metsänvartija (eli maanviljelyynlankeemus)

Kain, rokkikukko, ei suostunut panemaan äitiään vaan halusi nuorempia ja hotimpia mimmejä. Heille hän näytti aidatun maan suojelussa oppimiaan taikatemppuja, käärmeentappoa ja muuta. Voitte kuvitella mikä vaikutus: juuri käärmeen tappo koston vimmassa - se oli purrut Eevaa sormeen - oli todistanut mimmeille, että mies ja nainen voivat rakastaa toisiaan luomakuntaa enemmän.

Isän kytevä freudilainen kateus Kainin suodattamattoman äidinrakkauden valossa paistetusta egosta ja sen tuottamasta vimmaisesta aikaansaantitaipumuksesta syttyi pojan röyhkeän eleen myötä ilmiliekkeihin, ja isä alkoi järjestellä perintönsä jättämistä pikkuveli Abelille. Abel oli enemmän sellainen vässykkä, toki hirmu mukava tyyppi. Ilkeiden kielten mukaan hän ei viihtynyt lampaiden parissa pelkkää hyvyyttään. Huolestuneet vanhemmat kyselivätkin joskus Kainilta, missä Abel, mutta Kainilla oli aina jotain omia piiperryksiä käynnissä. "Mistä minä tiiän. Menkää pois."

Ai keiden ilkeiden kielten? No Kainilla ja Abelilla oli tietysti siskokin, tai itse asiassa jopa useita - tarinoissa unohdetaan usein mykät, eli ne, joilla ei ole riidan aiheita. Tyypillisesti siskot olivat kaikki Kainin vaimoja, koska Kainilla oli enemmän pakurikääpää, mutta jotkut toki myös Abelin. Kain oli siitä metka, että hän arvasi äitinsä kanssa jo aivan pikkuisena paljon aikaa vietettyään erinäistä naistensa sielunliikkeistä. Törkimyksenä ja hedonistina hän kuitenkin saattoi alikäyttää tätä osaamistaan, esimerkiksi laiminlyödä leidejä happopäissään maillaan samoillessaan. Näin syntyi kauneus kahdeksantenatoista päivänä, kun huomio jakautui.

Loppu tiedetäänkin: syntyi perkeleellinen riita. Ensin Kain perusti Charlie Manson -tyylisen tilan, jossa asui vaimoineen, joita alkoi pitää "ominaan". Isä oli viimeistään tässä vaiheessa vanhana puoli-impotenttina täysin palkein Abelin puolella. Eevan äidinrakkaus alkoi saada marttyyrimaisia ja masokistisia sävyjä. Yhtenä päivänä Abel ilmestyi Kainin kämpille vaatien tätä pysymään poissa isänsä mailta perintösopimuksen mukaisesti. Kain mätkäisi häntä halolla päähän. Kallo halkesi, bileet loppui.

Omantunnon kuultiin kyselevän ihmisiltä vielä vuosituhansien päästäkin: "Missä on se puoli sinusta, joka pärjäsi metsässä?" Ihminen vastasi pää painuksissa niin rehellisesti kuin osasi: "Mistä minä tiiän. Mikä metsäni vartija minä olen?"

21.6.2018