marxin virhe

Jotenkin veikkaan, että porvarit eivät olleet tehneet mitään "vallankumousta" mitään järjestäytynyttä aatelistoa vastaan, mistä voisi ottaa legitiimisti mallia. Aatelisto ei ollut tuotantojärjestys, eivätkä porvarit olleet heitä vihaisesti kampittavia janttelaisia, vaan porvareilla oli siirtomaa-ajan myötä jo jokin sellainen substanssiosaaminen, jota ancien régime ei pystynyt enää hallitsemaan. Porvarit eivät tulleet alhaaltapäin, ei ollut Pellonpään yksivirkkeiset repliikit saundträkkinä.

Se muutos ei ollut tosiaankaan organisaatioiden ja instituutioiden transformaatio, vaan syvästi symbolinen homma, jotain jumalan potkaisemista kauemmas ihmiskunnasta. Eikä se ollut edes mikään sivistyksen taitekohta, vaan monet uuden ajan neroista olivat jo elämäntyönsä tehneet, kun politiikassa alkoi vasta kuohua. Työväen kamppailu oli ja jossain määrin on yhä edelleen jotain paljon tautologisempaa ja porvarillisen maailman sisäistä touhua. Mitä en siis dissaa, mutta kiistän tuon hegeliläisen historiahomman Marxilla.

Mietin jotenkin myös Donetskin¹ myötä kaikkien sotien kaoottisuutta, ja että missä määrin joku Ranskan vallankumouskin voi olla oikeasti myytti. Tavallaanhan se oli symbolisesti ja jälkikäteen nähtynä nykymuotoisen politiikan alku, ehkä, mutta myös jotain sellaista, missä jokin jo sisältä ontto rakenne tuli hetkessä alas. Samalla de facto siellä varmaan roska- ja rosvojoukot riehui keskenään, suvut juonitteli, rakkaudessa pettyneet unelmoi veriroiskeista ja ulkovallat halusi päästä eri tavoin osingolle. Eikä mennyt kauaa ennen kuin monarkismi oli palannut Napoleonin muodossa.

5.2.2015

¹) Ukrainan sota käynnissä