lauantai 25. heinäkuuta 2020

Ideologioiden itseisarvoinen väistely johtaa siihen, että oma elämäntunne saa julistuksen muodon. 

*

Jotenkin päin olo maailmassa. Puun tunnustus, että tuulee.

*

Nykyään Roomasta pääsee muutamassa tunnissa paikkoihin, joissa ei oltu kuultu valtakunnasta sen luhistuessa pihahdustakaan.

*

"Jeesustelun" kanssa symmetrinen pahuuden muoto, yhtä teennäinen ja normipaineesta johtuva. Miksi sille ei ole sanaa?

sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

hologrammietiikka

Olen pannut merkille hämmentävän tendenssin nykyisessä länsimaisessa kulttuurissa: eräänlaisen hologrammietiikan.

Se toimii jotenkin niin, että juuri pidättäytymällä ilmenemästä mitenkään henkilö kokeekin sijaitsevansa eräänlaisessa eettisen origon positiossa. Eli sisällöstä tapeltaisiin vain näennäisesti, ja oikeasti ihanne olisikin tämä tietty vallalla latautunut nolluus. Tavallaan se mikä edellisellä kulttuurikaudella oli "annas kun minä näytän", on nyt se, että "lällällää, epäonnistuit spektaakkelissa".

Jotenkin niin, että "en kylläkään sitoudu siihen positioon, josta käsin käytöksesi/sanomisesi olisi ilmeisen tuomittavaa, mutta tuomitsen käytöksesi/sanomisesi silti". Ikään kuin linkitytään opportunistisesti erilaisiin tuomitsemisen traditioihin, mutta ilman sitä vanhanaikaista periaatetta, että kielteisyydelle pitäisi olla jonkinlainen pantti tai syy edes näiden sanojen laajimmassa merkityksessä. Tuomitaan ikään kuin tuomitsemisen ilosta.

"En sitoudu tähän työpaikkaan, mutta siinä pitäisi olla vähemmän kiusaamista." "En sitoudu tähän joukkueseen, mutta kiellän ilman muuta sinuakin olemasta millään tavoin sisällä siinä." "En sitoudu veganismiin, mutta tuomitsen lihansyöntisi." "En halua missään nimessä perhettä ainakaan vielä, enkä sitoudu mihinkään feminismin lajiinkaan, mutta tuomitsen strippibaarit." Ja näin edelleen ad infinitum. 

Juuri tämä tällainen "voisin periaatteessa ehkä vielä olla kiinnostunut hakeutumaan positioon, jossa tarvitsisin tätä tuomitsemisenergiaa johonkin, joten varaan position varmuuden vuoksi jo nyt". - Jotenkin tämä liittyy siihenkin, että Netflix-orientoitunut henkilö pystyy kokemaan asioita tylsinä uskomattoman laajalla spektrillä. Eli tavallaan "en ole sitoutunut omaan viihtymiseeni tässä maailmassa, mutta tuomitsen toki mälsyytesi".