pikkupojat estradilla

Länsimaisessa ajatteluperinteessä on paljon instansseja sellaisesta tuntemuksesta, että ihmisellä olisi jonkinlainen seksuaalisuudesta riippumaton "perimmäinen luonne". Goldingilla se oli paha, nykyidelogian mukaan se on ehkä hyvä - mutta yhteistä on sen unohtaminen, että partiolaishenkisyyden todistusvoima suuntaan tai toiseen loppuu, kun paikalle viedään nainen. 

Samasta syystähän mm. Orwellin kauhukuvatkin ovat niin vienoja ja naiiveja. Ikään kuin polariteetti olisi jokin "kukoistava vapaus" vs. "tunkkainen sorto".