"kongressimatkoilla"

Työelämän hiekkalaatikkomaisuus on rutkasti aliarvoitu ilmiö. Kuulostaa puoliulkopuolisen kateellisen panettelulta, mutta väittäisin, että "työelämän" monet erityispiirteet selittyvät parhaiten sillä, että ihmiset haluavat päästä käyttämään jotain muutaman vuoden ikävaiheessa kehittyneitä tunneresurssejaan: pelaamaan valtapelejä, kiiltämään, kokemaan, tekemään toisia kateelliseksi, kampittamaan jne. Jos työelämän ainoana taustatarpeena olisi tuotanto sillä tarmolla kuin joku asialleen omistautunut (nuori) taiteilija tai tieteilijä haluaa ymmärtää itseään ja maailmaa, niin mielikuvituksen ja kaaoksen vaatimukset näkyisivät siitä paljon selvemmin, eivätkä rahan ja ajan tyyppiset arkkibanaliteetit voisi ottaa noin vain täydellisesti haltuun koko kenttää.

Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka tuntevat olevansa olemassa vasta konferenssissa. Heidän mielestään yhteiskunnalliset ongelmat ovat sitä, että itse ei pääse tai omat kaverit eivät pääse konferenssiin.

29.1.2015