, että ajetaan
ihmiset toteuttamaan jonkin käsikirjoituksen nojalla sentään välillä muutakin kuin itseään.
Julkista tilaa (myös henkistä) uhkaa koko ajan yksilön ns. "oikeuksien" leviäminen siihen.
9.5.2014
Tämä on nähtävästi itsensä uskonnottomaksi kuvittelevan ajan ongelmia: uskonnot nähdään objekteina,
esimerkiksi "satuina", samalla kun niiden merkitys sosiaalisina säätelyjärjestelminä aliarvoidaan, eikä
oman ideologian säätelevyyksiä tajuta.
Uskonnoissa on kyse edellisessä mielessä muun muassa juuri sellaisesta, että ajetaan
ihmiset toteuttamaan jonkin käsikirjoituksen nojalla sentään välillä muutakin kuin itseään.
totalitarismin siemen työn käsitteessä ja verotuksen virhehahmotus
Totalitarismi on tavallaan sitä, että vallassa olevalla ideologialla ei ole vastapoolia, vaan keskustelu käydään sen sisällä.
*
"Verotuksen alaista aikapankkitoiminta on siis silloin, kun se liittyy työn suorittajan tai työn vastaanottajan palkkatyöhön, elinkeinotoimintaan, maatalouteen tai muuhun tulonhankkimistoimintaan."
Totalitarismi on tavallaan sitä, että vallassa olevalla ideologialla ei ole vastapoolia, vaan keskustelu käydään sen sisällä.
Työn korostus alkaa täyttää totalitarismin kriteerejä. Sillä ei ole väliä, onko töitä, elääkö niillä ja että onko niistä yhteiskunnalle mitään hyötyä, työttömiä pitää silti rangaista. Työttömiä puolustavat vain "kiltit", varsinaista vastajärkeä ei ole. Tarkoitan jotakin sellaista Diogenes-tyyppistä settiä, että esittää tosissaan, että työttömille pitäisi maksaa palkkaa ja työssäkäyviä rangaista. Keskustelun pitäisi liikkua sellaisella köysiradalla, jonka toinen ääripää on tuo. Jos halutaan tavoittaa objektiivinen tulos.
Työttömiä pitäisi saada päättäviin elimiin, koska he ovat ainoat joilla on kokemusta subjektittomuudesta yhteiskunnassa, eli he ovat sen ainoat "kohteet".
Inspiraatio oli tämä: http://yle.fi/uutiset/he_ovat_laiskoja__laiskoja_laiskoja_laiskoja/7234670
*
Mitä työ ylipäätään on - sen lisäksi, että se on luterilaisen perinteen mukaista pakollista epämiellyttävää tekemistä valoisalle ajalle? Jokin sukulaisuus sillä on ainakin verotukseen: "mahdollistajan" roolilla on oikeus verottaa. Esimerkiksi mafian suojelurahat ammentavat feodalismin siitä maailmankuvasta, että maanviljelyä harjoitetaan linnan "suojeluksessa", ja siitä kuuluu maksaa ruhtinaille tribuuttia.
Demokratian aikana edellinen kai menee niin, että valtio mahdollistaa kaupan rakentamalla tiet ja lyömällä kolikot sekä huolehtimalla informaatioinfrastruktuurista.
Näinä aikoina, kun oikeastaan ainoastaan Piraateilla (tarkemmin kyllä vain osalla heistä, "vasemmalla" siivellä, koska "oikea" ei heillä näytä tajuavan mitään yhteiskuntarakenteita ollenkaan) on politiikassa mitään progressiivisia ajatuksia, onkin mielenkiintoista pohtia, miten esimerkiksi ns. aikapankkeja päädyttiin verottamaan.
"Tulonhankkimistoiminta" siis näyttää sisältävän sen, että valtio kokee omistavansa maan ja sen, mitä siitä kokonaisuutena saa irti. Mutta toteutuuko tässä enää tarkalleen se moraalinen edellytys, että valtio mahdollistaa kaupan lietsonnalla kansalaisten ostovoiman pysymisen "Stand der Technikin", tekniikan kehitysasteen mahdollistamalla tasolla?
Tavallaan paine muodostaa aikapankkeja viittaisi yhtäältä siihen, ettei valtio ole pysynyt tekniikan kehitystason mukana - netissä voi muodostaa verkostoja sen infrastruktuurista riippumatta - ja toisaalta taas siihen, että kansalaiset tajuavat, että yhteiskunta on joiltain osin muuttunut heidän ympärillään Skanseniksi, jossa heidän käsissään käytännössä pyörivillä summilla ei saa sellaisia tuotteita ja palveluja, jotka tuntuisivat arkijärjen varassa kohtuullisilta.
Ehkä suurin häränpylly - ja miksi edellä sätin oikeistopiraatteja - on yksityisen verotuksen tajuamattomuus. On intuitiivisesti paljon helpompaa haukkua valtion rahankäyttöä kuin sitä, että itse kilpailun ja "tuomarittoman" sopimusvapauden eetos vääntää maailman epäoikeudenmukaiseksi. Ostovoimaa alentavat omaisuuserät eivät välttämättä ole valtion kassassa (ks. valtionvelka!), vaan jossain Panamassa.
