lämpimämmille seuduille

Osa I

Kuntoilun jälkeen menetin malttini kotiolojen mitäänsanomattomuuteen ja lähdin flaneeraamaan nälkäisenä kaupungille. Jo pizzan yhteydessä vedin litran olutta. Tämän jälkeen matka jatkui mBariin, jossa käytin vain saniteettitiloja; paluumatkan määränpää oli Vaasankatu/Hesari, jossa join kahvia ja tuopin olutta. Viime vaiheessa menin aika nuorekkaan näköiseen baariin Vaasankadulla, jossa seisoin synkkänä kahden viimeisen tuopin keralla pylvääseen nojaillen.

Kävi tässä vaiheessa se ihme, että kiinnitin elämässään epäonnistuneen miehen habituksestani huolimatta parinkin naisen huomion. Ensin tuli hiukan pyylevä ja käsittämättömän ujo tyttö, joka konstateerasi ohikävellessään ja kippistellessään, että "sulla onkin olut loppu, hihihi, mulla on vielä, hihihi". Tulin typerästä mielenterveyspotilasmaisesta hihittelystä pahalle tuulelle, lisäksi tunsin koko nuoruudestani poikkeavaa ylimielisyyttä ja statusajattelua, joka tässä tapauksessa kulminoitui johonkin sellaiseen oloon, että "tässä baarissa on kauniimpiakin naisia, mee muualle terapiaan", mikä oli itsekkyydessään tyrmistyttävä ajatus. Tyttö jäi uskollisesti odottamaan, otanko lisää olutta, kuten uumoilin tai jopa epämääräisesti lupailin, kunnes vastasin jonkun ohikulkijan suoraan kysymykseen, etten ole edes jonossa. Tyttö säntäsi pois ja vilkuili minua pahalla silmällä ystävättäriensä lomasta lopun iltaa.

Tässä välissä kaksi koko ajan riitaa haastavan näköistä rumaa jätkää alkoi jonon vieressä olleessa nurkassa tappelemaan. Jo aiemmin oli jonossa seisonut tyttö vilkuillut minua siihen malliin, että olisiko tuossa alfauros hädän tullen; katsoin takaisin tehden ristomaisen¹ suvereenisti selväksi, että minusta ei olisi hädän tullen mihinkään. Katsoinkin fatalistisesti, kun toinen jäbä riisui toiselta teräaseen ja sai sosiaaliset pointsit, vaikka mielestäni oli vaikuttanut, että tilanteen olisi voinut hoitaa puhumalla. Tappeleminen kylläkin selvästi piristi voittajan (= vähemmän sekaisin olleen miehen) iltaa.

Seuraavaksi sain seuraa todella sivistymättömän tuntuisesta ja sosiaalisesti miltei raivokkaan päällekäyvästä blondattuhiuksisesta punaposkisesta tytöstä, joka sanoi minun olevan täysin ilmeisesti masentunut ja ehdotti halia. Kyseli, haluanko olla yksin; puolittaiset vastaukseni eivät kelvanneet, joten loppukysymykseksi hän vielä esitti, onko minulla "ongelmia tyttöystävän kanssa" kiistäen kuin Pietari Kristuksen, että hänellä olisi ollut kysymyksen takana oma intressi. Selvästi tyttöystävätöntä seurankaipuuttomuuttani hätkähdettyään hänkin kuitenkin meni supisemaan ja halimaan toisten vajavaisesti missiä muistuttavien tyttöjen seuraan ilmeisen pettyneen näköisenä. Hänellä oli todella mainiot tissit.

En osaa oikein sanoa, miksi en jaksanut ko. tyttöjä. Olin kuitenkin iloinen, että minut noteeraattiin kurjasta tilastani huolimatta tai ehkä sen takia. Menin kotiin ihan hiukkasen piristyneenä, mutta mietin, olisinko tässä mielentilassa näyttänyt ovea Marilyn Monroellekin. Se on yllättävän mahdollista. Riitasointu pylvääseen nojailun tunnelman kanssa oli ainakin yhtäkkiä liikaa.

