Jotenkin 'hyvinvointi' ja sen aattellinen korostus, siis sellainen, että koruliikkeen ikkunaa ei saa särkeä¹, on jotain sukua sille, että vaaditaan jonkinlaisen hypnoosin pysyvyyttä. Tavarat kantaa jotenkin sitä hypnosta. Sen näkee pornosta tai vaikka dekkareista, kuinka siellä on usein settinginä sellainen jumalgalleriamainen materiaalinen yltäkylläisyys, mutta samalla hirvittävän kapea henkinen liikkumatila. Tämä oli jotenkin tämmöinen jännä tavallaan mikä lie "syvämarxilainen" ajatus, joka tuli jotenkin huoltoasemalla, ehkä kun näin jonkun kaljun punaposken silittävän autoaan aseman loskaisessa pihassa. Kaikki kalliit esineet tavallaan puhuu, ja ne sanoo: "Tässä ei ole nyt suinkaan mitä tahansa tapahtumassa. Sä et nyt koske mihin vaan, sä et nyt katso mitä vaan."

10.12.2014

¹) Tämä oli tärkeä topos tuon vuoden itsenäisyyspäivämielenosoituksissa