Pankkien ikkunoiden särkeminen on aivan yksinkertaisesti oikein, siis symbolisena eleenä.
Tavallaan paine muodostaa aikapankkeja viittaisi yhtäältä siihen, ettei valtio ole pysynyt tekniikan kehitystason mukana - netissä voi muodostaa verkostoja sen infrastruktuurista riippumatta - ja toisaalta taas siihen, että kansalaiset tajuavat, että yhteiskunta on joiltain osin muuttunut heidän ympärillään Skanseniksi, jossa heidän käsissään käytännössä pyörivillä summilla ei saa sellaisia tuotteita ja palveluja, jotka tuntuisivat arkijärjen varassa kohtuullisilta.
Ehkä suurin häränpylly - ja miksi edellä sätin oikeistopiraatteja - on yksityisen verotuksen tajuamattomuus. On intuitiivisesti paljon helpompaa haukkua valtion rahankäyttöä kuin sitä, että itse kilpailun ja "tuomarittoman" sopimusvapauden eetos vääntää maailman epäoikeudenmukaiseksi. Ostovoimaa alentavat omaisuuserät eivät välttämättä ole valtion kassassa (ks. valtionvelka!), vaan jossain Panamassa.
Pankkien ikkunoiden särkeminen on aivan yksinkertaisesti oikein, siis symbolisena eleenä.
13.5.2014 pohjalta
keskiviikko 4. heinäkuuta 2018
suomalaisia telineillä
Tonavan saarella sijaitsevassa ulkoliikuntapuistossa minun alkoi yhtäkkiä vastustamattomasti tehdä mieli puhua suomea. Ehdin juuri ja juuri ajatella, että täällähän voi joku turisti ymmärtääkin, mitä sanon, kun tajusin, että näillä kahdella ololla tai ajatuksella oli luultavasti yhteiset juuret: tuuli oli varmaan kantanut paikalle saapuvan suomalaisten ryhmän jutustelun korviini ennen kuin tietoinen mieleni asian tajusi.
Tällaisessa tilanteessa, tämän tiedän tuhatkertaisesta kokemuksesta, on hyvin ongelmallista möläyttää, ettei ole niin vieras kuin porukka luulee. Sen vaikutus on kuin metsässä kävellessä joku puista alkaisi puhumaan. Silloin tulee myös olo, että puu on ymmärtänyt kaiken, ja suomalaisilla tulee vielä lisäksi jokin sellainen, että alkavat alkuperäisen rentoutensa korvaten näyttelemään itsejään. - "Naamioi mukavuutensa mukavuudella", kuten erään ystäväni kanssa päädyimme toteamaan eräästä tutusta nuoresta naisesta.
Suomalaiset ovat hassuja toheltajia. Rikkaammista maista tulevista ihmisistä todennäköisesti kaikkein ystävällisimpiä, jotenkin lapsellisellakin tavalla. Ne astuu joka paikkaan kuin hirsitupaan, mesoaa ja päivittelee. Kato - oho - joo - hei. Miehet ja nainen tulevat tässä nimenomaisessa porukassa hämmästyttävän konstailemattomasti juttuun; pohdin, onko jonnekin koillisen suuntaan viittaava murre osaselitys, vaiko ihan vain se, että nämä oikeasti tuntevat toisensa, eivätkä ammenna keskinäistä toimintaansa määrittäviä ajatuksiaan feisbuukista. (Eurooppalaisessa kulttuurissahan sukupuolten välit ovat usein enemmän kohteliaat kuin toverilliset. Amerikkalaisessa, jota Suomikin enenevästi edustaa, ne ovat sadonarsistiset.)
Nainen yrittää vetää leuan - se on tajutakseni monilla tytöillä jokin sellainen kuningashaaste. Miehet kannustavat ihan tohkeissaan, mutta huomioni kiinnittyy eurooppalaisittain hyvin outoon seikkaan: varmastikin ilmeisin tapa (kumilenkin puuttuessa, joka olisi se "japanilainen" ratkaisu tässä) auttaa puolen leuan kunnossa olevaa leuanvetäjää olisi työntää kevyesti alhaaltapäin. Mietin, tuleeko tämä edes mieleen kummallekaan miehelle, vaikka toistuvat rimpuilut tuottavat ihan biologian ja fysiikan lakien nojalla joka kerta huonomman tuloksen.
On aivan kuin jäyhyys ei lähtisi ainakaan tässä tapauksessa suoraan suomalaisten omasta olemuksesta, vaan olisi enemmän jokin kulttuurinen faktori, vähän kuin jonkin puoliväkisin sisäistetyn ja siksi normaaliakin kankeammin käsitetyn protestantismin tuote. Reteä jutustelu ja tsemppihenki on kuin täysin eriparia sen kanssa, että he eivät näytä käytöksellään noteeraavan toistensa fyysistä preesensiä ollenkaan.
