Ärsyttävintä (kaupallisissa) eroottisissa eskapadeissa: ne eivät ole käytännössä kuin aniharvoin niin kiihottavia kuin unelmissa, ja nimenomaan senaikaisissa unelmissa, jolloin ne eivät olisi olleet mahdollisia moraalisesti tai muutenkaan. Jokin äärimmäinen itsen kohtaamisen jännitys siinä on kiihottavaa, ja kun ollaan siinä pisteessä, että hyvä on, mitä sitä jeesustelemaan, seksi on näköjään vallitsevissa oloissa käytännössä kaupallista (so., edellyttää joka tapauksessa jonkinlaista integriteetistä tinkimistä - joku lukee ns. pelimiesoppaita, joku kukkahattuilee, kolmas meikkaa, such dir aus), niin asia onkin jo täsmälleen siinä silmänräpäyksessä samalla menettänyt sen hohdon, mikä tavallaan olisi niin kuin yöllä verhon takana näkyvissä seksuaalisissa eleissä, tai jotain.

10.12.2014

Tämä ilmiö ei ole kuitenkaan - valitettavasti tai ei - sama kuin havahtuminen siihen, että "oman kullan kanssa läheisyys on parasta" yms. Ehkä enemmänkin liittyy sen tajuamiseen, että rakkauden ja seksuaalisuuden yhdistyminen on aika korkeita lämpötiloja vaativa fuusioreaktio - ei ehkä ihmisvoimin toistettavissa. (Väittäisin kyllä varovaisena arviona, että aika monilla parisuhteissa elävillä ei ole pienintä hajuakaan, mistä tässä edes puhutaan - luultavasti tietyn hyvinvointikuplan sisältä rakkaus ja sen simulointi ei tunnu kokemuksena edes kovin erilaiselta, koska ulkoaohjautuvuus on niin määrittävää ja asian panokset itsehyväksynnän kannalta niin paljon vähäisemmät.)

Onneksi (?) myös romanttisen rakkauden ja seksuaalisuuden hajoaminen kunnolla irralleen eli vastaava fissio on näköjään energiaa vapauttava prosessi.