Joskus tuntuu aivan kuin veganismi - ehkä poiketen tav. kasvissyönnistä - olisi jonkinlaista outoa lihan ja sitä kautta jopa tapon fetisointia rystyn kautta. Tai mikäköhän se on, jokin tanssiaskel kohti tappamisen tunnelmaa. Tukijalan siirto jostain kolmannesta pisteestä näennäisesti kauemmas julmuudesta, ja sen tukijalan varassa vapaa jalka siirtyy kutkuttavasti lähemmäs tappoa, tai ainakin subjekti valtaistuu "tappamisen" tai tuon minkä lie thanaattisen hallinnan suhteen.

Tuskin kaikissa tapauksissa on näin. Mutta psyykkinen heijausliike näkyy sitten toisissa ihmisissä aivan selvästi. Tämä on vähän kuin lumeen tai mutaan juuttuneen auton työntäminen. Vauhtia voi ja pitääkin hakea liikkumalla ensin vastakkaiseen suuntaan. - Tai hieman kuin nyrkkeilyssä lyönti vaatii etäisyyttä, ja nimenomaan lepotaukoa haluava menee lähelle, suorastaan "halaa" toista. - "Haluan uudellenmääritellä ja sterilisoida suhteeni sinuun, jotta voin tehdä sinulle jotain, enkä ole pakotettu tekemään jotain sinun kanssasi."

Ideologisessa ajattelussa taitaa mennä niin, että juuri tämä strateginen taso eliminoidaan häiritsemästä. Ideologisesti myönteinen ihminen kokee edellisessä mielessä rakkauden voittaneen erän, kun nyrkkeilijät halaavat toisaan. Oikeastihan ihmiset "tekevät tekojaan eivätkä tee, he eivätkä he", kuten Herakleitos sanoisi. 

7.3.2016