paracelsuslainen

Luultavasti kulttuurin tai yhteiskunnan objektiivinen taso korreloi suhteellisen hyvin miehen ja naisen välisen ystävyyden mahdollisuuteen. Se taas voi ja on voinut aikojen saatossa varmaan toteutua ja varsinkin olla toteutumatta monella eri tasolla ja fyysisen läheisyyden asteella, mutta ilmeisesti sillä universaalilla edellytyksellä, että käytös on edes jollain lailla eroottisesti rehellistä. 

Toisen tulokulma ja autonomia on syytä mahdollisimman pitkälle tunnistaa ja tunnustaa. Sen sijaan ei mielellään saisi linnoittautua "ihmissuhteiden" (sillä tietyllä postmodernilla änkyttävällä nasaalilla lausuttuna) tyyppisiin jo lähtökohtaisesti sukupuolisuutta riisuviin ja seksuaalisuutta kontraktuaaliseen karsinaan ajaviin käsitteisiin, noihin belle époquen liitelevän tunnelman verbaalisiin vastakohtiin.

Kun vallitsee tilanne, jossa eroottisia tilejä on jonkin laajalle levinneen taktikointitarpeen tai tukahtuneisuuden vuoksi vaikea saada selviksi, matka kohti pimeyden sydäntä on alkanut. Silloin on tietyllä lailla se ja sama, onko huonouden aktuaalinen ilmenemä univormuihin pukeutuminen - esimerkkeinä sodat, ns. liike-elämä, suuret osat arabimaailmaa ja muut vastaavat luostarimaiset paon rakenteet - vaiko eräänlainen univormuihin riisuutuminen, joka muistuttaa tässä mielessä sitä tilannetta, kun ihminen lähellä paleltumiskuolemaa alkaa kokea ympäristönsä liian kuumana.