Ja paljonkohan tästä on mahdollisesti eräänlaista outoa myöhäistä sukupuoliseparaatiota - näissä tilanteissahan primitiivinen sukupuolijaottelu elää paljon todennäköisemmin kuin vaikka siinä, näytetäänkö teeveessä naisnyrkkeilyä, tai onko maassa vaikka naispääministeri - ja paljonko taas ihan vain tiettyyn perustavaan kunnia- ja häpeäkulttuuriin sisältyvää tarvetta antaa jokaisen kärsiä itse omat kamppailunsa?
Oli miten oli, suomalaiset lähtevät matkoihinsa. Vähän aikaa korvat kuulevat kaiken puheen suomena, suorastaan kuin huonosti puhuttuna suomena. Tällöin huomaa myös, että eri kieliä puhutaan jotenkin eri lihaksin. Unkari ja suomi kuulostavat kaikkien vuosituhansien myllerrysten jälkeen aika samanlaisilta useimpiin maailman kieliin suhteutettuna. Jotenkin puhuminen lähtee samasta kohtaa kroppaa.
Tonavan saarella sijaitsevassa ulkoliikuntapuistossa minun alkoi yhtäkkiä vastustamattomasti tehdä mieli puhua suomea. Ehdin juuri ja juuri ajatella, että täällähän voi joku turisti ymmärtääkin, mitä sanon, kun tajusin, että näillä kahdella ololla tai ajatuksella oli luultavasti yhteiset juuret: tuuli oli varmaan kantanut paikalle saapuvan suomalaisten ryhmän jutustelun korviini ennen kuin tietoinen mieleni asian tajusi.
Tällaisessa tilanteessa, tämän tiedän tuhatkertaisesta kokemuksesta, on hyvin ongelmallista möläyttää, ettei ole niin vieras kuin porukka luulee. Sen vaikutus on kuin metsässä kävellessä joku puista alkaisi puhumaan. Silloin tulee myös olo, että puu on ymmärtänyt kaiken, ja suomalaisilla tulee vielä lisäksi jokin sellainen, että alkavat alkuperäisen rentoutensa korvaten näyttelemään itsejään. - "Naamioi mukavuutensa mukavuudella", kuten erään ystäväni kanssa päädyimme toteamaan eräästä tutusta nuoresta naisesta.
Suomalaiset ovat hassuja toheltajia. Rikkaammista maista tulevista ihmisistä todennäköisesti kaikkein ystävällisimpiä, jotenkin lapsellisellakin tavalla. Ne astuu joka paikkaan kuin hirsitupaan, mesoaa ja päivittelee. Kato - oho - joo - hei. Miehet ja nainen tulevat tässä nimenomaisessa porukassa hämmästyttävän konstailemattomasti juttuun; pohdin, onko jonnekin koillisen suuntaan viittaava murre osaselitys, vaiko ihan vain se, että nämä oikeasti tuntevat toisensa, eivätkä ammenna keskinäistä toimintaansa määrittäviä ajatuksiaan feisbuukista. (Eurooppalaisessa kulttuurissahan sukupuolten välit ovat usein enemmän kohteliaat kuin toverilliset. Amerikkalaisessa, jota Suomikin enenevästi edustaa, ne ovat sadonarsistiset.)
Nainen yrittää vetää leuan - se on tajutakseni monilla tytöillä jokin sellainen kuningashaaste. Miehet kannustavat ihan tohkeissaan, mutta huomioni kiinnittyy eurooppalaisittain hyvin outoon seikkaan: varmastikin ilmeisin tapa (kumilenkin puuttuessa, joka olisi se "japanilainen" ratkaisu tässä) auttaa puolen leuan kunnossa olevaa leuanvetäjää olisi työntää kevyesti alhaaltapäin. Mietin, tuleeko tämä edes mieleen kummallekaan miehelle, vaikka toistuvat rimpuilut tuottavat ihan biologian ja fysiikan lakien nojalla joka kerta huonomman tuloksen.
On aivan kuin jäyhyys ei lähtisi ainakaan tässä tapauksessa suoraan suomalaisten omasta olemuksesta, vaan olisi enemmän jokin kulttuurinen faktori, vähän kuin jonkin puoliväkisin sisäistetyn ja siksi normaaliakin kankeammin käsitetyn protestantismin tuote. Reteä jutustelu ja tsemppihenki on kuin täysin eriparia sen kanssa, että he eivät näytä käytöksellään noteeraavan toistensa fyysistä preesensiä ollenkaan.
Ja paljonkohan tästä on mahdollisesti eräänlaista outoa myöhäistä sukupuoliseparaatiota - näissä tilanteissahan primitiivinen sukupuolijaottelu elää paljon todennäköisemmin kuin vaikka siinä, näytetäänkö teeveessä naisnyrkkeilyä, tai onko maassa vaikka naispääministeri - ja paljonko taas ihan vain tiettyyn perustavaan kunnia- ja häpeäkulttuuriin sisältyvää tarvetta antaa jokaisen kärsiä itse omat kamppailunsa?
Oli miten oli, suomalaiset lähtevät matkoihinsa. Vähän aikaa korvat kuulevat kaiken puheen suomena, suorastaan kuin huonosti puhuttuna suomena. Tällöin huomaa myös, että eri kieliä puhutaan jotenkin eri lihaksin. Unkari ja suomi kuulostavat kaikkien vuosituhansien myllerrysten jälkeen aika samanlaisilta useimpiin maailman kieliin suhteutettuna. Jotenkin puhuminen lähtee samasta kohtaa kroppaa.
