muumit kolonialisteina

Ikävä todeta, mutta Muumilaaksossa vallitseva yhteiskunnallinen tilanne ei kertakaikkiaan kestä tarkastelua postkolonialistisessa diskurssissa.

Hohtavan valkoiset aamusta iltaan hymyilevät multitaskaajat ovat nähtävästi pystyttäneet jonkinlaisen rantalinnan harmaiden touhukkaiden tylsimysten, näemmä kokonaan eri rotua edustavien hemulien ja muiden heikkogeenisen näköisten friikkien asuttamaan laaksoon, jossa vain väkijoukossa vilahtavat punaiset nenät antavat osviittaa puhumattomuuden pinnan alla lymyävien yhteiskunnallisten ongelmien massiivisuudesta.

Laakson alfaperhe on kaikesta päätellen saanut tai perinyt täydellisen nautintaoikeuden harvinaisen laajalla alueella kaikkeen, mitä heidän talonsa lähellä on. Ja vaikkeivät he näytä tekevän oikeastaan minkäänlaista tuottavaa työtä klassisessa mielessä, se ei estä palvelua pelaamasta heidän ympärillään aukottomasti aina postia ja poliisilaitosta myöten. 

Kenties kaidalta polulta jossain määrin al-qaidalle polulle lipsahtanutta (animaatiossa muuten punanenäistä) toheltaja Haisulia lukuun ottamatta kukaan ei koskaan kyseenalaista laakson gurulauman asemaa, vaan teetuokio heidän kanssaan tuntuu laaksolaisista olevan päinvastoin jonkinlainen kunnian hetki.

Tämän räikeän eriarvoisuuden syyt ja seuraukset me voimme vain kainosti kuvitella, tekniikan ja sosaalisen koheesion yleistä ja mahdollisimman pikaista edistystä samalla hartaasti toivoen.