Olin kerran parikymppisenä ydinvoiman vastaisessa mielenosoituksessa, mutta lähinnä kai sillä perusteella, että vastustin suurteollisuutta ja yhteiskunnan toimivuutta ylimalkaan, jopa kaikkea kulmikasta ja digitaalista.

Olen oikeastaan varmaan aina tuosta lähtien jollain tasolla ihmetellyt ydinvoimaa nimenomaisena ahdistuksen kohteena. Ensinnäkin pukujätkät ja jakkunaiset kyllä miljoonaa kautta tuhoaa toisella kädellä sen, mitä toisella piipittää, siis mitä energiatalouteen tulee - mutta ei tässä vielä mitään. Ihmeellisintä on, että ydinvoima on ylivoimaisesti "puhtain" energiamuoto fossiilisten kulutuksen ja saasteiden suhteen, vaikka siinä on tietysti toki se riskikomponentti.

Jotenkin kuitenkin tuntuu, että vihreiden vastustus ydinvoimaan on jotenkin, että ne vastustaa Valtaa ja Voimaa, Behemothia. Ydinvoimahan on nimittäin myös ehkä ainoa energiamuoto, jonka toimivuus asettaa meidät itsemme panttivangikseen: ydinsaaste tuhoaa meidätkin välittömästi. Sen sijaan hiilen poltto ja vastaavat jättää meidät hitaasti lämpenevään kattilaan¹, jossa on kuluttajana "mukavaa" hamaan loppuun asti. Fossiilisten tuhlaaminen on transitiivisempaa, ydinvoima on siihen nähden "traaginen" tapahtumisen laji, eli joudumme kohtaamaan ristiriitaisuutemme omissa teoissamme kuin seitsenmiljardipäinen Oidipus.

18.9.2014 

Tarkoitan, jollain lailla juuri ydinvoima on "rehellisin" energiamuoto, siinä näkyvät välittömästi ne panokset, 
millä tässä pelataan. Asetamme itsemme siinä periaatteessa saman sukupuuttoriskin alle kuin muutkin lajit.

¹) Näin tämä silloisen tietämykseni ja myöskin nykyisen yleiskäsityksen mukaan on. Tietyn eskatologisen 
sävyn vaistosin ajatuskulussa ja parlancessa sinänsä muistaakseni jo joskus vuosituhannen alkuvuosina, 
mutten uskaltaisi kyllä tuon nojalla mennä väittämään puheita ilmaston lämpenemisestä huuhaaksi.