5.7.2018
politologinen tehtävänanto
Tenttiin, jos olisin proffa:
Tarkastele oheisen linkin mukaista puoluekohtaista ennakkoilmoitusaktiivisuutta¹. Mikä on mielestäsi syy siihen, että Piraatit, Muutos, Vihreät ja Vasemmisto täyttivät lomakkeet lähes sataprosenttisesti, ja muut eivät?
Käytä metapropositionaalista logiikkaa, eli arvioi väitelauseiden totuusarvosta² muodostetun käsityksen muuntelua poliittisessa avaruudessa.
http://www.vaalirahoitus.fi/fi/index/vaalirahailmoituksia/ilmoituslistaus/EUV2014.html
26.5.2014
¹) Ei toimi enää käytännössä tämän tehtävänannon tarkoituksessa: vain läpi päässeet (? tms.) enää listattu
²) Yrittää tarkoittaa tässä siis väitelauseiden mahdollisuutta välittää todellisuutta/totuutta ylimalkaan,
yleisellä tasolla
....
No tässä on kyllä todellinen paraatiesimerkki siitä, miten tärkeää tinkimätön viha voi olla luovan
ajattelun komponenttina. Nykyään uusleppoistuneena jos näkisin tuollaisen luettelon, se ei herättäisi
minussa minkäänlaisia tuntemuksia, muuta kuin ehkä että taas jotkut pellet pelleilee.
Tuolloin, vihan vallassa, pystyin näkemään suoraan tietyn "pienuuden" ja "tosissaan olon" kytköksen
politiikassa, eli pystyin havaitsemaan pelkältä metatasolta, kuinka todellisuuteen vähiten faktuaalisena
kenttänä suhtautuvat pelurit jyräävät muut vaaleissa, ja samalla vielä pystyin samana
päivänä tekemään kriittisiä huomioita myös maailman näkemisestä faktakenttänä, siis tuollaisen käsityksen
tietystä rajoittuneisuudesta, immanenssista. Ne olivat hienoja aikoja. Dies irae, dies illa!
Tenttiin, jos olisin proffa:
Tarkastele oheisen linkin mukaista puoluekohtaista ennakkoilmoitusaktiivisuutta¹. Mikä on mielestäsi syy siihen, että Piraatit, Muutos, Vihreät ja Vasemmisto täyttivät lomakkeet lähes sataprosenttisesti, ja muut eivät?
Käytä metapropositionaalista logiikkaa, eli arvioi väitelauseiden totuusarvosta² muodostetun käsityksen muuntelua poliittisessa avaruudessa.
http://www.vaalirahoitus.fi/fi/index/vaalirahailmoituksia/ilmoituslistaus/EUV2014.html
26.5.2014
¹) Ei toimi enää käytännössä tämän tehtävänannon tarkoituksessa: vain läpi päässeet (? tms.) enää listattu
²) Yrittää tarkoittaa tässä siis väitelauseiden mahdollisuutta välittää todellisuutta/totuutta ylimalkaan,
yleisellä tasolla
....
No tässä on kyllä todellinen paraatiesimerkki siitä, miten tärkeää tinkimätön viha voi olla luovan
ajattelun komponenttina. Nykyään uusleppoistuneena jos näkisin tuollaisen luettelon, se ei herättäisi
minussa minkäänlaisia tuntemuksia, muuta kuin ehkä että taas jotkut pellet pelleilee.
Tuolloin, vihan vallassa, pystyin näkemään suoraan tietyn "pienuuden" ja "tosissaan olon" kytköksen
politiikassa, eli pystyin havaitsemaan pelkältä metatasolta, kuinka todellisuuteen vähiten faktuaalisena
kenttänä suhtautuvat pelurit jyräävät muut vaaleissa, ja samalla vielä pystyin samana
päivänä tekemään kriittisiä huomioita myös maailman näkemisestä faktakenttänä, siis tuollaisen käsityksen
tietystä rajoittuneisuudesta, immanenssista. Ne olivat hienoja aikoja. Dies irae, dies illa!
kuopusten taikavoimat
Näin tänään pikkutytön itkevän näköalatornissa, hän oli peloissaan korkeassa paikassa. Muu perhe koetti saada häntä rohkaisemaan mielensä ja jakeli kaikenlaisia käytännön ohjeita. Pohdin, oliko vanhempien suhtautuminen jonkinlainen tietoinen kasvatusmetodi - "pelko ei saa jäädä päälle", tms.
Olin silti epäluuloinen, onnistuuko moinen lepyttely: olen ajatellut jo pidemmän aikaa, että pelossa on kyse nimenomaan pitkälti jonkinlaisesta perimmäisestä epäluottamuksesta sitä kohtaan, että omasi ovat puolellasi jossakin elementtien vastaisessa taistelussa, ja että hätä tulee ymmärretyksi.
