kielen eroosio

Ystäväni veistelee romaania:

[...] "Nyt meidän täytyy vain löytää ovi labyrinttiin", Björn Cosimo sanoi tiiraillen nälkäisiä pimeyksiä heidän edellään, heidän askeltensa kaikuessa yli varjojen. Automaton surisi hetken. "Itseasiassa", se sanoi metallisella, mekaanisella äänellään. "Kyseessä ei määrityksellisesti ole labyrintti vaan sokkelo. Labyrintti koostuu yhdestä käytävästä, joka käsittää koko labyrintin reitin, kun taas sokkelo on monikäytäväinen, eksyttämistarkoituksessa rakennettu--"

"Automaton", Björn Cosimo keskeytti. "Näytä valoa, aivan kuin tuolla edessäpäin näkyisi jotain."

Wikipedian mukaan alkuperäinen Labyrintti oli suorastaan niinkin kompleksi, ettei sen tekijä itse meinannut löytää siitä ulos. 

 Sittemmin kuitenkin sen visuaalisesta representaatiosta tuli eräänlainen symboli, jolloin se pelkistyi sokkelosta labyrintiksi kapeassa mielessä. Tavallaan siis tuo automatonin tulkinta on oikeastaan itseään fiksumpi, niin kuin ehkä aika useinkin käy, kun faktoihin keskittyy.

Asiat ovat kallellaan pelkistymään merkitsemisen ja edustamisen kautta ratkaisevasti vähemmiksi. Niiden taakse jää kolo, johon on mahdollisesti laitettava uusi käsite. Kieltäkin koskee eroosioilmiö.

27.2.2017