non vitae sed scholae discimus

Se on yksi omituisuus, joka palaa aina koko ajan mieleen, että miten vähän koulu oikeasti valmistaa elämään.

Esim. työelämässä törmää useilta suunnilta samoihin ilmiöihin, joista ei vain ollut hajuakaan sen enempää kodin kuin yhteiskunnan kasvatuksenkaan myötä. Veikkaan myös että monilla on tässä se ero minuun, että heillä on mahdollisesti jo kotona lähtenyt mielenkiinto fokusoitumaan jollekin yhteiskunnan määrittelemälle erikoisalalle, eikä koulusta ole sitten haettukaan ymmärrystä.

Kouluissa pärjääminen on tietyssä määrin merkki jonkinlaisesta syrjäytyneisyydestä, ellei alaluokkaisuudesta.

28.12.2017