Keskinäisen luottamuksensa varassa yhteisö leijuu 10 senttiä ilmassa kuin jonkin magneettityynyn tai ponttoonin varassa, ja luottamusverkoston "heikoin lenkki" - pienin, kiusatuin, oudoin jne. - voikin olla tässä suhteessa nimenomaan "rationaalisin". Toiset yrittävät kasvattaa hänet sisään omiin illuusioihinsa.
En tiedä, kannattaako tästä nyt vetää kauskantoisia johtopäätöksiä, mutta parkuminen ainakin vahvistui seuraavaan kerrokseen ylöspäin jatkettaessa.
4.7.2018
Näin tänään pikkutytön itkevän näköalatornissa, hän oli peloissaan korkeassa paikassa. Muu perhe koetti saada häntä rohkaisemaan mielensä ja jakeli kaikenlaisia käytännön ohjeita. Pohdin, oliko vanhempien suhtautuminen jonkinlainen tietoinen kasvatusmetodi - "pelko ei saa jäädä päälle", tms.
Olin silti epäluuloinen, onnistuuko moinen lepyttely: olen ajatellut jo pidemmän aikaa, että pelossa on kyse nimenomaan pitkälti jonkinlaisesta perimmäisestä epäluottamuksesta sitä kohtaan, että omasi ovat puolellasi jossakin elementtien vastaisessa taistelussa, ja että hätä tulee ymmärretyksi.
Keskinäisen luottamuksensa varassa yhteisö leijuu 10 senttiä ilmassa kuin jonkin magneettityynyn tai ponttoonin varassa, ja luottamusverkoston "heikoin lenkki" - pienin, kiusatuin, oudoin jne. - voikin olla tässä suhteessa nimenomaan "rationaalisin". Toiset yrittävät kasvattaa hänet sisään omiin illuusioihinsa.
En tiedä, kannattaako tästä nyt vetää kauskantoisia johtopäätöksiä, mutta parkuminen ainakin vahvistui seuraavaan kerrokseen ylöspäin jatkettaessa.
4.7.2018
tiistai 3. heinäkuuta 2018
helsinki City
Annan omintakeiselle bluesartistille Sörkän metroasemalla 50 senttiä ja tanssahtelen tovin musiikin tahdissa hieman etäämpänä. Matkustan myöhemmin metrossa huvikseen, laitan vain pari minuuttia käytetyn kertalipun lippuautomaatin tulostusaukkoon - ehkä joku löytää sen ja käyttää - ja katson, kuinka seuraava käyttäjä ei huomaa sitä. Lippu lentää hänen tulostamansa uuden lipun alta pois aukon kohdalta, leijailee automaatin eteen hieman viistoon lattialle. Hetken päästä muissa asioissa kulkeva virastonaisen näköinen tyyppi astuu sen päälle.
Tulen mBariin töihin ja bongaan tyttöjä. Hävytön hyvinvointi käynnissä, jengi vetää ylihintaisia nautintoaineita ja jopa ylihintaista ravintoa. Musiikki on ikuisen sivuamisen musiikkia. Kauneimmilla tytöillä on formaattiviileät poikaystävät, jotka näyttää opetelleen elämää ihan tahallaan jostain teeveesarjojen takana avautuvalta absoluuttisen elämänperformanssin kedolta. On kansainvälistä ja vieraantuneen onttoa samalla. Silti viihdyn täällä vähän kuin avaruusasemalla josta voi matkustaa tulevaisuuteen, jos on varaa. Katselen ympärillä lähtöönvalmistautuvia ihmisraketteja.
Annan omintakeiselle bluesartistille Sörkän metroasemalla 50 senttiä ja tanssahtelen tovin musiikin tahdissa hieman etäämpänä. Matkustan myöhemmin metrossa huvikseen, laitan vain pari minuuttia käytetyn kertalipun lippuautomaatin tulostusaukkoon - ehkä joku löytää sen ja käyttää - ja katson, kuinka seuraava käyttäjä ei huomaa sitä. Lippu lentää hänen tulostamansa uuden lipun alta pois aukon kohdalta, leijailee automaatin eteen hieman viistoon lattialle. Hetken päästä muissa asioissa kulkeva virastonaisen näköinen tyyppi astuu sen päälle.
Tulen mBariin töihin ja bongaan tyttöjä. Hävytön hyvinvointi käynnissä, jengi vetää ylihintaisia nautintoaineita ja jopa ylihintaista ravintoa. Musiikki on ikuisen sivuamisen musiikkia. Kauneimmilla tytöillä on formaattiviileät poikaystävät, jotka näyttää opetelleen elämää ihan tahallaan jostain teeveesarjojen takana avautuvalta absoluuttisen elämänperformanssin kedolta. On kansainvälistä ja vieraantuneen onttoa samalla. Silti viihdyn täällä vähän kuin avaruusasemalla josta voi matkustaa tulevaisuuteen, jos on varaa. Katselen ympärillä lähtöönvalmistautuvia ihmisraketteja.
7.1.2014
DJ lahjattomuustutkimuksen esineenä
DJ:nä toimiminen on yhteiskunnallisen nolluuden muoto, ehkä länsimaisen tyhjyyden näkyvin oire. Tyypit esiintyy siten ettei ne tuo itsestään mitään riskialtista esille, mutta koettaa ottaa kunnian tuurista. Vähän kuin lottovoittajat perustaisivat killan. Erityisen vastenmielistä tuosta nollashowsta tekee se, että se on kaapannut taiteen kentän, jossa pitäisi kuitenkin uudelleenjärjestellä todellisuutta, eikä silittää sitä myötäkarvaan.
