Tulo- ja omaisuuserojen sosio- ja antropologiaa kun pohtii, ainakin kaksi tutkimuslinjaa on: "heikkojen" uhraaminen markkinajumalalle, ja toisena rikkaiden käyttäminen elävinä toteemeina. Eli esim. johdon palkkiot karkaa käsistä, koska se on yritysten tapa ilmaista "vitaliteettiaan" ja asettaa keskiluokalle malli ja ihanne, jota he pyrkivät epätoivoisesti jäljittelemään (tämä on ihan kai jopa hyväksytty akateemisen antropologian näkemys).

Mutta ennen kaikkea tarkoitan, että tuloeroissa on jotain semmoista, miten leprasairaat ajettiin erämaahan raamatussa, eli tietyllä tavalla ekskluusio keskiluokan elämänmuodosta pyrkii olemaan niin suuri, että siinä on jotain rangaistuksenomaista, eikä se ole sattumaa. 
 Yksi oire on esim. se, että köyhät itsekin aina sanoo, että "tiedän, että minun ei ole näillä rahoilla (tuilla) tarkoitus matkustella" jne. Matkustaminen on vahva statussymboli, ja köyhät tajuaa alitajuisesti, että sen pointti on osin nimenomaan sadismi. Eli sen suosio vähenisi ainakin jonkin verran, jos se olisi jokaiselle itsestäänselvyys. 
 Rikkaiden närkästys on myös tavaton, jos tuilla on mahdollista tehdä asioita, jotka eivät ole heillekään itsestäänselviä, ja esim. juuri matkustamisessa menee yksi raja: koska työ vie vapaa-ajan, rikkaatkaan (siis keskiluokka), vaikka olisi säästöjä, eivät voi mennä minne haluavat. Tämän takia yritetään pitää demarkaatiolinja, jossa "heikko aines" ei pääse matkustamaan. Mitään esimerkiksi kansantaloudellista järkeä siinä ei ole.¹ 
 Köyhiä on myöskin prosentuaalisesti sellainen määrä länsimaisessa väestössä kuin esim. etnisiä vähemmistöjä usein on, ja vaikka joku holokaustin polttouhrimaisuus nyt on jo aika ilmeistä.

20.10.2014

¹) Tässä piirtyy lisäksi esiin eräs "kansainvälisyyden" sokean fanittamisen juuri: ihmisethän haluavat usein 
downshiftata juuri matkailua varten, pyrkivät urallaan "kansainvälisiin" töihin jne. Munattoman keskiluokan 
protesti vapaa-aikansa tuhoamista kohtaan on nykymuodossaan kansainvälisyyden ihailu.
 Kun sanoo perustyypille olevansa kääntäjä ja ikkunanpesijä, silmät välkähtävät aina ensinmainitun kohdalla, 
vaikka oikeasti ajattelu - sisäinen matkailu - on tietysti paljon mahdollisempaa fyysisissä töissä.