Vedonlyönti, köyhän kansan pörssi. Punaisia ja vihreitä nuolia, tarkkoja numeroita. Mies on se sukupuoli, joka pelaa. Unelmoi elinehtojensa kumoutumisesta.

hybridivaikuttimet sisällämme

- prologi: puolalaiset vuorikiipeilijät -

Maailman 14 korkeimmasta huipusta (niitä noteerataan yleisesti 14, koska tuon verran on yli 8 km korkeita erillisiä huippuja) 13:lle on ylipäätään kiivetty talvella (K2:lle ei). 9:ssä tapauksessa näistä ensimmäisenä huipulle ehättänyt henkilö tai porukka on ollut kokonaan puolalalainen, kerran puoliksi.

On vedettävä johtopäätös, että uskonnon ja nationalismin päällekkäisyys näköjään paitsi estää ("porvarillisen") kolmannen kaistan ilmestymisen maan lippuun, samalla aiheuttaa yksilöissä jonkinlaisen oudon paineen lavastaa itsensä kohtaaminen hyvin dramaattisesti - jos ei tuota nyt halua kutsua suoraan omalla nimellään masokismiksi.

Viittaan samalla (tšekko)slovakkien poissaoloon skenestä: Karpaatit eivät itsessään tosiaankaan selitä asiaa. Samalla on huomattava myös esimerkiksi vaikka venäläisten ja serbien poissaolo, ainakin tuon räikeän yliedustettuuden suhteen. Pelkät maalaiskristilliset perhearvot eivät siis myöskään riitä. Kyseessä on luultavasti tietty tilanne, jossa yhteisö on tiivis, mutta ihanne ainakin osittain yhteisön ulkopuolella. Olemassaoleva yksilöllisyys, jota ei tohtisi kuitenkaan yhteisön paineessa ilmentää. 
 Ja onko yksilöllisyys itse asiassa aina jotain vierauden janoa?

*

Lännessä on tätä nykyä vahvana meeminä pelko siitä, että Venäjä haluaa aktiivisesti heikentää ja hajottaa EU:ta. Minusta tuossa on sinänsä olemassaoleva ilmiö - regionaalisten valtaklikkien reviiririennot - luettu jossain määrin väärin tai yli. Lännessä on nimittäin tapahtunut (post)modernisaation myötä, ns. "hippiajan" jälkeen ennennäkemätön kehitys, jonka myötä ydinperhemalli on leikkautunut kokonaan irti sitä kantaneesta yleisemmästä sukuklaanimentaliteetista. Jo sotienvälisen ajan totalitarismit taisivat ilmentää eräänlaista urbanisaatioon liittyvästä perhekoon pienenemisestä koettua shokkiaaltoa.

Tällainen tulkinta ainakin selittäisi ideologioiden duaalisuuden: oli ikään kuin aiempaa suurempi pakko ilmentää korostuneen duaalista sukupuolijärjestelmää, missä "ylimääräiselle" feminiinisyydelle ja maskuliinisuudelle oli löydettävä jonkinlaiset tasapainotus- tai purkukanavat. Samallahan sisällissotatunnelmissa vaatii aina selityksensä myös hutu-/tutsi-ilmiö: rajanveto osapuolten välillä on usein äärettömän hankalaa. Samanlaisen elinkeinon piirissä olevat sukulaiset saattoivat ajautua sympatian ja antipatian varassa eri puolille.

* 

Lopulta ydinperheestä on tullut länsimaissa eräänlainen yksilön harkinnanvarainen elämäntapavalinta muiden joukossa. Sen kuvitteleminen ainakaan seksuaalisesti luonnolliseksi rakenteeksi vaatii vallitsevalla pornon tarjonnalla jo käytännössä jonkinlaista sivistymättömyyttä: pikemminhän on tilastojen valossa niin, että mitä vahvempi perinnesidonnaisuus moraalissa, sitä suurempi ja oudompi pornon kulutus. (Pakistan taisi jossain vaiheessa olla eläinpornon kulutuksen kärjessä, tällainen nippeli jäi mieleen ajoilta jolloin näitä ilmiöitä aloin laajemmin ruotimaan.)

Läntisellä individualisaatioprosessilla on kuitenkin ollut seurauksenaan selvästi sekin, että yleisempi yhteiskunta on lakannut kokemasta vastuuta edellytysten luonnista ihmisten lisääntymisstrategioiden toteuttamiselle. Ja koska tietynlaisesta luonnottomuudestaan huolimatta kahden yksilön liittoutuminen lisääntymisyksiköksi ei ole vielä saanut minkäänlaista varteenotettavaa haastajaa, samalla kun perheyksikön omat vaatimukset ovat - tai siis olisivat - räikeässä ristiriidassa uskonnollisen liberalismin hellimän talousjärjestelmän eli globaalin finanssikapitalismin vaatimusten kanssa, ollaan päädytty tilanteeseen, jossa länsimaiden oma sosiaalipsykologinen tila vetää kahteen suuntaan.

Yhtäältä on se moraali, joka vetää kohti vielä pienempää perheyksikköä, pelkkää huoltajan ja lapsen bondia, mahdollisesti sillä lisällä, ettei huoltajuuden, äitiyden tai edes naiseudenkaan tarvitse langeta yhteen. Toisaalta on sitten uuskonservatiivinen moraali, jolle kasvaa luonnollista kannatuspohjaa uusimpaan moraaliseen suunnanmuutoksen mukaan pääsemättömistä tai haluamattomista ihmisistä laidasta laitaan. 

Jälkimmäisen ryhmän painoarvo lienee suurempi maalla, Itä-Euroopassa, miesten keskuudessa, vanhemman väen piirissä ja elinkeinoelämässä. Uskonnollistuvaa liberalismia à la "minä ja valintani" kannattavat taasen eri vahvuuksina, yllätys yllätys, ihmiset, joilla elämä avautuu kokemuksellisesti edessään mahdollisuuksina: alle mummoikäiset ja varsinkin lapsettomat naiset, nuoret laajemminkin, "koulutetut" (lainausmerkit siksi, että koulutus ja sivistys ovat niin usein ilmeisen eri paria), urbaanit tai paikanvaihtoja muuten kaihtamattomat, kasvoiltaan kauniit jne.

*

Jostain syystä media ei suostu näkemään, että duaalisuus on länsimaissa sisällä. Olemme kriisissä siksi, että meillä ei ole tällä hetkellä yhteiskunnanlaajuisia jaettuja visioita siitä, miten voisimme siirtyä uuteen, virtuaalis-digitaalisen spektaakkelin aikaan niin, ettei vähintään puolet väestöstä joudu sen takia tinkimään elämänlaadustaan. Tämä asia on itsessään simppeli. Ongelman ratkaiseminen paikallistasolla voi olla nykyihmisten jo äidinmaidossa imemistä vapauksista tinkimättä sen sijaan aika vaikeaa. Kirjoitinkin muistiin lähinnä taustoittaakseni EU-vaalien myötä käytävää debattia.

Sitä voi etsiä onnea tai etsiä mieltä.