23.8.2014
DJ:nä toimiminen on yhteiskunnallisen nolluuden muoto, ehkä länsimaisen tyhjyyden näkyvin oire. Tyypit esiintyy siten ettei ne tuo itsestään mitään riskialtista esille, mutta koettaa ottaa kunnian tuurista. Vähän kuin lottovoittajat perustaisivat killan. Erityisen vastenmielistä tuosta nollashowsta tekee se, että se on kaapannut taiteen kentän, jossa pitäisi kuitenkin uudelleenjärjestellä todellisuutta, eikä silittää sitä myötäkarvaan.
23.8.2014
maanantai 2. heinäkuuta 2018
Vaikuttaisi kuin olemisen instanssit olisivat vankiloita, joihin puhdas instanssiton Oleminen tihkuu vain vähäisissä määrin, ja näyttäytyy silloin houkuttavan kauniina. Kai itsemurhaaja jollain tavalla tavoittelee tuota, siinä missä muutkin ekstaasille uhraajat.
Antal Szerbin romaanissa "Kuunvalo ja matkamies"¹ joku sivuhenkilö spekuloi, että kristinusko on yritys rajoittaa luonnonkansoille ominaista pelonsekaista viettiä kuolemaan. Kaksiportainen järjestelmä, jossa elämä ja kuolema tavallaan asetetaan keskinäissuhteeseen, niin ettei niiden välillä koe joutuvansa välttämättä valitsemaan tms. Esim. kuulemma viikinkien ja muiden pohjoisten kansojen käännytys toi kristinuskon hetkeksi lähemmäksi alkukantaista kuolemankulttia, mm. luostarilaitos alkoi kukoistaa.
3.9.2014
¹) Ei taida löytyä suomeksi
Antal Szerbin romaanissa "Kuunvalo ja matkamies"¹ joku sivuhenkilö spekuloi, että kristinusko on yritys rajoittaa luonnonkansoille ominaista pelonsekaista viettiä kuolemaan. Kaksiportainen järjestelmä, jossa elämä ja kuolema tavallaan asetetaan keskinäissuhteeseen, niin ettei niiden välillä koe joutuvansa välttämättä valitsemaan tms. Esim. kuulemma viikinkien ja muiden pohjoisten kansojen käännytys toi kristinuskon hetkeksi lähemmäksi alkukantaista kuolemankulttia, mm. luostarilaitos alkoi kukoistaa.
3.9.2014
¹) Ei taida löytyä suomeksi
Alan yhä enemmän ymmärtää sen Wittgensteinin ja ehkäpä myös Herakleitoksen huolen, että ihmiset tuntuvat luulevan ymmärtävänsä asioita silloinkin kun eivät oikeastaan ymmärrä.
Ihmisten kokemus ymmärryksestä on oikeastaan yleisestikin se, että "tässä asiassa ei tullut vastaan elementtiä josta minulla ei olisi jokin käsitys". Sanomattakin selvää, että Wiion lait purevat tällaiseen. Mitä yksinkertaisempi asia, oikeastaan sitä varmemmin se ymmärretään väärin arkijärjen mandaatilla, ts. siinä ihmisillä on enimmin harha omasta asiantuntemuksestaan.
5.9.2014
Ihmisten kokemus ymmärryksestä on oikeastaan yleisestikin se, että "tässä asiassa ei tullut vastaan elementtiä josta minulla ei olisi jokin käsitys". Sanomattakin selvää, että Wiion lait purevat tällaiseen. Mitä yksinkertaisempi asia, oikeastaan sitä varmemmin se ymmärretään väärin arkijärjen mandaatilla, ts. siinä ihmisillä on enimmin harha omasta asiantuntemuksestaan.
5.9.2014
Mietin usein sitä Dostojevskin määritelmää, että "ihminen on kaksijalkainen kiittämätön olio". Nimittäin harvoja hyviä puolia katolisessa kasvatuksessa on, että nukkumaan mennessä tulee usein jokin "jotain on kiittäminen" -olo, jonka pystyy laukaisemaan aika helposti. Kuivuus sateen jälkeen, lämpö kylmässä, ruoka nälässä, tuommoiset. En pidä mitään itsestäänselvänä, ja vaikken ikinä rukoile, tunnen silti juuri tuon olon, joka kai joillain edellyttää benji-hyppyä.
Kiitollisuuden tunne koetaan kai kulttuurissamme hyvin epämiehekkäänä. Se on eräs tärkeä suoraviivaisuuden jarruttaja.
15.9.2014
Kiitollisuuden tunne koetaan kai kulttuurissamme hyvin epämiehekkäänä. Se on eräs tärkeä suoraviivaisuuden jarruttaja.
15.9.2014
Olin kerran parikymppisenä ydinvoiman vastaisessa mielenosoituksessa, mutta lähinnä kai sillä perusteella, että vastustin suurteollisuutta ja yhteiskunnan toimivuutta ylimalkaan, jopa kaikkea kulmikasta ja digitaalista.
