"Evoluutiosta" puhutaan aika samaan sävyyn kuin jumalasta aikanaan. Diskurssi ei ole tosiasiassa maallistunut, vain sen henkilöityminen - enää ei uskota hyvään ja pahaan, mutta uskotaan edelleen kaikkivaltiaaseen, joka on viimekätinen palautuspiste ja jonka tahto on ylittämätön.

Olen viime päivinä törmännyt useisiin keskusteluihin, joissa esiintyy tällaisia: "evoluutio on luonut inhmisen sellaiseksi" tai "evoluutio ei anna tämän tapahtua". Joku voisi sanoa, että nämä ovat vain lipsahduksia, mutta epäilen. Joillekin jumalan on pakko olla 'substantiivimuotoinen'.

Asia liittynee sihen, että itselle halutaan varata verbioleminen, esim. 'vapaus'. Jumala (tai siis esimerkiksi evoluutio) on näin ymmärrettynä toisista ihmisistä irtisanoutumisen looginen kääntöpuoli tavallaan: Jeesus rakastaa sinua - minä en.

19.1.2015

Sittemmin satuin samoille työmaille Amerikassa lapsuutensa viettäneen pankkiirinpojan kanssa, ja hän käytti suvereenisti termiä "evoluotio", huom. diftongi sanan sisällä.