psykologia kollektiivisen solipsismin lukkona

Jollain hämärällä lailla tuntuu että (kyökki)psykologisointi on merkittävä este länsimaisen ihmisen todellisuudentajussa. 
 Tarkoitan jotain sellaista, että jos joku sanoo jotain, ihmisten ajatukset menee jotenkin hämärästi heti siihen, että "mitä tuo kertoo tuosta tyypistä".

En siis sinällään ole psykologiaa vastaan siltä osin kuin se toimii, taustoittaa ja selvittää juttuja oikeasti, mutta siis jotenkin se on kietoutunut tähän vallitsevaan laimeaan individualismiin niin itsestäänselvänä, että se tavallaan jotenkin estää todellisuutta tekemästä niitä sellaisia mikrohaavoja ihmiseen, joiden kautta jokin käsitekuplien ulkoinen maailma voisi vaikuttaa ihmisten mentaaliseen aineenvaihduntaan. Jokin tuommoinen tosi iso yleinen ärsyttävyys on, mitä on vaikea kritisoida, koska tosi helposti tulee tulkituksi anakronistiseksi jonkinlaisena öykkärinä tms.

Psykologiahan on aate, jossa pyritään tutkimaan ihmisen sielua siihen uskomatta. Jos sen sisältöjä miettii, niin työntekijää rekrytoitaessa ja kaiken maailman "soveltuvuusarvioinneissa" ollaan kusipäisen deterministejä, elämänhallintaan taas kannustetaan äärimmäisellä "mene lenkille" -voluntarismilla. Kapitalismin kalvinistinen peruhan siinä taitaa lehahtaa.

26.10.2014