Annan omintakeiselle bluesartistille Sörkän metroasemalla 50 senttiä ja tanssahtelen tovin musiikin tahdissa hieman etäämpänä. Matkustan myöhemmin metrossa huvikseen, laitan vain pari minuuttia käytetyn kertalipun lippuautomaatin tulostusaukkoon - ehkä joku löytää sen ja käyttää - ja katson, kuinka seuraava käyttäjä ei huomaa sitä. Lippu lentää hänen tulostamansa uuden lipun alta pois aukon kohdalta, leijailee automaatin eteen hieman viistoon lattialle. Hetken päästä muissa asioissa kulkeva virastonaisen näköinen tyyppi astuu sen päälle.
Tulen mBariin töihin ja bongaan tyttöjä. Hävytön hyvinvointi käynnissä, jengi vetää ylihintaisia nautintoaineita ja jopa ylihintaista ravintoa. Musiikki on ikuisen sivuamisen musiikkia. Kauneimmilla tytöillä on formaattiviileät poikaystävät, jotka näyttää opetelleen elämää ihan tahallaan jostain teeveesarjojen takana avautuvalta absoluuttisen elämänperformanssin kedolta. On kansainvälistä ja vieraantuneen onttoa samalla. Silti viihdyn täällä vähän kuin avaruusasemalla josta voi matkustaa tulevaisuuteen, jos on varaa. Katselen ympärillä lähtöönvalmistautuvia ihmisraketteja.
7.1.2014
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti