laumanjohtaja

"yhtä välittömästi ja kyseenalaistamatta kuin aikanaan alkulauman johtajan signaalit"...

Aurinko paahtaa rinteessä olevalle verraten matalahkojen rakennusten ja rakennelmien ympäröimälle aukiolle kuin rangaistus. Metro- ja raitiovaunupysäkkien välillä huojuvat ihmiset näyttävät sillä jonkinlaisilta vaeltavilta beduiineilta, ja aukion reunalla kädet taskussa virnuileva flanööri saattaa siellä helposti kokea Quasimodon säteen lävistävän sydämensä jo ennen iltaa.

Eipä ihme siis, että sosialismin ränsistysjälkien siivoamisen myötä paikan keskelle ilmestynyt tuoreimman tyhjyydenpalvonnan estetiikkaa ilmentävä korokkeeton ja reunukseton suihkulähde vetää puoleensa virkistäytymisenjanoisia ihmettelijöitä. 
 Suihkulähde on myös tavallista ovelampi siinä suhteessa, että se sylkee ajoittain vain höyrymäistä vesisumua, toisena hetkenä nilkkoihin ylettyvää kevyttä kuplivaa vesisuihkua, taas kolmantena hetkenä miehen korkuista vesipylvästä, joka tulee kuin tykin suusta.

Seisoskelen kivenheiton päässä ja näen kokonaisen koululuokan opettajineen tepastelevan vesisumussa. Mieleeni juolahtaa ajatus, etteivät he ehkä tiedä suihkulähteen systeemiä, ja jään tiirailemaan kiinnostuneena, mitä seuraavaksi tapahtuu. Otan verrokkiryhmäksi pulut, joilla on selvästi hyvin samantyyppinen sosiaalinen järjestäytyminen kuin koululuokalla, paitsi että he ovat ihmissilmin katsottuna koko ajan välitunnilla tai syömässä.

Kun vesisuihku muuttuu nilkan korkuiseksi vaahdoksi, pikkuruisin ja heikkohermoisin tyttö kirkaisee kuuluvasti, ja siinä silmänräpäyksessä, ulkopuolisesta tarkkailijasta käsittämättömällä nopeudella, lähes koko porukka on ymmärtänyt jostain hiuksenhienosta vivahteesta, yhdistellen tytön reaktiota ja todellisuutta, että heitä uhkaa vaara alhaalta. Flegmaattisimmatkin, aikuisia äijä myöten, heilahtavat massan paineella samaan suuntaan. Moni kirkuu tai päästää jonkin muun äänen.

Kun vaarasta on selvitty, lauman keskinäinen sidos on tilapäisesti selvästi koholla. Seuraa vapautunutta naureskelua ja kaikenlaista haavojen nuoleskelua, keskinäistä sandaalien ja lettien asettelua ja kaikkea sen tyyppistä.

Onhan ihminen alkujaan tämmöinenkin. Ei kaikki valta suuntaa voimaan ja kunniaan. Quasimodoilen kotiin hyväntuulisena ja optimistisena: ehkä vain joitakin kymmeniä tuhansia vuosia, ja tämän elämäntunteen varaan nojaava etiikka ja estetiikka on tullut takaisin!

11.6.2018