Työ tuntuu vähän sellaiselta asialta kuin joku liukumäen laskeminen tai muu sellainen, mikä on aikansa mukavaa, varsinkin lapsena, mutta sen perimmäinen mielettömyys estää ottamasta sitä vakavasti aikuisen elämänkokemuksella.

Jos rahalle hakee antropologista määrettä, se on tällä hetkellä jokin julkisen huumorintajuttomuuden fokuspiste. Ja koska työskene määrittyy lähes täysin sillä, ainakin virallisen mantran mukaan, ja monilla varmaan ihan oikeasti, niin samalla työkin on jotain, mistä voisi periaatteessa kasvaa ja kehittyä irti, jos asia ei olisi samalla kytköksissä brutaaliin valtapolitiikaan.

Perustulon tulemisen hitauden syy on tässä. Reilu perustulo (ja erinäiset muut rakennemuutokset, kuten immateriaalioikeuksien poisto) tavallaan paljastaisi pingottamisen turhuuden ja sen, että "työelämässä" on kyse pitkälti pikkumaisesta vallanhimosta ja harhaisten nokkimisjärjestysten virittelystä.

15.11.2014