7.8.2014

¹) mestarilaulaja Ylihärsilä

Osa II

Matkalla lähijunapysäkille ohitan haaremihousuisen tytön. Arvioin ohimennen, etteivät hänen kasvonsa ole levottomuutta herättävän kauniit, sijoitan ne nopeasti jonnekin tuntemieni naisten välimaastoon. "Ei mitään ekstraa", tuumin. Nopeasti laskettu aiemmin elämässä näkemieni naiskasvojen keskiarvo muodostaa kainalosauvan, jonka avulla vaellan pysäkin penkille omahyväisen turhautuneisuuden vallassa - loistava strategia tilanteissa ja tunnelmissa, joissa tarvitaan lämpimien tunteiden ennakkotorjuntaa, ja sellaisia tilanteita yhteiskunnassamme totta vie riittää. Rakkaudettomuus on ammattimaista, ja sitä paitsi sillä on monta kaunista nimeä asiallisuudesta uskollisuuteen.

Tyttö hyppää samaan vaunuun. "Mokomakin hippi", ajattelen. "Elää metropolissa eikä silti osaa näyttää mystisesti miltä sattuu, vaan pitää olla jokin tietty", motkotan ääneti sisäisen pahantuulisuuteni herkästä tasapainosta hellästi huolehtien.

Hetken päästä löydän itseni istuskelemasta penkillä suoraan tyttöä vastapäätä. Koetan katsoa mahdollisimman elokuvatähtimäisesti muualle, ikkunasta ulos. Se on hienotunteista, ettei toljota toisia. Sitä paitsi jäisin toljotuksessa varmaan taas kerran tappiolle. Jakaa nyt huomiota saamatta sitä, vain höhlä tekee niin! Yritän pinnistellä, että näkisin kiskoissa, puissa ja muussa rekviisiitassa jotain mielenkiintoista. Vaunun sisällä kulkevat metalliputket, joista matkustajat voivat pitää kiinni, saavat myös osansa epärehellisestä tutkijan katseestani.

En voi silti olla huomaamatta, että tyttö on oikeasti aika kaunis. Hän säteilee jotain outoa rauhaa ja lempeyttä. Minuun iskee epäilys, että hän on aika hyväntahtoinen, tai jopa kenties näkee minut jostain syystä sympaattisena. Putkien ja puuston tutkimusten välillä katseeni kiitää kerran jos toisenkin hänen kasvojensa kautta. Jollakin kerralla ilmeeni muuttuu hetkeksi puolitahtomattani uteliaan ystävälliseksi, ja saan vastauksena varovaisen hymyn.

Keskustan lähestyessä vaunu alkaa täyttyä. Keski-ikäinen nainen talloo vahingossa varpaitani, pyytää anteeksi ääneen ja terästää tarkoitustaan sipaisemalla pikaisesti reittäni. "Ei mitään", sanon aivan tosissani, koska hetkellinen puolen ihmisen paino kenkiin ahdetun väsyneen jalkani päällä tuntuu lähinnä miellyttävältä, vähän kuin hieronnalta. Katsahdan vastapäistä haaremihousuista tyttöä, joka on alkanut ruuhkassa näyttää erikoisen kauniilta, aivan kuin hän olisi itse asiassa se asia tässä vaunussa, joka vetää ikkunoista sisään tulvivaa viistoa valoa puoleensa.

Tyttö hymyilee varpailleastumisepisodille sydämestään. Tapahtuma alkaa tuntua minustakin hilpeältä, inhimillisyyden säikeeltä jyskyttävässä junassa. Lopun matkaa katselemme tytön kanssa toisiamme vuoron perään. Välillä katseet törmäävät ujosti, ja näen hänen silmissään suurta hyväksyntää. Hän astuu junasta reitin keskivaiheilla, enkä malta olla vilkaisematta, miltä moinen kaunotar näyttää profiilista. Huomaan, että hän luo minuun vielä yhden silmäyksen ennen katoamistaan sivuille avautuvista automaattiovista laiturille, ja viimeisessä katsekontaktissa on molemmin puolin lentosuukon tunnelma.

syyskuuta 2017