Ajatus, että "tofu kuuluu mullekin kun sitä nyt ylimalkaan on", mistä mentaliteetista köyhiä usein kritisoidaan ("tee työtä niin saat tofua" viiva "ei tofu kuulukaan kaikille", tuttu skaala varmaan monille), on kieltämättä raa'an taloudellisesti "järjetön". (Jos nyt suostutaan tässä heuristisesti hetkeksi olettamaan, että taloudessa itsessään olisi jotain järkeä.) Esimerkiksi monet edellisen polven tyypit lännessä näyttävät olevan paljon enemmän tuollaisia tavallaan "sallimukseen" luottavia hulluja kuin mitään proleja, olkoonkin että seuraava sukupolvi on proleutunut joiltain osin oikeasti.
Kieltämättä jos verrataan mihin tahansa historian vaiheeseen tai maailman kolkkaan, nykyinen länsimainen alempi keskiluokka kunnostautuu lähinnä nillittämisessä helpon elämän keskellä - mutta sittenkin: eikö juuri tuo luottamuksen tunne, että jotakin kautta kaikki meidän yhteisön tuottama hyvä on kulkeutuva minulle ja lapsilleni, ole tavallaan nimenomaan länsimaisen kulttuurin hyvien puolten kliimaksi?
Onnistuimme hetkeksi luomaan sivilisaation, jossa ihmiset saattoivat sankoin joukoin keskittyä ainakin jossain määrin luonteensa mukaiseen elämiseen ja unohtaa monet synkät (hideous, kuten Wilde sanoisi) vanhan ajan välttämättömyydet. "Vanha kansa" ja konservatiivit näkevät niin, että he jotenkin erityisesti "maksaisivat" toisten vapaamatkustamisen¹, tämä selvä, mutta kyllä tämä on oikeasti paljon kaksipiippuisempi asia. Nyt, kun maailma muuttuu yhä enemmän kasaksi pankkiireja, joista joillain on miljoonien alkupääoma ja toisilla ei, muutos tulee kaikkien arvioitavaksi.
7.12.2013
Huomaan, että Suomessa epäoikeudenmukaisuus on ollut jo vuosien ajan teema lähinnä itsenäisyyspäivän
kieppeillä. Muina päivinä siihen enenevissä määrin ihan vain suostutaan.
¹) Tuo viha voi tulla jostain sellaisesta tajusta, että itse kestäisi huono-osaisuutta oman
häpeäorientoituneisuutensa takia vielä huonommin kuin ne, jotka sitä joutuvat vallitsevissa oloissa
kestämään. Kohdistavat empatiansa tavallaan suoraan kokemukseen ohi persoonan, joka kokemusta kantaa.
"Jos olisin itse tuollainen, olisin paskiainen." Ristiriidan tunne kumotaan torjuvalla asenteella ennalta.
Eli halveksinta on tunnevammaisen tapa kiittää, tavallaan.
Minulle Suomi on kuin lapsuudenjälkeinen varaäiti, jonka järjestelmät elättävät meitä. Kaikki epäoikeudenmukaisuus siinä on vain semmoista äidin epäoikeudenmukaisuutta liian monia lapsiaan kohtaan, huomaavaisuuden puutetta ja semmoista, mutta pohjimmiltaan hyväntahtoista, eikä sitä huomaakaan kun vanhaksi elää.
VastaaPoistaJuuri näin! Kun pyjama tulee pesusta, kaikki on taas paikallaan. Toiset vaan tykkää marmatuksesta, toiset marmeladista. Se jos mikä on maantiedettä, jolle emme voi mitään.
VastaaPoista