piritorin yö

Menin Heinähattu-pubiin, join 3 olutta. Tapasin päivän jalkapallosta tyypin, hipsteri, ahdistui mun ahdistuneisuudesta, lähti pois. Oli kuitenkin loppuun asti asiallisen ystävällinen ja mainitsi senkin, minne seurue siirtyi. No, pari reilut viisikymppistä tätiä alkoi jutskata mulle. Ne otti oikeuden jaella mulle elämänohjeita sen perusteella, että "hyvännäköinen kundi" oli baarissa yksin. 

Tietysti asia meni taas ehkä vähän enemmän toisin päin, mitä de facto elämänohjeiden jakeluun tulee, mutta mielenkiintoisia oli mummot joka tapauksessa. Toinen oli joku tutkijatohtori, jonka murhe oli, että sen duunarilta syntynyt tytär piti sitä porvarina ja elitistinä. Mitä se olikin, jonkinasteinen narsisti. Silti jotenkin mukavakin. Oli käynyt 79 Budapestissä ja sitä oli luultu huoraksi. Olen viime aikoina tajunnut, miten totaaliosuvaa trollausta joku "markkina-arvoteoria" on naisille, melkein julmaakin. Naiset pelaa jonkinlaista markkinapeliä koko ikänsä, siis keskenään, ja ne pelkää tosi paljon, että se tulee jotenkin yleisesti näkyväksi. Tai miten sanoisin. Jännän ambivalentisti tyyppi muisteli vanhemmiten, että "paljonkohan ne ois musta maksanu". Tietenkin annettiin ohjeena, että "pysy itsenäsi", "arvosta naisia" jne.

Jossain vaiheessa tätien keskinäiset välit alkoivat avautua kirjallisessa syvyydessä. Tää narsistisempi alkoi lauseen tyttärestään: "kun on sellainen uppiniskainen teini..." mihin ystävätär jatkoi häntä osoittaen sävyyn, jolla ujot puhuvat, kun sadas oikeutetun huomautuksen aihe saa heidät viimein aukaisemaan suunsa: "...kun on sellainen uppiniskainen teini äitinä..." Nöyrempi oli selvästi vähemmän koulutettu ja vaikka intoili palkallista lomaansa, sain änkytyksestä selvää, että pelkäsi työttömyyttä, ja ei pitänyt siitä, että tohtori valitti omaa osaansa (ennen kuin meni taksilla kotiin). Sanoin, että ymmärrän olon, koska olen sekä ikkunanpesijänä että kääntäjänä pätkätyöläinen. "Normi", tyttö sanoi surullisena. Toinen leijui jonkinlaisessa omahyväisyydessä, mutta tarjosi tupakan. Ohjasin hänet taksitolpalle, ja flaneeraus jatkui.

Kävelin kolmisen tuntia Vaasankadun kulmilla edestakaisin. Piritorilla mannemies ja nainen pummi multa pari euroa kun piti saada "ykköstä" (olutta). Tässä vaiheessa joku sekava mutta iloinen narkki oli vaatinut minua kulkemaan hänen kanssaan käsikynkkää samalla kun joku soitti torin nurkassa sen kitaraa. Suostuin, tanssittiin hetki, mutta koska itse olin jo laskuhumalankin jättänyt ja selvänä, sanoin jossain vaiheessa vähän ironisesti "no niin". Tästä kaksivuotiaan tasolle regressoitunut ystäväni ei pitänyt vaan sanoi "stupid", ja loukkaantui. Tiesin kyllä, että olen suorastaan vaarallisilla vesillä, kun rakkautta on tarjolla puoli annosta. En silti kokenut kohtuulliseksi lähteä karkuun kuin naiset olisi tehneet, mutta ei nyt myöskään huvittanut hampaattoman hullun kanssa tanhuta koko aamuyötä.

Näin jossain vaiheessa kun joku rehdin näköinen tavismies lähti kohteliaasti hyvästellen groteskisti nimetystä thaikkupaikasta nimeltä "Fysikaalinen hieronta". Ovenraossa vilahti maidonruskean värinen tässä subjektiivisessa kokonaistilanteessani käsittämättömän eroottisen säteilyn omannut gasellijalkainen nainen. Rehti mies seuraavaksi herätti talonoven edustalla nukkuneen juopon, joka ei ollut kovin hyvällä tuulella, vaan hänen huutonsa raikasi autioilla kaduilla 200 metrin päähän. Tosin siitä oli ajoittain vaikea saada selvää sekä foneettisis-artikulatorisista että käsitteellis-kognitiivisista syistä, mutta tällaisia se sisälsi, että "huora, onks sulla tulta", ja että "menkää vit-tuun siitä ilveilemästä, saa-ta-na".

25.6.2015

Yksi ystäväni kerran mainitsi halustaan tykittää kovaa tekstiä, joka kuvaisi "elämän todellista luonnetta". 
Luulen, että tuossa ars poeticassa piilee tämän yllä olevan monisyisen epäkorrektiuden viipaleen ainoa 
mahdollinen puolustus.