Olen oikeastaan varmaan aina tuosta lähtien jollain tasolla ihmetellyt ydinvoimaa nimenomaisena ahdistuksen kohteena. Ensinnäkin pukujätkät ja jakkunaiset kyllä miljoonaa kautta tuhoaa toisella kädellä sen, mitä toisella piipittää, siis mitä energiatalouteen tulee - mutta ei tässä vielä mitään. Ihmeellisintä on, että ydinvoima on ylivoimaisesti "puhtain" energiamuoto fossiilisten kulutuksen ja saasteiden suhteen, vaikka siinä on tietysti toki se riskikomponentti.
Jotenkin kuitenkin tuntuu, että vihreiden vastustus ydinvoimaan on jotenkin, että ne vastustaa Valtaa ja Voimaa, Behemothia. Ydinvoimahan on nimittäin myös ehkä ainoa energiamuoto, jonka toimivuus asettaa meidät itsemme panttivangikseen: ydinsaaste tuhoaa meidätkin välittömästi. Sen sijaan hiilen poltto ja vastaavat jättää meidät hitaasti lämpenevään kattilaan¹, jossa on kuluttajana "mukavaa" hamaan loppuun asti. Fossiilisten tuhlaaminen on transitiivisempaa, ydinvoima on siihen nähden "traaginen" tapahtumisen laji, eli joudumme kohtaamaan ristiriitaisuutemme omissa teoissamme kuin seitsenmiljardipäinen Oidipus.
18.9.2014
Tarkoitan, jollain lailla juuri ydinvoima on "rehellisin" energiamuoto, siinä näkyvät välittömästi ne panokset,
millä tässä pelataan. Asetamme itsemme siinä periaatteessa saman sukupuuttoriskin alle kuin muutkin lajit.
¹) Näin tämä silloisen tietämykseni ja myöskin nykyisen yleiskäsityksen mukaan on. Tietyn eskatologisen
sävyn vaistosin ajatuskulussa ja parlancessa sinänsä muistaakseni jo joskus vuosituhannen alkuvuosina,
mutten uskaltaisi kyllä tuon nojalla mennä väittämään puheita ilmaston lämpenemisestä huuhaaksi.
Olen oikeastaan varmaan aina tuosta lähtien jollain tasolla ihmetellyt ydinvoimaa nimenomaisena ahdistuksen kohteena. Ensinnäkin pukujätkät ja jakkunaiset kyllä miljoonaa kautta tuhoaa toisella kädellä sen, mitä toisella piipittää, siis mitä energiatalouteen tulee - mutta ei tässä vielä mitään. Ihmeellisintä on, että ydinvoima on ylivoimaisesti "puhtain" energiamuoto fossiilisten kulutuksen ja saasteiden suhteen, vaikka siinä on tietysti toki se riskikomponentti.
Jotenkin kuitenkin tuntuu, että vihreiden vastustus ydinvoimaan on jotenkin, että ne vastustaa Valtaa ja Voimaa, Behemothia. Ydinvoimahan on nimittäin myös ehkä ainoa energiamuoto, jonka toimivuus asettaa meidät itsemme panttivangikseen: ydinsaaste tuhoaa meidätkin välittömästi. Sen sijaan hiilen poltto ja vastaavat jättää meidät hitaasti lämpenevään kattilaan¹, jossa on kuluttajana "mukavaa" hamaan loppuun asti. Fossiilisten tuhlaaminen on transitiivisempaa, ydinvoima on siihen nähden "traaginen" tapahtumisen laji, eli joudumme kohtaamaan ristiriitaisuutemme omissa teoissamme kuin seitsenmiljardipäinen Oidipus.
18.9.2014
Tarkoitan, jollain lailla juuri ydinvoima on "rehellisin" energiamuoto, siinä näkyvät välittömästi ne panokset,
millä tässä pelataan. Asetamme itsemme siinä periaatteessa saman sukupuuttoriskin alle kuin muutkin lajit.
¹) Näin tämä silloisen tietämykseni ja myöskin nykyisen yleiskäsityksen mukaan on. Tietyn eskatologisen
sävyn vaistosin ajatuskulussa ja parlancessa sinänsä muistaakseni jo joskus vuosituhannen alkuvuosina,
mutten uskaltaisi kyllä tuon nojalla mennä väittämään puheita ilmaston lämpenemisestä huuhaaksi.
Katselin dokkarin Boeingin 747:n eli maailman ikonisimman lentokoneen ("Jumbo Jet") valmistamisesta. Ne tyypit oli, kun ne rakensi vasta teitä tuotantolaitoksen pystyttämisestä varten metsään, että ei tää voi olla, että tämmöistä maailmassa edes voi olla olemassa, mitä me ollaan täällä tekemässä. Ilman tietokoneita ne joutui joillain fläppitauluilla siellä pitämään kirjaa miljoonista nauloista hirveässä kiireessä, ja ne oli tekemässä jotain, siis sen kokoista ja funktioiltaan sellaista konetta kaikkien koneiden - ei vain lentokoneiden - joukossa, mitä ei ollut koskaan aiemmin ollut.
