jumalan kysymykset

Katolisuudessa uskotaan, että päästyään taivaaseen ymmärtää kaiken. Tämä horisontti on inspiroitunut minua lapsesta saakka: Jumalan tieto, kaikki langat. Varsinkin siinä käänteisessä mielessä, että tuosta tulee nöyräksi arvioimaan maailmaa, joskin toisaalta tietysti röyhkeäksi haromaan pikkuporvareiden harhoja.

Tarkoitan tällaisilla spekuloimista, että kun nyt arvelen X:n kasvaneen puutalossa (esitin tämän teorian sille, tapansa mukaan se ei kommentoinut mitään suoraan vaan myhäili mystisesti, arvelen sen olleen myöntö), niin tiedänkö tuon esim. hajun perusteella, ja jos noin, niin onko jokin tietty homesienilaji ihmisen aivoille sellainen, että se siirtyy sillä tavalla eri hajumaailmaan, että siitä tulee sen vuoksi käytännössä autisti, tai toisaaalta voiko ihmiseen addiktoitua osaltaan siksi, että se tuoksuu koko ajan erilaiselle kuin muut.

Ehkä raivostuttavin piirre vallitsevassa kasvu-uskontoon regressoitumisessa on juuri se, että kristinusko loi aikanaan harhoillaan ja metafysiikallaan spekulaation ja hypoteettisuuden kentän yksilöiden järjelle täyttää. Manasi omaa syrjäyttämistään. Sen sijaan nykyinen valtaideologia ei ole vielä tässä suhteessa ollenkaan maallistunut, vaan se on joka asiassa perkeleellisen tosissaan, vailla hengen häivää.

6.5.2018