nyky-suomen sanakirja: älykkyys

Ä~llä tarkoitetaan mitattavaa, populaatiossa vaihtelevaa ominaisuutta, missä mittausakseli piirretään siten, että sen alkupisteenä on yhteiskuntansa keskinkertaisin ihminen, eli jossa halu ja sopeutuminen halutun saavuttamisen mukaisiin rooleihin lankeavat yhteen kaikkein vähäisimmällä energiatasolla, kun taas päätepisteenä käytetään tähän samaiseen ihmiseen kaikkein ylimielisimmin suhtautuvaa ihmistä, eli jonka halut poikkeavat mainitun, laskennallisesti kaikkein keskinkertaisimman ihmisen haluista vähiten suhteutettuna siihen ylimääräiseen jouleissa mitattavaan työhön, jonka tämä ylimielisin ihminen joutuisi tekemään saadakseen ne asiat, joita kaikkein keskinkertaisin haluaa.

Tällä tavoin määritelty ä~ sulkee määrittelyalueen ulkopuolelle ne kognition muodot, joihin ei ole mahdollista tai mielekästä ottaa ylimielistä asennetta, kuten esimerkiksi jumaluuden. Ä~n vastakohta on kaksiulotteisessa avaruudessa tyhmyys, eli suuri halujen ja roolien osamäärä, ja kolmiulotteisessa avaruudessa nerous, missä kognitiivinen positio on yhteiskunnan laskennallisen keskinkertaisuuspisteen kautta kulkevien suorien suhteen joko mielivaltainen tai dynaaminen. 
 Mielivaltaisessa nerouden muodossa yhteiskunnallisten roolien määrä on 0, minkä vuoksi ä~n osatekijöistä keskinkertaisuutta ei voi määritellä, kun taas dynaamisessa nerouden muodossa keskinkertaisuuspistettä kohti pyrkivä joulemääräinen työ on nolla, jolloin ylimielisyyttä ei voi määritellä.