Siinä oli jotenkin tosi ristiriitaiset tunteet seuratessa, että onko tämä hyörivä porukka kasa saastuttavia ja itsetuhoisia ja koko maapallolle vaarallisia oidipaalisia termiittejä, vaiko sittenkin uskomattomia romantiikan alan sotureita, jotka pystyy mihin vain kokeillakseen, miltä tuntuu tehdä jostain unestaan totta.
19.9.2014
Siinä oli jotenkin tosi ristiriitaiset tunteet seuratessa, että onko tämä hyörivä porukka kasa saastuttavia ja itsetuhoisia ja koko maapallolle vaarallisia oidipaalisia termiittejä, vaiko sittenkin uskomattomia romantiikan alan sotureita, jotka pystyy mihin vain kokeillakseen, miltä tuntuu tehdä jostain unestaan totta.
19.9.2014
skyytti
Räkälässä baaritiskiin nojaa eräs viimeisistä asiakkaista, kasvonpiirteiltään ja liikeradoiltaan melko artikuloimattoman oloinen romuluinen mies. Illan teemat ovat selvät: vapaamuotoisia karaokeaarioita ja "kristillisdemokratian" ylistämistä "liberaaliin demokratiaan" verrattuna.
Kaverin kristillisyystulkinta on selvästi tätä osastoa, jossa Taivaan Isä on luonut omat ja itsestä tutun tuntuiset porukat joko reilusti ennen kaikkia muita taikka ainakin aivan erityisellä huolella.
"Skyytti!!¹", jätkä mylvii saaden baarin harvalukuisen yleisön pohtimaan, mihin kohtaan miehen rintakehää megafoni on piilotettu. "Skyyttii!! Minne se on taas karannut?"
Kun Skyytti löytyy luimistelemasta isäntänsä selän takaa, se tuo hyvin elävästi mieleen Mies vailla menneisyyttä -elokuvasta tutun tyttökoira Hannibalin, joka isäntänsä ilmoituksen mukaan "puree asukkaalta nenän pois", jos vuokraa ei kuulu ajallaan.
"Skyyttii!!! Mihin ihmeeseen olet taas juossut?", isäntä ulvoo. "Oletteko nähneet Skyyttiä?", mies kysyy enemmän maailmalta kuin paikallaolijoilta, ja ottaa hetkeksi lisävauhtia mylvintäänsä kyynärpäänsä tiskille laskien. Skyytti löytyy taas hänen selkänsä takaa.
"Skyytti!!", mies räksyttää, ja tällä kuudennella kerralla näen jo aivan selvästi hänen häntänsä heiluvan. "Skyyttiii, missä olet?" "Olen tässä sinun selkäsi takana, kuten yleensä, kun katsot kiihkeimmin eteenpäin", kuuluu Skyytin hiljainen oppinut ääni nurkasta.
2.7.2018
¹) Kaikista kiihkeimpien, oletetuista väkivaltaisista nomadijuuristaan ylpeiden unkarilaisten nationalistien
eräänlainen toteemisana.
Räkälässä baaritiskiin nojaa eräs viimeisistä asiakkaista, kasvonpiirteiltään ja liikeradoiltaan melko artikuloimattoman oloinen romuluinen mies. Illan teemat ovat selvät: vapaamuotoisia karaokeaarioita ja "kristillisdemokratian" ylistämistä "liberaaliin demokratiaan" verrattuna.
Kaverin kristillisyystulkinta on selvästi tätä osastoa, jossa Taivaan Isä on luonut omat ja itsestä tutun tuntuiset porukat joko reilusti ennen kaikkia muita taikka ainakin aivan erityisellä huolella.
"Skyytti!!¹", jätkä mylvii saaden baarin harvalukuisen yleisön pohtimaan, mihin kohtaan miehen rintakehää megafoni on piilotettu. "Skyyttii!! Minne se on taas karannut?"
Kun Skyytti löytyy luimistelemasta isäntänsä selän takaa, se tuo hyvin elävästi mieleen Mies vailla menneisyyttä -elokuvasta tutun tyttökoira Hannibalin, joka isäntänsä ilmoituksen mukaan "puree asukkaalta nenän pois", jos vuokraa ei kuulu ajallaan.
"Skyyttii!!! Mihin ihmeeseen olet taas juossut?", isäntä ulvoo. "Oletteko nähneet Skyyttiä?", mies kysyy enemmän maailmalta kuin paikallaolijoilta, ja ottaa hetkeksi lisävauhtia mylvintäänsä kyynärpäänsä tiskille laskien. Skyytti löytyy taas hänen selkänsä takaa.
"Skyytti!!", mies räksyttää, ja tällä kuudennella kerralla näen jo aivan selvästi hänen häntänsä heiluvan. "Skyyttiii, missä olet?" "Olen tässä sinun selkäsi takana, kuten yleensä, kun katsot kiihkeimmin eteenpäin", kuuluu Skyytin hiljainen oppinut ääni nurkasta.
2.7.2018
¹) Kaikista kiihkeimpien, oletetuista väkivaltaisista nomadijuuristaan ylpeiden unkarilaisten nationalistien
eräänlainen toteemisana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)