totalitarismin siemen työn käsitteessä ja verotuksen virhehahmotus

Totalitarismi on tavallaan sitä, että vallassa olevalla ideologialla ei ole vastapoolia, vaan keskustelu käydään sen sisällä.

 Työn korostus alkaa täyttää totalitarismin kriteerejä. Sillä ei ole väliä, onko töitä, elääkö niillä ja että onko niistä yhteiskunnalle mitään hyötyä, työttömiä pitää silti rangaista. Työttömiä puolustavat vain "kiltit", varsinaista vastajärkeä ei ole. Tarkoitan jotakin sellaista Diogenes-tyyppistä settiä, että esittää tosissaan, että työttömille pitäisi maksaa palkkaa ja työssäkäyviä rangaista. Keskustelun pitäisi liikkua sellaisella köysiradalla, jonka toinen ääripää on tuo. Jos halutaan tavoittaa objektiivinen tulos.

 Työttömiä pitäisi saada päättäviin elimiin, koska he ovat ainoat joilla on kokemusta subjektittomuudesta yhteiskunnassa, eli he ovat sen ainoat "kohteet".

Inspiraatio oli tämä: http://yle.fi/uutiset/he_ovat_laiskoja__laiskoja_laiskoja_laiskoja/7234670

*

Mitä työ ylipäätään on - sen lisäksi, että se on luterilaisen perinteen mukaista pakollista epämiellyttävää tekemistä valoisalle ajalle? Jokin sukulaisuus sillä on ainakin verotukseen: "mahdollistajan" roolilla on oikeus verottaa. Esimerkiksi mafian suojelurahat ammentavat feodalismin siitä maailmankuvasta, että maanviljelyä harjoitetaan linnan "suojeluksessa", ja siitä kuuluu maksaa ruhtinaille tribuuttia.

 Demokratian aikana edellinen kai menee niin, että valtio mahdollistaa kaupan rakentamalla tiet ja lyömällä kolikot sekä huolehtimalla informaatioinfrastruktuurista.

 Näinä aikoina, kun oikeastaan ainoastaan Piraateilla (tarkemmin kyllä vain osalla heistä, "vasemmalla" siivellä, koska "oikea" ei heillä näytä tajuavan mitään yhteiskuntarakenteita ollenkaan) on politiikassa mitään progressiivisia ajatuksia, onkin mielenkiintoista pohtia, miten esimerkiksi ns. aikapankkeja päädyttiin verottamaan.

"Verotuksen alaista aikapankkitoiminta on siis silloin, kun se liittyy työn suorittajan tai työn vastaanottajan palkkatyöhön, elinkeinotoimintaan, maatalouteen tai muuhun tulonhankkimistoimintaan."

"Tulonhankkimistoiminta" siis näyttää sisältävän sen, että valtio kokee omistavansa maan ja sen, mitä siitä kokonaisuutena saa irti. Mutta toteutuuko tässä enää tarkalleen se moraalinen edellytys, että valtio mahdollistaa kaupan lietsonnalla kansalaisten ostovoiman pysymisen "Stand der Technikin", tekniikan kehitysasteen mahdollistamalla tasolla?
 Tavallaan paine muodostaa aikapankkeja viittaisi yhtäältä siihen, ettei valtio ole pysynyt tekniikan kehitystason mukana - netissä voi muodostaa verkostoja sen infrastruktuurista riippumatta - ja toisaalta taas siihen, että kansalaiset tajuavat, että yhteiskunta on joiltain osin muuttunut heidän ympärillään Skanseniksi, jossa heidän käsissään käytännössä pyörivillä summilla ei saa sellaisia tuotteita ja palveluja, jotka tuntuisivat arkijärjen varassa kohtuullisilta.
 Ehkä suurin häränpylly - ja miksi edellä sätin oikeistopiraatteja - on yksityisen verotuksen tajuamattomuus. On intuitiivisesti paljon helpompaa haukkua valtion rahankäyttöä kuin sitä, että itse kilpailun ja "tuomarittoman" sopimusvapauden eetos vääntää maailman epäoikeudenmukaiseksi. Ostovoimaa alentavat omaisuuserät eivät välttämättä ole valtion kassassa (ks. valtionvelka!), vaan jossain Panamassa.
 Pankkien ikkunoiden särkeminen on aivan yksinkertaisesti oikein, siis symbolisena eleenä.

13.5.2014 pohjalta