Kuvassa - kielen tasolla ns. "faktassa" - kukaan ei hengitä. Kuvassa elävä olento on tilassa, jossa se kestäisi hengissä tukun sekunteja.
Juuri siksi tarkka sana kertoo enemmän kuin tuhat kuvaa. Kuva (fakta) luo vahvan illuusion, että se sulkee jotain pois. Aivan kuin ilmiöt eivät eläisi naapureistaan, vastakohdistaan, ehdoistaan.
Kuva, fakta, käsite. Ja viimein, käsitteistä käsitteimpänä, nimi. Luultavasti aikamme ideologia floppaa jossain siinä kohdin, että se saa yksilön ylpeäksi "nimestään": attribuuteistaan, maineestaan. Eli se samastuu ulottuvuuksiinsa, jotka siinä ovat oikeasti kuolleinta massaa.
Monille vahvin psykedeeli olisi digitaalisen välineistönsä heittäminen roskakoriin.
22.9.2018
Osittain myönnän erityisen hyvän ja tietyssä määrin armottomuudessaan täysin todenmukaisen viimeisen lausahduksen omalla kohallani, mutta en sittenkään. Olen kasvanut tavallaan "aikuiseksi" kirjailijaksi ja musiikintekijäksi digitalian aikakaudella, ja siis oppinut käyttämään nimenomaan digitaalisia työvälineitä. Musiikkia voisi tehdä nimenomaan biisintekomielessä ihan kitarankin varressa ja noin, mutta köyhälle ihmiselle joka ei omista paljonkaan soittimia ja epäsosiaaliselle tekijälle joka haluu tehdä ite eikä bändinä musiikilliset mahollisuudet mihin midikiipparin varressa pystyy enemmän laajentaa tajuntaa kuin supistaa.. Kirjoituskoneen käyttämisen sivua pidemmissä teksteissä kokisin äärimmäisen vittumaisena, eli jos pysyisin pelkissä runoissa niin mikä jotta ei, mutta en kadehdi aikoja jolloin jengi kirjoitti romaaninsa uudestaan n. 3 kertaa kirjoituskoneella läpi, minä en saa edes siistiä kokonaista sivua tehtyä kirjoituskoneella, sotken aina jossain kohtaa jne. mikä voisi olla enemmän hiton turhauttavaa kuin tajuntaa laajentavaa... Tekoälyllä pitäisi ennenkaikkea heittää vesilintua ja algoritmeillä ja muilla mielikuvituksettomuuksilla. Sellaisten käyttö pilaa taideteoksen hyvin helposti.
VastaaPoistaJa internet, etenkin some. Internet tuhoo työpäiviä/-iltoja. Olla hetki liian pitkään internetin ääressä vertautuu tuhoavuudessa känneihin tai liikaan ei-taiteellisen työn tekoon, mutta on sen lisäksi kymmenkertasesti tylsempää.
VastaaPoistaEhkäpä olisikin pitänyt sanoa, että "joillekin", eikä edes "monille". En missään nimessä tarkoittanut, että kaikille ja aina. Tyypillinen brovokatiivinen kärjistys ja liioitteleva heitto jälleen. Näitä syntyy kiusauksesta tasoittaa tiettyä enemmistön horrosta, jos ymmärrätte.
VastaaPoistaJa kaiken nisäksi ja sisäpaisti: joskus kärjistys on realisointia tavallaan siitä paskasta mitä ihmiset tavallaan elää tietynlaisessa semmoisessa joukkosuggestiossa. Mitä enemmän tuota mietin nimittäin, sitä enemmän tuli mieleen että nuo minun ovat tietyllä tavalla selittelyä kuitenkin, musiikinkin osalta. Jos olisi toiset työvälineet tekisin toisella tavalla ja siinä kaikki.
VastaaPoista