"Kivapuhe" on kritiikin kohteena tietysti siinä mielessä härskisti valittu, että se on symmetrinen käsite "vihapuheen" kanssa. Eli tämmöistä sanaa ei olisi ilman tätä syntyhistoriaa kenties koskaan muodostettu.

Jotain tämänkin käsitteen mahdollisuus maailmassamme ehkä silti indikoi. "Kivuushan" on pseudomoraalinen käsite, sen merkityssisältö palautuu lähinnä johonkin sellaiseen, että "epäpelottava", esimerkiksi lapsen näkökulmasta. "Setä on kiva." Kiva ei ole millään muotoa sama kuin "hyvä" tai mitään muutakaan painavampaa.

Itse asiassa voi jopa olla, että setä tai täti huijaa. Antaa tikkarin lapselle ja hirttää isän. Kyllä näitä on nähty, vieläpä alle vuosisata sitten.
 Tämä on hyvä pitää mielessä, jos haluaa pysytellä kiinteällä maalla. 

21.6.2018